Sivistys on kykyä ymmärtää toisten ihmisten elettyä todellisuutta – Ylen näkökulmat – yle.fi

Kohti julkisen palvelun seuraavaa sataa vuotta. Juttusarjassa julkaistaan Ylen ulkopuolisten ajattelijoiden kirjoituksia. Yle täyttää 100 vuotta syyskuussa 2026.

Kun Yleisradio perustettiin sata vuotta sitten, suomalainen yhteiskunta oli vasta muotoutumassa tasa-arvon ja sivistyksen mallimaaksi. Sellaiseksi, jona sitä nyt pidämme. Mutta tässä välissä, viimeisen sadan vuoden aikana, olemme ehtineet niin rakentaa kuin rikkoakin tätä kehitystä.

Olemme saaneet toisessa hetkessä nauttia Pisa-tulosten kärjessä olemisesta ja tulla tunnetuksi koulutuksen mallimaana. Samoin tasa-arvon saralla: Suomi oli yksi ensimmäisistä maista, joissa naiset saivat äänestää ja asettua ehdolle. Ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1907 valittiin 19 naista kansanedustajiksi, mikä oli kansainvälisesti ennennäkemätöntä. Emme ole siis historiassakaan pelänneet olla edelläkävijöitä.

Muutama sukupolvi myöhemmin olemme oppineet, että sivistys tai tasa-arvo eivät ole asioita, jotka pysyvät kerran saavutettuna käsissämme ikuisesti. Ne eivät ole kuin salaisia reseptejä, jotka säilyvät pöytälaatikossa samanlaisina sukupolvelta toiselle, vaan meidän on oltava valmiita vaalimaan niitä ja muokkaamaan käsitystämme sekä toimintamallejamme muuttuvan maailman tuomien uusien haasteiden edessä.

Historiamme näyttää, että emme ole tyytyneet olemaan yhteiskunta, jossa mielipiteet sanellaan ylhäältä ja erimielisyys on vaarallista. Sen sijaan olemme panostaneet siihen, että jokaisella on ollut oikeus sivistyä ja muodostaa oma näkemys maailmasta. Olemme siis tietoisesti valinneet demokratian ja vapauden.

Mutta miksi sivistys ja tasa-arvo ovat niin demokratian kuin vapauden kannalta tärkeitä myös tulevaisuudessa ja miksi niitä tulee vaalia?

Kun puhumme sivistyksestä, on hyvä tarkentaa, mitä sillä yritetään sanoittaa. Itse ajattelen sivistyksen olevan kykyä ymmärtää toisten ihmisten elettyä todellisuutta. Sellaista, mitä emme ole itse kokeneet. Se on kykyä ymmärtää, että ympärillämme on täysin erilaisia elämiä, jotka ovat muodostuneet erilaisista kokemuksista ja kolhuista kuin omamme ja siten muovanneet ajatusta yhteiskunnastamme eri tavoin.

Ylen lähes 100 toimintavuotta osoittavat, että julkisen palvelun media voi olla paitsi tiedon lähde, myös sivistyksen turvaverkko.

Adina Nivukoski

Lopulta voimme jopa ajatella, että mikäli elämämme olisi mennyt toisin, olisimme voineet päätyä johonkin täysin erilaiseen lopputulokseen siitä, millainen yhteiskunnan pitäisi olla tai mitä sen tulisi tarjota. Tai sitten emme. Tärkeintä on, että kykenemme ymmärtämään myös toista ilman, että se saa meidät puolustuskannalle. Sillä toisen kokemus ei uhkaa omaa kokemustamme tai yhteiskuntaamme. Se vahvistaa sitä.

Ajattelen, että tulevaisuudessa elinehtomme ihmiskuntana on pystyä ymmärtämään maailmaa niin meidän oman lähipiirimme kuin omien rajojemme yli. Sitä vaativat niin rauhan pysyminen valtioiden välillä kuin ekologiset tai humanitääriset kriisitkin. Ja juuri nyt se on vaikeampaa kuin pitkään aikaan.

Elämme ajassa, jossa algoritmit palkitsevat äärimmäistä ajattelua ja ajavat meitä kohti yhä pienempiä tiloja, jotka koostuvat ainoastaan toisista, jotka ajattelevat täysin samoin. Näin mielipiteemme vahvistuvat ja kärjistyvät entisestään. Algoritmit jopa palkitsevat siitä, miten kärkkäästi osaamme asiamme ilmaista. Se on edesauttanut sitä, että oman sukupolveni miesten ja naisten mielipiteet eroavat toisistaan hyvin jyrkästi. Se on kehitys, josta uskon meidän kaikkien kärsivän lopulta. Tämä näkyy esimerkiksi suhtautumisessa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Olemmekin kukin huomanneet, että tämä kehitys saa meidät erkaantumaan toisistamme tai ajattelemaan, että muut ihmiset siellä ”toisella puolella” ovat täysin menettäneet järkensä. Itsekin taistelen päivittäin sitä ajatusta vastaan ja tiedän, miten helpolta ja turvalliselta tuntuisi antaa sille periksi. Mutta jos kaikki tekisimme niin, ei enää koskaan syntyisi mitään yhteistä. Ei mitään kestävää. Ei mitään, mitä jättää seuraavalle sukupolvelle. Sillä vaikka erilaisten ajatusten yhteensovittaminen on haastavaa, se lopulta luo vankan pohjan, jonka kestävyyteen voi luottaa.

Ylen historia on ollut erilaisten suomalaisten kokemusten tuomista yhteen ja näkyväksi.

Adina Nivukoski

Mutta miten ihminen voi sitten sivistyä?

Ajattelen, että paras lääke polarisaatiolle ei ole riidellä X:ssä ja taistella tykkäyksistä, vaan istua kasvotusten alas keskustelemaan. Kun on yhteinen päämäärä, kuten vahva ja kestävä yhteiskunta, on jotain mitä kohti kulkea ja sovittaa ajatuksia.

Sivistys ja tasa-arvo tarvitsevat myös tiloja ja välineitä, joissa erilaiset äänet tulevat yhteen sekä kuulluksi. Tiloja, joissa tiedon, kokemuksen ja kulttuurimme eri puolet tulevat näkyviksi. Tiloja, joissa erilaiset ihmiset kuuntelevat toisiaan ja luovat yhteisen tien eteenpäin. Sellaisen, jossa heikoimmankin ääni kuuluu, eikä kenenkään tarvitse pelätä.

Tarvitsemme tällaisia tiloja enemmän kuin koskaan ennen. Ylen historia on ollut juuri tätä: erilaisten suomalaisten kokemusten tuomista yhteen ja näkyväksi. Yle on muodostunut tiedottajaksi, joka ei tuo esille vain niitä ääniä, joita haluamme kuulla ja joiden kanssa olemme samaa mieltä, vaan myös niitä, joita emme ole koskaan kuulleet ja joista olemme täysin eri mieltä. Välillä tuntuu, että kaikki ovat vihaisia Ylelle vuoronperään. Ehkä se kertoo siitä, että jotain tehdään oikein.

Suosittelen myös keräämään ympärille mahdollisimman eri taustoista olevia ihmisiä ja ajatuksia. Tai vaikka puhumaan naapurille, joka on kotoisin jostain muualta. Empiirisen tutkimukseni mukaan emme kuitenkaan ole järin puheliasta kansaa. Tuon epämukavuuden voi siis onneksi korvata laittamalla vaikka radion tai television päälle. Yle on hoitanut vaikeimman vaiheen puolestasi.

Tänä päivänä, kun maailma etsii uusia suuntia teknologian, ilmaston ja demokratian haasteiden keskellä, sivistyksen merkitys korostuu entisestään.

Ylen lähes 100 toimintavuotta osoittavat, että julkisen palvelun media voi olla paitsi tiedon lähde, myös sivistyksen turvaverkko – erityisesti silloin, kun tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarvitsevat puolustajia.

Kun katsomme eteenpäin seuraavaa sataa vuotta, on hyvä muistaa: sivistys kasvaa siitä, että kaikilla on oikeus tietoon, kulttuuriin ja omaan ääneen. Yleisradio on ollut ja on jatkossakin tämän lupauksen vahvistaja.

Itse katson tasaisin väliajoin ystävien kanssa nuorista helsinkiläisistä aikuisista kertovaa sarjaa ja nauran vatsa kippuralla. ”Tossahan ollaan ihan me.” Ja toisena päivänä saatan katsoa Pohjanmaalla asuvista nuorista aikuisista kertovaa sarjaa ja pohtia, olisiko elämäni näyttänyt samalta, jos olisin jäänyt kotikonnuille. Olen iloinen siitä, että molemmille todellisuuksille on tehty tilaa.

Toivon, että niin on myös jatkossa.

Adina Nivukoski
Suomen YK-nuorisoedustaja