Suomen maineikkaimpiin scifi-kirjailijoihin kuuluvan Johanna Sinisalon uusin tieteisromaani lähestyy avatar-tekniikkaa kotikutoisessa hengessä.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Johanna Sinisalon uusi romaani Joutsenlaulu käsittelee avatar-tekniikkaa ja ihmisen roolia maailman pelastamisessa, kirjoittaa Jari Olavi Hiltunen.
Romaanin päähenkilö Jane Järvi työskentelee avatarohjaajana ja tutkii tekoälyn avulla lintujen viestintää.
Sinisalo pyrkii välttämään tieteiskirjallisuuden kliseitä ja käyttää monipuolisesti erilaisia kertojia ja kertomuksen lajeja.
Joutsenlaulu saattaa olla Sinisalon viimeinen romaani, Hiltunen kirjoittaa.
Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu. Otava 2025. 463 s.
Johanna Sinisalon (s. 1958) uusi Joutsenlaulu-romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen. Robottien tuotekehitys on johtanut eksoottisen avatartekniikan käyttöönottoon. Romaanin suomalaislähtöinen päähenkilö Jane Järvi asuu USA:ssa ja on pelastustoimintaan erikoistunut avatarohjaaja. Hän haaveilee avaruusavatarien ohjaamisesta jossakin vaiheessa tulevaisuutta.
Jane saa heittää hyvästit unelmalleen ja tyytyä sen sijasta tylsähkön tiedeprojektin avustamiseen. Asialla on maailman rikkaimpiin henkilöihin kuuluva rouva Wang, joka on päättänyt tehdä voitavansa maailman ekosysteemin pelastamiseksi.
Tällä kertaa Sinisalo on sepittänyt tarinakehyksen, jossa riittää jos jonkinlaisia spekulatiivisia virityksiä. Tekoäly, robotiikka ja luonnonsuojelu ovat tärkeimmät kuvauskohteet. Jane perehtyy kaikkiin näihin ja pohtii samalla ihmisen roolia maailman pelastamisessa. Tutustuminen lintuprojektin persoonalliseen tekoälysovellukseen tekee Janeen suurimman vaikutuksen.
Tällä seikalla on laajempiakin seurauksia romaanin juonen kannalta. Lintuja tarkkaillessaan Jane haluaisi tietää, miten nämä oikein viestivät keskenään. Tekoälyavusteisesti sekin homma onnistuu.
Syyllistyttyään kiintoisiin virkavirheisiin Jane joutuu tekemisiin itseään korkeampien tahojen kanssa. Hänen matkansa kohti avaruuden tuntemattomia kolkkia lähtee käyntiin Onnettaren oikusta.
Sinisalo kirjoittaa tyylilleen uskollisena koko ajan kasvavaa scifi-tarinaa. Sivistyssanoja ja kirjailijan itse sepittämiä termejä tulee vastaan jatkuvalla syötöllä.
Kerronta liikkuu useilla tasoilla alusta asti. Yhdessä niistä esiintyy kirjailijan itsensä näköinen minäkertoja, joka ottaa vuolaasti kantaa scifi-kirjallisuuden klassikoihin Ursula Le Guinista ja Kurt Vonnegutista lähtien. Joutsenlauluun tulee näin väistämättä metakirjallisia sävyjä.
Romaani on noin kuuden vuoden kehittelyn tulos. Kaikki alkoi ammoin kirjoitetusta tieteisnovellista, jonka teemat jäivät mietityttämään kirjailijaa.
Sinisalo on nähnyt tietoisesti vaivaa, ettei toistaisi yhtäältä tieteiskirjallisuuden kuluneita kliseitä ja toisaalta niitä scifi-elementtejä, joita on esitellyt aiemmissa romaaneissaan. Tässä hän onnistuu minusta hyvin. Olkoonkin, että Sinisalon kirjoitustyyli itsessään on vakiintunut tiettyyn kaavaan vuosien mittaa. Hän yrittää tällä kertaa laventaa kirjoitusotettaan käyttämällä vuorotellen erilaisia kertojia ja jopa kertomuksen lajeja.
Romaanin nimike viittaa kiintoisasti kirjailijan viimeiseen tuotokseen, kirjallisen uran päätepisteeseen. Johanna Sinisalo on todennut kirjoittamistyönsä vaikeutuneen viime vuosina merkittävästi. Saapa nähdä, jääkö Joutsenlaulu oikeasti 67-vuotiaan kirjailijan viimeiseksi romaaniksi.
Romaanin hienon ja moniulotteisen kannen on tehnyt Ville Tietäväinen.