Sirkkelinterät löytyvät Blackie Lawlessilta edelleen ranteista, mutta haaravälin terä on jäänyt 1980-luvulle, kipinäsuihkuista puhumattakaan. Ville Laine
Tavara-aseman täyttänyt W.A.S.P. tarjosi pätevän metallimessun sunnuntai-iltaan, kirjoittaa Ville Laine keikka-arviossaan.
Tänään 12:24
Yhdysvaltalainen shokkirokkiyhtye W.A.S.P. herätti pahennusta heti ensiaskeleistaan lähtien 1980-luvun alusta. Yhtye muun muassa heitteli keikoillaan yleisöön raakaa lihaa demonisen Blackie Lawlessin juodessa verta taustalla sirkkelinterä tulta suihkuten haaravälissään. Yhtyeen kuvastossa toistuivat luiden ja veren lisäksi vähäpukeiset naiset ja viimeistään ensisinglensä Animal (Fuck Like a Beast) myötä kohu oli valmis erityisesti sievistelevässä kotimaassaan.
Tavara-asemalle kiemurteli pitkä jono metallinnälkäistä kansaa loppuunmyydylle keikalle. Ville Laine
Tosin muistan kyllä Suomessakin, kuinka koulun uskontotunnilla joutui kuuntelemaan kasettia, jossa julistettiin heavymusiikin olevan saatanasta ja kertoiltiin muun muassa erilaisia omia versioita, mistä W.A.S.P. mahtaa olla lyhenne, sekä soitettiin kappaleita väärinpäin, jossa mongerruksessa kuulemma sanottiin ties mitä saatanallisia ohjeita itsemurhakehotuksista alkaen. Muita nauhalla esillä olleita yhtyeitä olivat muun muassa KISS, Iron Maiden ja Twisted Sister ja kuinka ollakaan, minulla oli sillä(kin) tunnilla päälläni farkkuliivi, jossa olivat kaikki mainitut yhtyeet edustettuina kangasmerkkien muodossa. Nykypäivänä tuntuu tietysti absurdilta tuon ajan moralisointi edellä mainituista yhtyeistä, kun miettii, mihin musiikki on siitä mennyt esimerkiksi black ja doom metallin muodossa.
Nyrkit kohosivat korkeuksiin yleisössä läpi keikan. Ville Laine
Mutta palatakseni pienen sivupolun jälkeen W.A.S.P.iin, niin yhtyeen nimeä kantavan ensialbuminsa vuodelta 1982 voitaneen laskea olevan yksi heavymetallin klassikkoteoksista. Albumilta tosin aikoinaan pudotettiin viimemetreillä ulos mainittu ensisingle, jota Lawless ei ole suostunut enää uskoon tulemisen jälkeen esittämään vuosikausiin. Niinpä meneillään olevalla Album One Alive maailmankiertueellakaan kappaletta ei olla kuultu, vaikka yhtyeen debyytti kiertueen nimen mukaisesti kokonaisuudessaan esitetäänkin, mutta kuten sanottua ei kappale albumijulkaisussa mukana alun perin ollutkaan.
W.A.S.P.in paidat vaihtoivat omistajaa tiuhaan tahtiin. Ville Laine
Suomalaiset tuntuvat rakastavan W.A.S.P.ia ja kiertueen kolmesta Suomen konsertista ainakin tämän iltainen Tavara-aseman keikka Tampereella ja edellisillan Kulttuuritalon keikka Helsingissä olivat loppuunmyytyjä. Saapuessani paikalle puolisen tuntia ovien avaamisen jälkeen kiemurteli Tavara-aseman edessä pitkä jono odottamassa sisäänpääsyä ja sisällä kävi kuhina yhtyeen myyntipisteellä. Illan yleisö oli ilahduttavan monen ikäistä, vaikka suurin yksittäinen katsojaryhmä taisi olla itseni kaltaiset parasta ennen päivämäärän ohittaneet keski-ikäiset miehet. Monilla näytti olevan myös jo täysi-ikäistynyttä jälkikasvuaan mukana, joten hevanderiuden perintö elää maassamme edelleen vahvana.
Battle Bornin jäseniä vaikutti yhdistävän rakkaus Arnold Schwarzeneggerin elokuviin. Ville Laine
Illan lämmittelijä oli brittiläinen Battle Born, joka jatkaa muun muassa Manowarin viitoittamalla power metallin tiellä. Yhtyeen lavaesiintymisessä laulaja Jack Reynolds nosteli muun muassa ”miljoonan kilon” painoa, heilutteli miekkaa ja heiluipa siellä Suomen lippukin seassa, yhtyeen nimellä höystettynä toki. Arnold Schwarzenegger vaikutti olevan yhtyeen suosiossa, sillä ainakin Predator- ja Terminator-paidat oli valittu esiintymisasuiksi.
Kevyesti nousi Battle Bornin laulajalla Jack Reynoldsilla ”miljoonan kilon” paino. Ville Laine
Battle Born esitti omassa lokerossaan varsin mallikkaan setin, jossa rummut tömisivät mukavasti ja kitarat ulisivat tyylikkäästi Reynoldsin toimisessa kaiken ylikapellimestarina. Power Force kappaleessa yhtye sai yleisön lämpimäksi ja huutamaan äänekkäästi ”Power metal, power force” slogania. Lämmittelijän rooli tuli siis hoidettua asianmukaisesti. Yhtye myös todisti, että aina ei tarvitse Rock n’ Rollia, ja varsinkaan heavya, ottaa turhan haudanvakavasti. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli kelpo startti sunnuntain metalli-iltamiin.
Blackie Lawless on johtanut W.A.S.P.ia koko sen uran ajan 1980-luvun alusta lähtien. Ville Laine
W.A.S.P. saapui lavalle The Doorsin The Endin tahdittamana sireenien ulvoessa äänekkäästi ja punaisten spottien valokeilojen halkoessa ilmaa. Odotusarvo illalle oli ennakkoon kova jännityksen tiivistyessä tappiinsa, vaikka viime vuosina W.A.S.P. ei aina ole täysin onnistunutkaan vakuuttamaan.
Tavara-aseman yleisö osoitti W.A.S.P.ille varauksettoman rakkautensa. Ville Laine
W.A.S.P.in saapuessa lavalle, kaikki mahdolliset epäluulot karisivat romukoppaan, sillä yhtye osoitti heti ensihetkistä lähtien olevansa kovassa iskussa. Tietysti ensialbumin biisijärjestys antoi mahdollisuuden ottaa heti luulot pois, kun alkuun sai tykitettyä kaksikon I Wanna Be Somebody ja L.O.V.E. Machine. Yleisö sekosi niin sanotusti sukkiinsa ja ensikappaleesta lähtien availi äänijänteitään, Lawlessin yllyttäessä äänekkäämpään suoritukseen, eihän helsinkiläisille voi jäädä toiseksi.
Lavan taustoitus kuvitti kieroutuneen sirkuksen friikkishowta. Ville Laine
W.A.S.P.in lavashow oli taustoitettu parin vuoden takaiseen tyyliin kieroutuneen sirkuksen friikkishowksi, jonka seassa olevilta näytöiltä suollettiin katsojan silmiin muistilokeroissa jo olleita albumin ilmestymisen aikaisia musiikkivideoita ja live-esiintymisiä. Kaikkiaan kyseessä oli ihan näyttävä ja tyylikäs ratkaisu. Kaiken keskiönä lavarakennelmassa oli Lawlessin massiivinen mikkiständi, Elvis nimeltään, jolla Lawless aika ajoin keinui näyttävästi. Viime kiertueen selkävaivat ovatkin ilmeisesti jääneet taakse.
Blackie Lawlessin mikkiständi, Elvis, on yksinäänkin vaikuttava ilmestys. Ville Laine
W.A.S.P. kuulosti jopa hämmentävänkin hyvältä ja Lawlessin laulu kajahti ilmoille vakuuttavasti tutun rosoisella soundillaan, joka sekään ei ole viime vuosina aina ollut itsestäänselvyys. Tämä tuli hyvin esille slovarissa Sleeping (In the Fire), jossa pääosaan pääsivät myös Doug Blairin toimittamat sävykkäät kitarasoolot. Suomessa asuva Blair on ollut yhtyeen kitaristina jo kohta 20 vuotta (ja aiemmin kiertuekitaristina jo vuonna 1992) ja onkin yhtyeen pitkäikäisin kitaristi, perustajan ja ainoan alkuperäisjäsenen Blackie Lawlessin jälkeen toki. Vielä Blairiakin pidempään yhtyeessä on ollut basisti Mike Duda, joka on toimittanut matalat taajuudet jo 30 vuotta. Tuoreimpana jäsenenä on muun muassa On Your Kneesiin kutkuttavan kumeasti ja jämäkästi tahdin takonut rumpuvelho Aquiles Priester, joka hänkin on kannuttanut W.A.S.P.issa vuodesta 2017 eli nykykokoonpano taitaa olla kokonaisuutenakin jo yhtyeen pitkäikäisin nelikko monenkirjavassa soittajahistoriassa.
Eturivissä oltiin vailla settilistaa ja plektroja. Mahtoikohan tuottaa tulosta? Ville Laine
Album One -setti kesti noin viisikymmentä minuuttia, siis perus albumimitta muutamine spiikkeineen. Pienen tauon jälkeen perään soitettu ”encore” olikin kestoltaan puolisen tuntia. Myös muut tänään kuullut kappaleet pysyivät kaikki 1980-luvun julkaisuissa. Ensin mentiin Inside the Electric Circus -albumin merkeissä nimikappaleen, I Don’t Need No Doctorin ja Scream Until You Like Itin muodostaman sikermän merkeissä. Viimeinen on tosin Inside the Electric Circus -kiertueelta seuranneelta livealbumilta Live…in the Raw.
Mike Duda on W.A.S.P.in pitkäikäisin jäsen heti Blackie Lawlessin jälkeen. Ville Laine
Perään nostettiin valokeilaan The Headless Children -albumi, josta ensin käsittelyssä oli The Who -laina The Real Me. Versio on varsin pätevä ja tänään kappaleen myötä oikeuksiinsa pääsivät erityisesti bassoraidat Dudan toimittamina. Perään soitettiin albumilta voimaballadi Forever Free, joka toi jälleen esiin Lawlessin tunnusomaisen ja vakuuttavan lauluäänen. Vaikkei hän pääsisi aivan yhtä korkealle kuin 40 vuotta sitten, niin sielukkuutta löytyy edelleen senkin edestä. Forever Freehen kiedottiin vielä yhteen typistetty versio The Headless Childrenin nimikappaleesta.
W.A.S.P.in kitaristi Doug Blair asuu tiettävästi Suomen Turussa. Kitara on asianmukaisesti koristeltu sirkkelinteräkuviolla. Ville Laine
Aquiles Priester takoi kannujaan tykistön tarkkuudella. Ville Laine
Show lopetettiin niin sanotusti isoon pamaukseen, kun viimeisinä kuultiin ikisuosikit Wild Child ja Blind in Texas. Ensin mainitussa Lawless suorastaan kiusoitteli yleisöä, kun valokeilat olivat kaikki kohdistettuna häneen, ja Elvikseen, hänen laulaessaan kappaletta ensimmäiseen kertosäkeeseen hyvin rauhallisesti vain itse itseään säestäen. Pelko siitä, että kappale päätyisi pliisuun versioon oli kuitenkin turha, sillä pian Tavara-aseman täytti tuttu aloitusriffi ja kappale alkoi alusta täydellä voimallaan ja antoi yleisölle vielä mahdollisuuden takoa nyrkkejään kohti korkeuksia ja laulaa mukana erityisesti kertosäkeen ”I want you” -kohtaa. Sinänsä osuvaa, sillä yleisö tuntui haluavan nimenomaan Lawlessin ja kumppanit. Tämä ei ole mikään ihme, sillä sikäli pätevän metallimessun W.A.S.P. sunnuntai-iltaan tarjosi, ylimpänä saarnaajana häärineen Lawlessin johdolla.
Taustalakana julistaa ”Maapallon verisintä showta”, jota se W.A.S.P.illa hyvinkin saattoi olla 1980-luvulla. Vaikka nykyisin shokkiarvo on ehkä matalampi, niin viihdearvo on edelleen kohdillaan muun muassa Blackie Lawlessin keikkuessa tunnusomaisesti ”Elviksellään”. Ville Laine
Mike Dudan kitarasoolot olivat rautaa. Blackie Lawlesskin myhäilee taustalla tyytyväisenä. Ville Laine
Lopuksi Lawless kertoi kiertueen jatkuneen jo neljätoista kuukautta ja pari viikkoa olisi vielä jäljellä. Tämän jälkeen hänen mukaansa ensialbumia ei enää tulla todennäköisesti kokonaisuutena soittamaan. Toivottavasti ura jatkuu muuten, sillä tämän illan perusteella yhtyeellä on vielä annettavaa metallinnälkäiselle yleisölle. Kaikissa tapauksissa tänään paikalla olleet voivat pitää itseään onnekkaina.
W.A.S.P: Blackie Lawless, Mike Duda, Aquiles Priester ja Doug Blair. Ville Laine
W.A.S.P. – Album One Alive World Tour +support Battle Born, Tavara-asema, sunnuhtaina 19.10.2025