Erja Häkkinen kertoo Iltalehdelle nykyisestä tilanteestaan alkavan muistisairautensa kanssa.

Erja Häkkinen on asunut Suomessa melkein vuoden. ATTE KAJOVA

Erja Häkkinen, 63, opettelee yhä Suomessa asumista, mutta on toistaiseksi tyytyväinen. Häkkinen asui ulkomailla vuosikymmeniä, kunnes muutti takaisin Suomeen alkuvuonna.

Varsinaisia kulttuurisokkeja Häkkisellä ei ole ollut, mutta aluksi hänellä oli vaikeaa tottua muuttuneeseen Helsinkiin.

– Tapaamisten kohdalla piti aina miettiä, miten pääsen sinne. Oli yllätys, miten valtavasti tämä on muuttunut siitä, kun olin täällä noin 30 vuotta sitten. Tämä on nykyään ihan eri kaupunki, hän kertoo Iltalehdelle Miina Äkkijyrkän taidenäyttelyn avajaisissa.

Häkkistä ovat häirinneet hieman Helsingin rakennustyömaat, mutta hän uskoo niiden vaivaavan varmasti monia.

– Mutta ymmärrän heidän tekevän varmasti hyvää työtä ja kaupunki tulee varmasti olemaan upea, kun kaikki on saatu valmiiksi, hän toteaa.

Muistisairaus

Keväällä Häkkinen sai muistisairausdiagnoosin, josta hän on puhunut avoimesti julkisuudessa. Häkkinen kertoi syyskuussa Iltalehdelle saaneensa lääkäriltä ohjeita sairauden etenemisen hidastamiseksi. Ohjeisiin kuului muun muassa kahden raa’an porkkanan syöminen aamuisin sekä ristikoiden täyttäminen.

Erja Häkkinen on joutunut tottumaan elämään alkavan muistisairautensa kanssa. ATTE KAJOVA

Häkkinen ei osaa sanoa, ovatko ohjeet auttaneet. Hän kuitenkin kertoo, että tilanne alkavan muistisairauden kanssa on tällä hetkellä todella hyvä eikä suuria käänteitä tai muutoksia ole tapahtunut.

– Olen suhtautunut siihen todella hyvin. Olen puhunut monien lääkäreiden ja ihmisten kanssa, enkä ole peloissani, Häkkinen sanoo.

– Joskus tulee sellaisia hetkiä, esimerkiksi kirjoittaessani ja lukiessani, että saatan pysähtyä ja miettiä: ”Hetkinen, mikä tuo oli?” Tiedän mikä se asia on, mutta se ei vain tule ulos. Minulla menee noin kaksi minuuttia siinä, hän kertoo.

Häkkinen kertoo kysyneensä lääkäreiltä, millä tavalla hänen muistisairautensa etenemistä ja sen nopeutta pystyttäisiin seuraamaan. Lääkärit kertoivat, etteivät he pysty arvioimaan, kuinka nopeasti muistisairaus etenee.

– He sanoivat, että se on jokaisen ihmisen kohdalla erilainen, Häkkinen kertoo.

Häkkisen mukaan lääkärit eivät pysty arvioimaan, miten nopeasti muistisairaus voi edetä. ATTE KAJOVA

Häkkinen kertoo, mitä haluaisi ihmisten tietävän muistisairaudesta.

– Jos muistisairaus tulee, sen kanssa pitää vain opetella elämään. Mielestäni tärkein asia on se, ettei luovuta. Elämä jatkuu, vaikka olisikin tuollainen peikko takana, Häkkinen sanoo.

– Liika sureminen ja murehtiminen eivät johda mihinkään hyvään. Kannattaa koko ajan hakea positiivisia asioita ja puhua ihmisten kanssa, hän muistuttaa.

Häkkinen on myös huomannut, että moni ei uskalla kertoa läheisilleen muistisairaudestaan.

– Olen sanonut, miksi peittelette sitä? Se voi näkyä teistä, joten siinä [peittelyssä] ei ole mitään järkeä. Kaikkea voi sanoa ja joltakin voikin tulla hyvä idea, joka yhtäkkiä auttaa ajattelumaailmaasi, Häkkinen sanoo.

– Suomalaiset ovat liian… miten sanoisin… itsekeskeisiä. Se on väärin. He eivät uskalla puhua, vaan heillä on jokin jarru päällä. Yritän sanoa, että puhukaa ihmisten kanssa – ei tarvitse yksinään itkeä kotona ja miettiä, miten elämä jatkuu, hän lisää lopuksi.