Suomalaistutkimus selvitti, miten runsas loikoilu vaikuttaa työikäisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.
Runsas makoilu ja loikoilu olivat yhteydessä sydän- ja verisuoniterveyden riskitekijöihin. Adobe stock/AOP
Runsas valveaikainen makoilu ja loikoilu ovat vaaraksi sydänterveydelle.
Laiskottelu yhdistyi suurempaan sydän- ja verisuonisairausriskiin, pienempään hyvään HDL-kolesteroliarvoon ja suurempaan triglyseridiarvoon. Paljon loikoilevilla oli myös suurempi vyötärönympärys.
Tämä selviää UKK-instituutin tutkimuksesta.
Sen mukaan työikäiset viettivät keskimäärin 11 tuntia päivässä paikallaan, joista yli viisi tuntia kului loikoillen.
Lähes kaikki yhteydet olivat tilastollisesti merkitseviä reippaan ja rasittavan liikkumisen määrästä riippumatta.
Sen sijaan seisominen ja lyhyet istumisjaksot yhdistyivät parempaan sydänterveyteen.
– Lyhyet, alle 30 minuutin istumisjaksot ja seisominen liittyivät parempaan sydänterveyteen, kuten suurempaan HDL-kolesteroliarvoon ja kapeampaan vyötäröön. Yli 20 minuutin yhtäjaksoinen istuminen sen sijaan oli yhteydessä suurempaan vyötärön ympärykseen, kertoo johtava tutkija Pauliina Husu tiedotteessa.
UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankarin mukaan yhtäjaksoista istumista kannattaisi siis tauottaa 20–30 minuutin välein.
Runsaan istumisen tiedetään olevan yhteydessä insuliiniresistenssiin, verisuonten toimintahäiriöihin, viskeraalisen rasvan kerääntymiseen ja matala-asteiseen tulehdukseen.
Näin paikallaanolo vaikuttaa sydänsairausindeksiin ja sydänterveyden riskitekijöihin. Haitallisinta on maata ja loikoilla. UKK-instituutti
Seisomalla vilkkaampi aineenvaihdunta
Tutkimus on osa UKK-instituutin KunnonKartta-väestötutkimusta. Siinä vuosien 2017–2019 ja 2021–2022 aikana kerättiin tietoa suomalaisten 20–69-vuotiaiden aikuisten liikkumisesta, paikallaanolosta, kunnosta ja terveydestä.
Tutkimuksessa haluttiin tarkastella paikallaanolon eri muotoja, sillä ne ovat yhteydessä sydänterveyden riskitekijöihin eri tavoin. Esimerkiksi seisominen aktivoi lihaksia ja aineenvaihduntaa enemmän kuin istuminen tai makuulla olo.
Osallistujien liikkumista, paikallaanoloa ja unta mitattiin liikemittarilla viikon ajan. Lisäksi osallistujien sydänterveyttä arvioitiin riskiarvion sekä verikoetulosten ja vyötärön ympärysmitan avulla.
Tutkimusaineistossa oli mukana 4 298 henkilöä, joiden keski-ikä oli 51 vuotta. Osallistujista 61 prosenttia oli naisia.