Erilaisia teknisiä laitteita testatessa tulee vastaan pääasiassa kolmenlaisia tuotteita. Ensimmäisenä vaihtoehtona tuodaan jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä. Tämä on itsessään kiinnostavaa, mutta ei välttämättä aina laadukasta tai edes mullistavaa. Toisena ilmenee oman tai kilpailijan vanhan idean kierrätystä niin, että erottautumisessa luotetaan markkinoinnilliseen tarinaan tai johonkin eri tavalla tehtyyn yksityiskohtaan, josta koitetaan tehdä iso juttu. Tai kolmanneksi oman edeltäjämallin hienovaraiseen ja harkittuun parantamiseen.

Kun valmistaja päättää valita kolmannen vaihtoehdon, internet täyttyy usein äänekkäästä väittelystä, jossa vaaditaan johtajien päitä vadille ja kauhistellaan yrityksen innovointikyvyn tyrehtymistä. Google Pixel 10 Pro XL edustaa kolmatta ryhmää, ja mielestämme – mahdollisista vastalauseista huolimatta – Google teki aivan oikean valinnan. Eri mieltäkin saa toki olla.

Pixel 9 Pro XL ei ollut viime vuoden nopein tai teknisesti edistyksellisin älypuhelin, mutta tietyllä tavoin se teki tavanomaisuudesta taidetta keskittymällä itsevarmasti omaan juttuunsa, välittämättä juuri pätkääkään kilpailijoidensa suunnasta. Suorituskyvyn jahtaamisen sijaan Google keskittyi optimoimaan puhelintaan uusille tekoälytoiminnoilleen sekä luomaan Pixelistä alan johtavan älypuhelinkameran. Ainakin jälkimmäisessä se onnistui.

Googlen itsevarmuudesta ja tyytyväisyydestä omiin tuotteisiin on kertonut myös viime vuosien hintakehitys. Vuoden 2022 Pixel 7 -perheen kohdalla Googlen laitteet oli hinnoiteltu parisataa dollaria tai euroa Applen ja Samsungin alapuolelle. Vuoden 2023 Pixel 8 -sarjassa ero kutistui noin sataseen. Viime vuonna mallisto laajentui Pixel 9 Pro XL -mallin myötä vastaamaan Applen mallia, jossa peruspuhelimen yläpuolella on pienempi Pro ja kaikkein suurin Pro XL. Samalla hinnat asetettiin käytännössä identtisiksi pahimpien kilpailijoiden kanssa.

Google oli löytänyt mojonsa.

Pixel 10 -perheen myyntikärjet ovat käytännössä aivan samat kuin viime vuoden malleilla: AI-työkalujen laajentuminen tiiviimmäksi osaksi arkea, markkinoiden johtava valokuvien laatu, puhdas Android 16, huikea rakennelaatu ja poikkeuksellisen pitkä päivityslupaus.

Toki viime vuoteen verrattuna montaa teknistä pienempää yksityiskohtaa on viety eteenpäin, mutta niistä kohta lisää, sillä edellä kuvattua kannattaa vielä alleviivata:

Pixel 10 Pro XL ei ole minkään tekniikan tai ominaisuuden osalta alallaan erityinen tai poikkeuksellinen. Mutta siitäkin huolimatta se on taatusti yksi vuoden merkittävimpiä ja parhaita älypuhelimia.

Olemus ja ominaisuudet

Pixel 10 Pro XL on Googlen syksyn 2025 lippulaiva ja samalla malliston kookkain versio. Sukunäkö uuden Pixel 10 Pro XL:n ja edeltävän ysimallin välillä on todella suuri. Jopa niin paljon, että vain todella harjaantunut silmä voi erottaa laitteet toisistaan.

Jos väri jätetään huomiotta, erottaa laitteet toisistaan lähinnä siitä, että takapinnan levyinen kamerakumpu on uudessa mallissa aavistuksen korkeampi laitteen pituussuunnassa.

Neljästä värivaihtoehdosta musta (obsidian) ja luonnonvalkea (porcelain) vaikuttavat sekä nimen että värin osalta samalta kuin viime vuonna. Harmaa malli on saanut uuden nimen (moonstone), joten sen sävy lienee hieman erilainen. Värivaihtojen anut selvä muutos on viimevuotisen pinkin (rose quartz) vaihtuminen vaaleanvihreään värivaihtoehtoon (jade).

Kuten jo alussa sanottiin, Pixel 10 Pro XL:n rakennelaatu on aivan moitteeton. tai ehkä käännetään negaatio suoraksi puheeksi ja sanotaan, että laitteen laatutuntuma on aivan ensiluokkaisen hyvä. Rungosta, painikkeista tai materiaalien liitoskohdista ei löydy yhtään pintaa, kulmaa tai saumaa, johon iho voisi tökätä tai tarttua, vaan kosketustuntuma on kauttaaltaan tasainen, sulava ja liukas.

Näistä viimeistä on syytä korostaa, sillä puhelimen käsittely ilman suojakuorta on jatkuvaa tasapainoilua pudottamisen pelon kanssa. Jos kyseessä olisi oma puhelin, suojaisin sen kyllä ehdottomasti laadukkaalla suojakuorella.

Puhelimen ulkomitat (162,8 x 76,6 x 8,5 mm) ovat identtiset viime vuoden mallin kanssa, mutta massaa on tullut 11 grammaa lisää. Puhelin on kädessä painavan tuntuinen, mutta massa tuntuu korkeussuunnassa jakautuvan hyvin tasaisesti, joten laite ei tunnu yläpainoiselta, minkä johdosta sitä on suureksi puhelimeksi varsin mukava käsitellä.

Pro XL on kuitenkin niin suuri ja niin painava laite, että yhden käden otteella sen käsittelyyn tarvitaan koripalloilijan koura. Muille kyseessä on selvästi kahden käden laite. Sääsuojausluokka on edelleen IP68, joten laite kestää upotuksen veteen 1,5 metrin syvyyteen saakka.

Yhdysvalloissa myytävät Pixel-mallit ovat siirtyneet jo kokonaan fyysisistä SIM-korteista eSIM-tekniikan käyttöön, mutta meillä myytävän mallin yläreunasta löytyy edelleen perinteinen SIM-korttikelkka.

Virtapainike ja äänenvoimakkuuden keinukytkin löytyvät molemmat laitteen vasemmalta kyljeltä, mikä on muuten käytössä kätevää, mutta hankaloittaa ruutukaappausten ottamista (kahden painikkeen yhtäaikainen painallus). Metalliset painikkeet tuntuvat napakoilta ja sormelle laadukkailta.

Päivittäisen käytön kannalta kaikkien Pixel 10 -sarjan mallien yksi merkittävimmistä teknisistä lisäyksistä on langattoman latauksen Pixelsnap-magneettikiinnitys, joka on käytännössä suora kopio Applen käyttämästä MagSafe-kiinnityksestä. Käytännössä tämä mahdollistaa Pixelsnap-latauslaitteiden ja muiden lisävarusteiden napsahtamisen kiinni puhelimen takapintaan. Langaton lataus on Qi2-sertifioitu ja mahdollistaa latauksen jopa 25 watin teholla.

Magneettikiinnitys on yhteensopiva Applen MagSafen kanssa, joten kuvan mukaisesti Pixelien kanssa voi suoraan käyttää Apple-laitteille suunniteltuja magneettisia latureita.

Laitteen 6,8-tuumainen näyttö on pitkälti samanlainen kuin edeltäjämallissa. Ltpo-tyyppisen oled-paneelin yleinen kuvanlaatu on käytännössä kaikilla mittareilla erinomainen. Paneeli tukee dynaamista virkistystaajuuden säätöä välillä 1-120 Hz ja näytön tarkkuus 486 pikseliä tuumalle on enemmän kuin ihmissilmä kykenee erottamaan.

Näytön värintoisto on edelleen niin silmämääräisesti kuin mitattuna aivan erinomainen. DxOMark totesi omissa testeissään Pixel 10 Pro XL:n väritarkkuuden olevan heidän mittaamistaan laitteista paras.

Näytön osalta ainut merkittävin parannus edeltäjämalliin on huippukirkkauden kasvattaminen. Näyttö kykenee jopa yli 3000 cd/m2 kirkkauteen (luvattu jopa 3300 cd/m2), minkä ansiosta kuva erottuu loistavasti myös suorassa auringonvalossa. Lasipinnan heijastukset ovat aavistuksen voimakkaampia kuin Samsung Galaxy S25 Ultrassa, mutta ei Googleakaan tässä voi moittia.

Laitteen mukana Google esitteli myös Sopeutuva sävy/Adaptive Tone -toiminnon, joka Applen TrueTone-toiminnon tavoin sovittaa näytön värilämpötilan ympäristön valaistukseen sopivaksi. Vastaava toiminto nimellä ”Ambient EQ” löytyi vuosia sitten myös varhaisista Pixel-puhelimista, ja nyt se on onneksi takaisin. Toiminto on erittäin hyödyllinen ja se toimii hyvin.

Edeltäjämallin tavoin puhelin tarjoaa nimellisesti kaksi biometristä tunnistustapaa.

Sormenjälkitunnistin on sijoitettu näyttöpaneelin alle ja sen toiminta perustuu ultraääneen. Sormenjälkitunnistin todettiin käytännössä erittäin luotettavaksi, mutta se ei toimi aivan yhtä nopeasti kuin joissakin kilpailijoissa. Käytännössä sen toiminnassa ei havaittu kuitenkaan ongelmia tai huomattavaa hidastelua, vaan toimintoon oppii luottamaan nopeasti.

Puhelin tarjoaa myös kasvojentunnistuksen, jonka toiminta tosin perustuu edelleen valitettavasti pelkkään etukameran kuvaan. Googlen mukaan toiminto on riittävän turvallinen esimerkiksi pankkisovellusten käyttöön ja esimerkiksi 1Password-salasanaohjelma antaa hyödyntää kasvojentunnistusta salasana-arkiston avaamiseen.

Toiminto ei kuitenkaan ole läheskään yhtä luotettava kuin oikeasti 3D-skannaukseen perustuvissa puhelimissa, kuten esimerkiksi iPhone-malleissa. Kamerakuvaan perustuva kasvojentunnistus ei myöskään suostu toimimaan pimeässä, eikä edes kohtuullisen hämärässä.

Ylimääräisten kasvojentunnistussensorien puuttuessa näytön yläreunassa on vain pyöreä reikä etupuolen kameralle.

Pixel 10 Pro XL toimii Googlen uusimmalla Android 16 -käyttöjärjestelmällä ja edustaa Googlen omille laitteille luonnollisesti niin sanottua puhdasta ja optimoitua käyttöliittymää. Tämä tarkoittaa sitä, että käyttöjärjestelmän päälle ei ole monien muiden Android-valmistajien tavoin lisätty toimintoja, joita ei löydy muiden valmistajien laitteista.

Laitteelle luvataan edelleen peräti 7 vuoden verran käyttöjärjestelmä- ja tietoturvapäivityksiä alkaen laitteen alkuperäisestä myynninaloituspäivästä Yhdysvalloissa. Lupaus on pysynyt samana aina Pixel 8 -mallista lähtien ja on selvästi pidempi kuin monilla muilla kilpailevilla puhelimilla.

Ohjelmiston ulkoasusta tai toiminnoista ei löydy mitään erityisen mullistavaa, vaan aiempia Android-versioita käyttäneille käyttöliittymä on mukava ja tutun oloinen välittömästi. Ohjelmiston tarkempi tutkiminen paljastaa toki eroja aiempaan, sillä käyttöliittymän pohja eli Material 3 Expressive -tyyli on uusi ja sisältää joitakin aiemmasta poikkeavia käyttöliittymäelementtejä ja antaa sekä käyttäjän että sovelluskehittäjien muokata käyttöliittymän värejä ja fontteja aiempaa enemmän.

Esimerkiksi Gmail-sovelluksen sanotaan olevan nyt uudistettu Material 3 Expressive-tyyliin, mutta ilman vierekkäistä vertailua vanhan kanssa eroa on todella vaikea huomata. Vasemmalla Pixelin uusi Gmail (Android 16), oikealla Nothing Phonen aiempi Gmail (Android 15). Eroja saa todella tiirailla ja etsiä.

Kuten sanottua, ohjelmisto tuntuu tutulta, mikä on hyvä asia.

Viime vuosien tyyliin Google painotti puhelimen julkistuksessa melkoisesti sen uusia tekoälytoimintoja. Näitä ovat esimerkiksi uusi Magic Cue -toiminto, kameran Pro Res Zoom 100x (tästä lisää kameraosiossamme) sekä Google AI Pro. Paljon hienoja nimiä, mutta vähemmän oikeaa hyötyä.

Magic Cue -toiminnon idea on nostaa käyttäjän omista tiedoista (Googlen omien sovellusten kautta) hyödyllisiä vastauksia tai neuvoja silloin kun käyttäjä niitä tarvitsee. Esimerkkinä Google kertoo, että jos ystäväsi kysyy viestillä tulevan illallisen ajankohtaa, niin Magic Cue voi kaivaa tiedot sähköpostista tai kalenterista ja tehdä automaattisen ehdotuksen vastaukseksi. Kuulostaa sinänsä kätevältä, mutta kuten niin usein, tämä toiminto ei ole vielä lainkaan käytössä suomeksi.

Google AI Pro taas on kuukausimaksullinen tilaus, joka antaa käyttää Googlen tekoälytyökaluja, kuten Gemini-avustajaa, NotebookLM-palvelua sekä tekstistä-videoksi-palveluita enemmän kuin ilman kuukausimaksua. Puhelimen ostajat saavat tämän tilauksen ilmaiseksi 12 kuukauden ajaksi, mutta sitten täytyy alkaa maksaa. Tämä vaikuttaa olevan kaikkien älypuhelinvalmistajien kehityssuunta, eli laitteen mukana saadun ilmaisjakson jälkeen käyttäjät halutaan käännyttää kuukausimaksullisen tekoälyn käyttäjiksi.

Tekoälytoiminnoista hauskimmaksi ja tavallaan hyödyllisimmäksi totesimme taustakuvien luomiseen tarkoitetun toiminnon, jolla voi muutamia sanavalintoja tekemällä luoda aivan uudenlaisia ja uniikkeja taustakuvia.

”I’m feeling lucky”-painiketta painamalla Google tuottaa yllärinä jonkinlaisen uuden taustakuvan, jos itse ei jaksa keksiä vaadittua kahta tai kolmea syötesanaa.

Ohjelmistopuolelta mainittakoon myös se, että Android 16 piilottaa sisäänsä jo nyt Desktop Mode -toiminnon, joka Samsungin DeXin tavoin antaa käyttää puhelinta ”tietokoneena” liittämällä laite usb-c-kaapelilla ulkoiseen näyttöön. Ohjausta varten tarvitaan toki Bluetooth-hiiri ja -näppäimistö. Toiminnon saa käyttöön laittamalla laitteensa kehittäjätilaan ja ottamalla työpöytätoiminnon käyttöön asetuksista.

Testissämme emme saaneet puhelinta toimimaan BenQ PD3200U -näytön kanssa, mutta vanhemmalla BenQ PD3220U -näytöllä kuva tuli viimein esiin, mutta hyvin karkealla resoluutiolla. Toiminto vaikuttaa siis olevan vielä sangen keskeneräinen, joten jäämme odottamaan toiminnon virallista julkistusta.

Kamera, suorituskyky ja akkukesto

Pixel 9 Pro XL (tai samanlaisella pienempi Pro) todettiin monessa eri testissä, myös Tekniikan Maailman vertailussa, viime vuoden parhaaksi älypuhelinkameraksi. Tämä asetti odotukset kymppisarjalle todella koviksi, mutta valitettavasti kameroiden tekniikkaan ei tällä kertaa saatu mitään uudistuksia.

Molempien kokojen kamerajärjestelmä koostuu edelleen 50 megapikselin laajakulmakamerasta (1x), 48 megapikselin ultralaajakulmakamerasta (0,5x) sekä 48 megapikselin telekamerasta (5x). Kameroiden kuvakennot sekä objektiivit ovat identtiset viime vuoden mallien kanssa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, että kameroiden kuvanlaatu on pysynyt ennallaan, sillä älypuhelinten kameroissa ohjelmallisesti tehdyllä signaalinkäsittelyllä on valtaisa merkitys lopulliseen kuvanlaatuun. Tämän vuoksi tietyssä puhelinmallissa käytetystä kuvakennosta tai objektiivien teknisistä tiedoista ei voida vielä päätellä juuri mitään lopullisesta kuvanlaadusta.

Googlen uusi Tensor G5 -suoritin sisältää uuden kuvaprosessorin (Image Signal Processor), jonka tarkemmasta toiminnasta emme tiedä yksityiskohtia. Tämän kuitenkaan voidaan ainakin olettaa nopeuttavan tiettyjä kuvalaskennan toimia, mikä voisi mahdollistaa monimutkaisempien kuvankäsittelyn algoritmien käytön ilman suurta viivettä kuvan valmistumista odotellessa.

Tämä on toki arvailua, joten lähdetään tutkimaan testikuvia.

Kirkkaassa päivänvalossa suoraan aurinkoa vasten kuvatussa esimerkkiparissa sekä 1x- että 0,5x-kamerat tuottavat todella luonnollisen ja miellyttävän kuvan ilman häiritseviä linssiheijastuksia tai muuta moitittavaa. Kuvat ilmentävät hyvin mielikuvaa kirkkaasta päivästä, mutta kirkkaat yksityiskohdat eivät ole palaneet ”puhki” valkoiseksi.

Seuraava kuvakolmikko näyttää 1x-, 2x- ja 5x-zoomit samasta kohteesta, edelleen kirkkaassa auringonvalossa. Näissäkin kuvissa värintoisto on eri kameramoduulien välillä kiitettävän samanlainen ja kuvat ovat yleisesti hyvin miellyttäviä. 5x-kuvassa veneen mahonkilaudat näyttävät runsaasta valon määrästä huolimatta vähän ”muovisilta”, mikä kertoo siitä, että kuvaa on käsitelty jo hyvin voimakkaasti. Myös kallion pinnan jäkälät etualalla sekä halkeamat ja uurteet taka-alalla toistuvat 5x-kameran kuvassa yliterävöitettyinä. Yleisesti kuvat ovat kuitenkin kännykkäkameraksi erittäin hyviä.

Google ei valitettavasti tarjoa puhelimessaan Applen kaltaista käsiteltyä raw-kuvatiedostomuotoa (Applen ProRaw), jossa ohjelmallisesti tehdyt parannukset on taltioitu voimakastakin kuvankäsittelyä kestävään tiedostomuotoon. Googlen raw-muoto on tavallinen DNG (Adobe Digital Negative), jonka kautta pääsemme tutkimaan kuinka hyvä kameroiden kuvanlaatu on ilman Googlen erittäin hyvin toimivaa laskennallista kuvanparannusta.

Ensimmäisessä esimerkkiparissa nähdään, että Google valottaa kuvat raw-muodossa selvästi ali (kuva on tulkittu Applen raw-moottorilla jpg-muotoon), mikä antaa selityksen aiempien aurinkoa vasten kuvattujen otosten hyvälle huippuvalojen taltioinnille. Kuvasta nähdään kuitenkin myös että kamerakolmikon parhaan eli 1x-kameran raw-kuva on selvästi jpg-muotoista valmista kuvaa pehmeämpi.

Ultralaajakulman eli 0,5x-kameramoduulin kohdalla raw-kuva on jo huomattavan pehmeä, vaikka jpg-muotoinen valmis kuva näyttääkin vielä melko hyvältä. Ero alkuperäisen kuvadatan ja Googlen siitä leipoman valmiin kuvan välillä on kuitenkin jo varsin suuri, mutta käyttäjän kannalta tärkeintä on tietysti se, että lopputuloksena saatu kuva on hyvälaatuinen. Emme siis voi moittia Pixelin 0,5x-kameran tuotoksia juuri yhtään.

Telekameran 5x-kuvan raw-tiedosto on jo todella voimakkaasti pehmeä, joten Google on saanut tehdä todella voimakasta kuvankäsittelyä saadakseen kuvasta edustuskelpoisen. Objektiivin luontaisella 5x-polttovälillä (ilman suurempien zoomien rajausta) käsitellystä kuvasta saadaan vielä kohtullisen luonnollinen, mutta sen yksityiskohdissa on nähtävissä aiemman venekuvan kaltaista käsittelyn tuntua. Raw-kuva kertoi tietysti miksi.

Jos suurennus kasvatetaan vielä suuremmaksi, niin kuvajälki alkaa hajota todella pahasti.

10x-zoomilla valmiiksi käsiteltyä kehtaa vielä juuri katsella puhelimen ruudulta, mutta kuva ei kestä tarkempaa tarkastelua tietokoneen suuremmalta ruudulta. Eikä oikeastaan minkäänlaista jälkikäsittelyä. Raw-tiedostossa on tässä kohdin jäljellä 9 megapikseliä, mutta objektiivin piirtokyky rajoittaa kuvaa jo pahasti.

30x-zoomilla (viimeinen askel ennen Google uuden Pro Res -tekoälyzoomin käyttöä) on jo käytännössä käyttökelvoton. Raw-tiedostossa on tallessa enää noin yksi megapikseli ja vaikka laskenta kuinka yrittää suurentaa sen 50 megapikseliin, lopputulos on jo sangen surkea.

Alla on vielä yksi esimerkkipari 30x-zoomista. Vaikka laskenta yrittää tehdä parhaansa, purjeveneen vantit tai muut yksityiskohdat jäävät näkymättömiin.

Yksi viime vuoden Pixel 9 Pro -sarjan valokuvalaadun selvistä heikkouksista oli muotokuvatila, sillä esimerkiksi Samsungiin tai Appleen verrattuna Google teki huomattavan paljon virheitä kuvan segmentoinnissa, pääkohteen reunojen tunnistamisessa sekä näiden yhdistelmänä muodostetun keinotekoisesti kapean syväterävyyden kuvissa. Tai toisin sanottuna pääkohteen ja pehmeäksi piirtyvät taustan erottamisessa luontevasti.

Vaikka itse kameratekniikka on pysynyt identtisenä edeltäjään nähden, niin tätä valokuvauksen aluetta on onneksi mahdollista kehittää ohjelmallisesti. Ja onneksi Google on pystynyt siihen melko hyvin.

Ensimmäisessä muotokuvaesimerkissä kuvan yleisluonne on erittäin miellyttävä. Kohde erottuu taustasta hyvin luontevalla ja ”järjestelmäkameramaisella” tavalla, siis ilman tunnetta taustan päälle liimatusta henkilöstä. Kuvan yksityiskohtien tarkempi tutkiminen paljastaa toki selviä segmentointivirheitä hienoissa yksityiskohdissa, kuten hiuksissa, mutta suoritus on silti varsin hyvä.

Toisessa testikuvassa koiran muotokuvassa kuvan yleisilmeestä ei myöskään ponnahda esiin mitään häiritsevää, vaan kapea syväterävyysalue tuntuu jälleen oikein luontevalta. Sammaleisen kiven etureunassa ja koiran turkissa on lähemmässä tarkastelussa toki selvää ylimääräistä pehmeyttä, jota järjestelmäkameran kuvassa ei olisi.

Sama tarina jatkuu kolmannessa esimerkkikuvassa, jossa yleisilme on todella uskottava ja miellyttävä syväterävyysvaikutelman osalta. Mutta jälleen lähempi tarkastelu paljastaa pieniä virheitä.

Lopputuloksena voidaan sanoa, että parhaiden kännykkäkameroiden keinotekoinen syväterävyyden kaventaminen toimii parhaimmillaan hyvin ja puhelimen ruudulta tarkastellessa kuvat voivat näyttää oikeinkin hyviltä. Tauluksi tai suuremmaksi tulosteeksi niiden laatu ei kuitenkaan riitä, sillä suuremmassa koossa räikeät virheet paljastuvat edelleen armotta.

Hämäräkuvauksessa Googlen kuvalaskenta toimi viime vuonna varsin hyvin, eikä Pixel 10 Pro XL tuota pettymystä. Oheinen kuva on otettu reilu tunti auringonlaskun jälkeen jo huomattavan pimeässä, mutta normaalissa JPG-kuvassa vaikutelma on enemmänkin iltahämärä kuin pimeä. Vertailun raw-kuvaan paljastaa, että Pixel on kirkastanut pimeää taustaa hyvin voimakkaasti, mutta samalla luontevalla tavalla onnistuneesti.

Toinen esimerkki on kuvattu järvimaisemasta alkuyön pimeydessä (puolitoista tuntia auringonlaskun jälkeen) niin, että taustalla olevan mökin sisätilojen valot kajastavat ikkunasta hieman valaisemaan etualan puustoa.

Tässä kuvassa Googlen kyvyt hämäräkuvaukseen loppuivat kesken, sillä lopputulos on jyrkkä, epätarkka ja taivas on täynnä epämääräistä epäonnistuneen digitaalisen kuvankäsittelyn roskaa. Keskimmäistä kuvaa eli Applen raw-moottorin tulkistemaa tiedostoa tutkimalla näemme selvästi, että alkuperäisen kuvadatan laatu on niin heikko, ettei kunnollista kuvaa saada enää aikaan. Edes Adobe Lightroomin erinomainen Denoise-työkalu (kolmas kuva) ei saa DNG-kuvasta järkevää lopputuotetta.

Yksi Pixel 10 Pro -puhelinten suurista uusista lupauksista oli jopa 100x-zoomin tarjoava uusi Pro Res Zoom -toiminto. Tämä on jostain syystä nimetty todella kömpelösti (tai tarkoituksella harhaanjohtavasti), sillä ProRes-niminen tekniikka on jo muutaman vuoden ajan löytynyt Applen iPhone Pro -malleista. Näissä kyseessä on tekoälyzoomin sijaan videopakkausmenetelmästä, jonka Apple julkisti Final Cut Studio 2:n mukana jo vuonna 2007.

Googlen lupaus peräti 100x zoomista tuntuikin jo ennen testaamista hölynpölyltä, sillä edellä näytettyjen esimerkkien perusteella tiesimme kuinka heikko 5x telekameran kuva oikeasti on. Mutta pitihän asiaa kokeilla, joten tässä ensin esimerkki luonnollisen maailman kohteesta 1x- ja 100x-kuvaparina.

100x-kuva näyttää pinnalta varsin onnistuneelta, sillä piipun tiilipinta, tehtaan seinä ja putkirakenteet tuntuvat uskottavilta ja hämmentävän hyvälaatuisilta. Mutta mutta, tehtaan seinässä oleva Sunila-logo paljastaa, että todellisen maailman kuvan sijasta 100x-kuva on täysin tekoälyn luoma arvaus siitä, millainen tehdas voisi ehkä olla. Oikean tehtaan seinäpinnan ja yrityksen logon voi käydä tarkistamasta vaikka tästä Etelä-Suomen Sanomien artikkelista. Testikuvan perusteella Google ei vaivautunut tutkimaan millainen tehtaan logo oikeasti on.

Testasimme 100x-zoomia myös kotioloissa lyhyemmällä etäisyydellä, jotta saatoimme verrata todellista kohdetta tekoälyn arvaukseen tarkemmin. Vasemmalla kameran luoma jpg-kuva muutaman metrin päässä olleesta palapelipakkauksesta ilman tekoälyn parannusta ja oikealla paranneltu kuva, joka näyttää kerrassaan virheettömältä.

Molempien kuvatiedostojen koko on puhelimesta 3072 x 4080 kuvapistettä eli noin 12 megapikseliä. Mutta kun kuvaa tarkastelee alkuperäisen raw-kuvan kautta, niin tilanne näyttääkin aivan erilaiselta. 100x-kuvaa luotaessa alkuperäistä kuvakennolta tulevaa otosta on rajattu niin voimakkaasti, että jäljellä ei ole enää kuin 120 x 160 kuvapistettä eli noin 0,02 megapikseliä. Ei ihme, että ilman tekoälyn apua kuvan yleinen laatu on kaikilta kuvanlaadun osa-alueilta aivan surkea.

Pidemmältä etäisyydeltä tekstin tunnistus tekoälyllä hajoaa sitten kokonaan aiemman tehtaan logon tavoin. Tässä ensin lähikuva palapelipaketin kyljessä olevista oikeista teksteistä, kuvattuna puhelimen 1x-kameralla.

Ja tässä sama kauempaa kuvattuna 100x-zoomilla. Tekoäly voi keksiä tasaisia väripintoja ja abstrakteja kuvamuotoja varsin uskottavasti, mutta taikuuteen se ei pysty. Jos otetulla valokuvalla haluaa olevan mitään yhteyttä todellisuuteen, Pro Res Zoom -toimintoa ei kannata käyttää.

Yksi Pixelin uusista tekoälytoimista on kamerasovelluksen apulainen Camera Coach, joka pyrkii auttamaan käyttäjä ä ottamaan parempia valokuvia. Ohjeet painottuvat kuvan sommitteluun teknisten asetusten sijaan, mikä on tietysti erinomainen tavoite, mutta toisaalta myös hyvin haastava tehtävä tekoälyn ymmärrettäväksi.

Oheisessa esimerkissä ohjelma tunnisti vieressä makoilevan koiran ja ehdotti, että otetaanko muotokuva. Sitten ohjelma ehdotti kameran siirtämistä alaspäin koiran silmien tasolle ja siitä zoomausta tiuukempaan rajaukseen koiran päähän. Ajatus tässä oli sinänsä oikein hyvä, mutta tilanne itsessään ei ollut kovin valokuvauksellinen.

Videokuvauksessa Googlen kuvanvakautus tuntuu ottaneen hyvän askeleen eteenpäin viime vuoteen nähden, mutta suoraa vertailutestiä emme verrokkilaitteen puuttuessa päässeet tekemään.

Ensimmäinen testivideo näyttää esimerkin reippaasta kävelystä kapealla ja kivikkoisella polulla, puhelin yhdessä kädessä. Kuvanvakautuksen tuloksena syntyneessä videossa kamera tuntuu melkein kelluvan pehmeästi eteenpäin, eikä nopeita nykäyksiä näy yhtään. Videon yksityiskohdissa on kuitenkin nähtävissä hetkiä, joissa voimakkaampi heilahdus on jättänyt nopean liike-epäterävyysjäljen, jota vakautus ei ole pystynyt poistamaan. Näitä välähdyksiä näkyy videolla useita, joten aivan taikuuteen vakautus ei pysty.

Toisella testivideolla haastetta lisättiin ottamalla ylämäkeen pieni juoksupyrähdys, jolloin mainittuja vakausvirheitä näkyykin jo jatkuvasti, eikä tällaista videota katsoisi enää mielellään.

Kolmas liiketoistoa testaava video näyttää rauhallisen panoroinnin, joka taas toistuu lähes ilman nykäyksiä ja virheitä. Videon väristoistosta nähdään myös kuinka Pixel pystyy voimakaskontrastisessakin tilanteessa tuottamaan miellyttävän ja uskottavan kuvan ilman pahasti prosessoitua tuntua. Valokuvilla kamera on tosin vielä selvästi videota pareampi.

Siirrytään sitten tutkimaan laitteen suorituskykyä.

Kuten jo alussa sanottiin, viimevuotinen Pixel 9 Pro XL ei ollut alan suorituskykyisin tai laskentateholtaan nopein puhelin. Itse asiassa kaukana siitä. Kun käytännössä kaikki muut huippuluokan Android-puhelimia valmistajat yritykset ostivat puhelintensa suorittimeksi jonkin Qualcommin Snapdragon-perheen mallin, Google luotti omaan suorittimeensa.

Pixel 9 Pro -malleissa käytetty Google Tensor G4 -suoritin, joka perinteisen raa’an CPU- tai GPU-laskennan sijaan oli suunniteltu menestymään Googlen omien tekoäly- ja koneoppimistoimintojen kanssa. Monet puhelimen ohjelmiston erityistoiminnoista oli rakennettu hyödyntämään Tensorin AI-kiihdyttimiä. Oliko tästä oikeaa hyötyä vai oliko kyse markkinoinnin selityksestä, sitä emme toki tiedä, mutta joka tapauksessa kaikissa ajamissamme testiohjelmissa Pixel 9 Pro jäi kauas suorien kilpailijoidensa taakse.

Eikä Pixel 10 Pro XL muuta tätä. Uusi Tensor G5 on nyt TSMC:n valmistama 3 nanometrin tuotantoprosessilla, kun viime vuoden Tensor G4:n valmisti Samsung 4 nanometrin prosessilla. Kapeamman viivanleveyden ja suunnittelussa tehtyjen kehitysaskelien luvattiin antavan selvän loikka suorituskyvyssä, mutta testiemme perusteella loikka vaikuttaa jääneen vain hypähdykseksi.

Perinteiseen tapaan ajoimme puhelimella ensimmäisenä GeekBench 6 -mittausohjelman, jota käytetään yleisesti niin älypuhelinten kuin tietokoneidenkin suorituskyvyn arviointiin. Se kuormittaa prosessoria ja grafiikkasuoritinta todellisia sovelluksia imitoivilla tehtävillä, kuten kuvankäsittelyllä ja koneoppimisella, ja mittaa sekä yhden ytimen suorituskykyä yksinkertaisissa toiminnoissa että moniydinsuorituskykyä rinnakkaista laskentaa vaativissa sovelluksissa. Näin testi tarjoaa realistisen kuvan laitteen kyvystä selviytyä niin peruskäytöstä kuin raskaammistakin työtehtävistä.

Tulosten perusteella Pixel 10 Pro XL päihittää yleisessä suorituskyvyssä edeltäjänsä yksiydinlaskennassa vain noin 25 prosentilla ja jää kauas viimevuotisen Qualcomm Snapdragon 8 Elite -suorittimen taakse. Moniydinlaskennassa ero edeltäjämalliin on sen sijaan huomattavan suuri, joskin Tensor G5 jää silti vielä kauas Qualcommin viime vuoden tasosta.

Tulosten parantuminen aiheutuu melko luontevasti Tensor G4:n ja G5:n eroista: molemmissa suorittimissa on yksi erityisen tehokas ydin, jota G5:ssä voidaan kapeamman viivanleveyden valmistusprosessin ansiosta ajaa korkeammalla kellotaajuudella ilman ylikuumenemista. Tästä ei saada moninkertaista parantumista, mutta 25 prosentin lisä on hyvä tulos. Moniydinlaskennan parantuminen taas tulee siitä, että kaksi Tensor G4:n neljästä vähävirtaisesta ytimestä on uudessa suorittimessa korvattu kahdella keskisuurella ytimellä, jolloin nopeiden, keskinopeiden ja vähävirtaisten ytimien määrä päivittyi 1 + 3 + 4 -mallista 1 +5 +2:een.

Seuraavaksi ajoimme AnTuTu-testin, joka mittaa laitteen suorituskykyä yhdistämällä prosessorin, grafiikan, muistin ja tallennustilan tulokset yhdeksi pistemääräksi. Se painottaa erityisesti grafiikkasuoritinta ja pelaamisen vaatimia ominaisuuksia, antaen vertailukelpoisen luvun laitteen kokonaisvaltaisesta tehosta.

AnTuTu painottaa voimakkaasti puhelimen graafiikkalaskentaa, mikä oli ja on edelleen Googlen pahin kompastuskivi. Ero Pixel 9 Pro XL:n ja uuden kympin välillä ei ollut tässä kuin noin 8 prosenttiä, mitä on pidettävä pettymyksenä.

Tutkimme grafiikkasuorituskykyä vielä GFXBenchillä, joka simuloi pelejä todellisilla 3D-renderöintitehtävillä. Testi ajaa useita eri kuormitustasoja sisältäviä kohtauksia ja mittaa ruudunpäivitysnopeuden (fps), mikä paljastaa, kuinka sujuvasti laite selviää raskaista pelitilanteista. Näin GFXBench täydentää AnTuTun tuloksia tarjoamalla tarkemman kuvan juuri grafiikkapiirin kyvykkyydestä.

Tässä meillä ei valitettavasti ollut käytettävissä suoraan vertailukelpoisia testiajoja Pixel 9 Pro XL -mallista, mutta vertailu Qualcommin Snapdragon 8 Elite -malleihin jää tässäkin todella suureksi. Google ei toki ole pelilaitteena aivan onneton, sillä se päihittää merkittävästi halvemman hintaluokan Nothing Phone (3a):n kyllä selvästi.

Viimeisenä suorituskykytestinä käytimme PCMark-ohjelmaa, joka keskittyy arjen käyttöä vastaaviin tehtäviin, kuten tekstinkäsittelyyn, verkkoselailuun, kuvankäsittelyyn ja videoiden editointiin. Ohjelma mittaa laitteen kykyä suoriutua monipuolisista työkuormista ja antaa pisteytyksen, joka heijastaa käytännön suorituskykyä paremmin kuin pelkkä raakalaskentateho. Näin PCMark täydentää kokonaiskuvaa kertomalla, miltä laitteen suorituskyky tuntuu päivittäisessä käytössä.

Tässäkin ero aiempaan jäi pieneksi, vain noin 16 prosenttiin. Ja samaten ero ylöspäin kilpailijoihin jäi suureksi. Lopputuloksena voidaan sanoa, että yleisen suorituskyvyn osalta Pixel 10 Pro XL tarjoaa melko pienen parannuksen aiempaan ja se on kaikessa jonkin verran kaikkein nopeimpia kilpailijoita hitaampi. Missä tällä sitten on merkitystä, se on aivan toinen kysymys. Normaalissa käytössä puhelin ei tunnu millään tavalla hitaalta, joten emme näe heikoista mittaustuloksista olevan haittaa oikeastaan mihinkään muuhun kuin raskaaseen pelaamiseen.

Viimeisenä testattavana asia tutkimme puhelimen akkukestoa. Pixel 10 Pro XL on aiemmin todettuun tapaan hyvin suurikokoinen, ja sen sisään on saatu mahtumaan noin 5200 milliampeeritunnin akku. Tämä on suuri, mutta ei poikkeuksellinen, sillä esimerkiksi OnePlus 13:n akun kapasiteetiksi ilmoitetaan 6000 mAh.

GeekBench 4:n akkumittauksen perusteella Pixel 10 Pro XL tarjoaa reilun 10 prosentin parannuksen akkukestossa edeltäjämalliin nähden. Tulos jää hieman OnePlus 13:n taakse, mutta ero jää kohtuullisen pieneksi. Tästä parannuksesta siis maltilliset kehut Googlelle. Laite jaksaa käytöstä riippumatta komeasti seuraavaan vuorokauteen, mutta ei välttämättä enää iltaan saakka.

Puhelimen suurin latausteho langallisella latauksella on 45 W eli nykymittapuulla hyvää keskitasoa. Lataamisen puolella suurin uudistus onkin aiemmin mainittu PixelSnap-tekniikka, jonka myötä yhteensopivat langattomat laturit napsahtavat laitteeseen magneettien avulla kiinni. Langattoman latauksen suurimmaksi tehoksi ilmoitetaan 25 wattia.

Yhteenveto

Se, miten hyvin Pixel Pro -sarjan päivityksen näkee tällä kertaa onnistuneen, riippuu paljolti ennakkotavoitteista.

Jos odotusarvo oli, että uuden suorittimen myötä Google kirii Qualcommin piirejä käyttävät kilpailijat pelisuorituskyvyssä kiinni, niin lopputulos on pettymys. Pixel ei ole alan paras pelipuhelin, edelleenkään. Jos taas toiveena oli suuri hyppäys kameroiden tekniikassa, niin paha mieli saattoi tulla silläkin suunnalla.

Allekirjoittaneelle kumpikaan näistä ei kuitenkaan ollut kääntänyt mielikuvaa negatiivisen puolelle, vaan Pixel 10 Pro XL tuntuu johdonmukaiselta ja hyvältä välipäivitykseltä. Pixel 9 Pro XL oli aivan erinomainen puhelin niin käytettävyydessä, rakennelaadussa kuin kameran kuvanlaadussa. Ja kymppi on kaikkea tätä ja vähän vielä parempana.

Puhelin on viimeistelty rakenteen osalta niin hyvin, että se tuntuu kädessä melkein kuin korulta. Hyvän painojakauman ansiosta laite on tasapainoinen käsitellä ja rungon liukkauden voi halutessaan korjata käytättämällä koteloa. Puhdas Android 16 tuntuu erittäin luontevalta, sulavalta ja tasavarmasti toimivalta. Se ei tarjoa muiden Android-valmistajien käyttöliittymän päälle rakentamia laajennuksia, mutta tekee perustyönsä tasaisesti ja hyvin. Magneettinen langattomien laturien kiinnitys on hieno toiminto, joka saisi yleistyä ihan jokaisessa älypuhelimessa.

Teknisten päivitysten puuttumisesta huolimatta puhelimen kameroiden tuottama kuvanlaatu on edelleenkin markkinoiden parhaita, mutta nähtäväksi jää millä tavoin uusi iPhone 17 Pro sekä syksyllä julkaistavat Android-huippumallit pystyvät vastaamaan haasteeseen.

Harmituksen puolelle jää oikeastaan meidän suomalaisten näkökulmassa se, että suomi pienenä kielenä jää kaikkien valmistajien osalta vähän tekoälypaitsioon. Lähes poikkeuksetta uusien puhelimien yhteydessä näyttävimmin markkinoidut tekoälytoiminnot eivät toimi suomeksi lainkaan. Niin myös tällä kertaa.

Mutta jos tekoälyn sijaan Pixel 10 Pro XL:n arvioi perinteisemmällä tavalla älypuhelimena niillä ominaisuuksilla kuin se paikallisesti (ilman pilveä) tarjoaa, niin arvosanan täytyy olla kiitettävä. Niin hyvä uusi Pixel Pro on.

Hyvää

  • Erinomainen rakennelaatu
  • Kännykkäkameraksi todella ”luonnollinen” kuvajälki
  • Huippukirkas ja väritarkka näyttö
  • Pitkä 7 vuoden päivityslupaus
  • Langaton PixelSnap-lataus on yhteensopiva myös Applen MagSafe-lisälaitteiden kanssa
  • Puhdas Android 16

Huonoa

  • Melko painava
  • Liian lupaukset zoomin ulottuvuudesta
  • Pro Res Zoom -kuvilla ei mitään yhteyttä todellisuuteen
  • Suorituskyky jää kilpailijoiden huippumalleista edelleen selvästi

Tärkeimmät tekniset tiedot Google Pixel 10 Pro XL

  • Hinta: 1359 € (256 Gt), 1489 (512 Gt), 1759 (1 Tt)
  • Suoritin, grafiikkapiiri: Google Tensor G5, Titan M2 ‑turvaprosessori
  • RAM-muisti: 16 Gt
  • Käyttöjärjestelmä: Android 16
  • Näyttö: 6,8” Super Actua LTPO OLED, resoluutio 1344 × 2992, 1-120 Hz , Corning Gorilla Glass Victus 2 ‑suojalasi
  • Näytön kirkkaus: jopa 22 cd/m2 (HDR -tilassa), jopa 3300 cd/m2 (huippukirkkaus)
  • Kamerat: Pääkamera (laajakulma): 1x, 50 MP, kennokoko 1/1,3”, aukko ƒ/1,68; Ultralaajakulma: 0,5x, 48 MP, kennokoko 1/2,55”, aukko f/1,7; Telekamera: 5x, 48 MP, kennokoko 1/2,55”, aukko f/2,8; Etukamera 42 MP , aukko f/2,2
  • Yhteydet: 5G, LTE, WiFi, Bluetooth, NFC; SIM+eSIM
  • Liitännät: USB-C 3.2
  • Akku: 5200 mAh (vähintään 5079 mAh), langallinen pika-lataus 45 W, langaton lataus Qi2/Pixelsnap jopa 25 W
  • Mitat: 162,8 x 76,6 x 8,5 mm, massa 232 g
  • Muuta: IP68-sääsuojausluokitus, näytön läpi toimiva ultraääneen perustuva sormenjälkilukija