Joensuussa on hämmästelty loppukesästä Pielisjoen pinnan laskua. Tilanne on yleinen myös monissa muissa vesistöissä koko maakunnassa ja esimerkiksi Pielisjoen näkymät ymmärrettävästi näkyvät myös latvavesillä Pielisellä.
Tässä vaiheessa veden vähyys vaikuttaa kuivan ja helteisen kesän lopputulemalta. Vanhan sanonnan mukaan luonto korjaa ja ehkä ilmiö ei toistukaan vuosikausiin.
Kysymys kuuluu, että pystytäänkö Suomessa nykytilanteessa tarttumaan ripeästi ja asiallisesti ilmiöiden tutkimukseen?
Vanhan sanonnan mukaan luonto korjaa.
Esimerkiksi ympäristön ja ilmaston ilmiöissä monenlaisia ennusmerkkejä mahtuu jo ihmismuistin varaan. Näin siitäkin huolimatta, että usein näiden muutosten tiedetään olevan satojen tai jopa tuhansien vuosien aikana tapahtuvia.
Selvää on, että esimerkiksi ilmastonmuutoksesta johtuvat ääri-ilmiöt eivät tule jatkuvana virtana ja kerralla ilmenevänä muutoksena ihmissilmälle näkyväksi.
Muutokset ovat pieniä vihjeitä, yksittäisiä tapahtumia, jotka voivat tulevaisuudessa vain toistua entistä tiheämmin ja voimistua vaikutuksiltaan.
Kuivuva Pielisjoki ja Pielinen voivat olla yksi tällainen ennusmerkki, joka vasta myöhemmin huomataan laajemman ilmiön alkutahdeiksi.
Löysä ja itsepetosta tihkuva puhe siitä, että tällaisia ilmiöitä on ollut aina, ei saa estää tilannetietoisuutta. Luonnon tasapainon järkkyminen vaikuttaa lopulta laajasti ihmisten elämään ja sotkee arjen helpotukseksi kehitettyjä malleja.
Kuivan kesän keskeltä yksi esimerkki tästä löytyy heinäkuulta, kun poikkeuksellisen raju sadekuuro kasteli Joensuun niin, että vesi tulvi myös rakennuksiin ja viemäriverkosta kaduille ydinkeskustassa.
Ääri-ilmiöihin varautumisessa on ymmärrettävä, että osa niistä voi jatkossa olla arkipäivää ja ilmiöt eivät sulje toisiaan pois. Kuivuus voi hetkessä vaihtua vahinkoa tekeväksi rankkasateeksi ja kesän lämpö ihmisten terveyttä uhkaavaksi hirmuhelteeksi.