EK:n Juho Mäki-Lohiluoma: ”Suomeen on pesiytynyt epäterve kulttuuri, jossa kuntien omia in-house-yhtiöitä hyödynnetään palveluissa, jotka voisi ostaa markkinoilta.”

Kuvituskuva. EK:n toimitilat Eteläranta 10:ssä. PEKKA LASSILA/KL

EK:n yrityslainsäädännöstä vastaava johtaja Juho Mäki-Lohiluoma pitää kuntien hankintalain muutokseen liittyvää kritiikkiä ylimitoitettuna ja hankintalain uudistamista välttämättömänä.

– Suomeen on pesiytynyt epäterve kulttuuri, jossa kuntien omia in-house-yhtiöitä hyödynnetään palveluissa, jotka voisi ostaa markkinoilta, Mäki-Lohiluoma sanoo.

Hänen mukaansa hankintalain uudistus on merkittävä askel oikeaan suuntaan.

Jatkossa hankintalaissa säädetään, että julkisen toimijan, kuten esimerkiksi kunnan tai hv-alueen, on omistettava in-house-yhtiöstä vähintään 10 prosenttia, jos siltä ostetaan ilman kilpailutusta. Tähän asti on riittänyt jopa alle prosentin omistus.

In-house-yhtiö on kuntien yhdessä omistama yhtiö, jolta omistajakunnat voivat ostaa palveluita ilman kilpailutusta.

– Ja ilman minkään sortin vertailua esimerkiksi hinnoista, Mäki-Lohiluoma sanoo.

Tämä perusongelma ei lakimuutoksen myötä kokonaan poistu.

Mäki-Lohiluoma puhuu noidankehästä.

– Kun ei kilpailuteta, ei voida vertailla tehokkuutta eikä synny markkinaa, jolloin in-house-rakennetta on hankala kritisoida, Mäki-Lohiluoma sanoo.

– In-house-yhtiön tarpeellisuutta voidaan toisaalta perustella markkinan puuttumisella, hän jatkaa.

Kuntaliitto tuimana

Iltalehti uutisoi aiemmin maanantaina Kuntaliiton kritiikistä hanketta kohtaan. Kuntaliiton teettämän selvityksen mukaan kunnille voisi koitua uudistuksesta noin 600 miljoonan euron kustannukset. Esimerkkikuntana käytettiin Toivakkaa, jonka asukkaille kustannus olisi jopa 940 euroa asukasta kohti.

Mäki-Lohiluoman mukaan Suomessa vallitsee erittäin poikkeuksellinen in-house-yhtiöiden ilmiö. Yhtiöt ovat erittäin suuria ja niillä on erittäin paljon omistajia.

– Yhtiöitä on systemaattisesti kasvatettu vuosien varrella ja niitä on kaupiteltu kunnille kyseenalaisin keinoin tyyliin, että ”osta osake, ei tarvitse sitten kilpailuttaa”, Lohiluoma sanoo.

Mäki-Lohiluoman mukaan in-house-yhtiöiden alkuperäinen tarkoitus oli sallia alueelliset pienet yhtiöt, joille on ulkoistettu kunnan oma toiminta.

– Suomien in-house-ilmiö on kaukana tästä, Mäki-Lohiluoma sanoo.

Tunnettuja isoja in-house-yhtiöitä ovat esimerkiksi Istekki, Tuomi logistiikka, Servica, Tempore henkilöstöpavelut sekä Numera palvelut (Sarastia). Niiden liikevaihdot liikkuvat 84–277 miljoonan euron haarukassa.

Esimerkiksi Istekki on erikoistunut terveydenhuollon, digitaalisten toimintaympäristöjen ja hyvinvoinnin turvaamiseen ICMT-ratkaisuilla. Se vastaa asiakkaidensa noin 2 000 järjestelmästä. Tuomi logistiikka on puolestaan pirkanmaalainen yhteishankinta- ja logistiikkayhtiö, joka tarjoaa omistajilleen hankinta-, kuljetus- sekä henkilöliikennepalveluita.

Kuntaväki on perustellut intoaan in-house-yhtiöihin helppoudella, turvallisuudella ja huoltovarmuudella.

– Minun on aika vaikea ymmärtää tällaisia perusteluja. Esimerkiksi yritykset ovat keskeisessä roolissa turvaamassa Suomen huoltovarmuutta, Mäki-Lohiluoma sanoo.

– Paljon kertoo sekin, että lausuntokierroksella Huoltovarmuuskeskus ilmoitti suhtautuvansa myönteisesti 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimukseen, Mäki-Lohiluoma lisää.

Kuntaliitto kertoi maanantaina, että lakimuutoksesta aiheutuu kunnille 600 miljoonan euron lisäkustannukset.

– On myönteistä, että vaikutuksia pyritään tarkastelemaan, mutta siinä on nyt unohdettu täysin se toinen puoli, eli ne suuret säästöt, jotka kunnille syntyvät kilpailutuksen kautta, Mäki-Lohiluoma sanoo.