24.10. 18:54
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on valtuuttanut CIA:n salaisiin toimiin Venezuelassa diktaattori Nicolás Maduroa vastaan.
Toimet muistuttavat Yhdysvaltain aiempia väliintuloja Latinalaisessa Amerikassa 1900-luvulla, usein CIA:n kautta.
Latinalaisen Amerikan maissa on yhä epäluuloa Yhdysvaltoja kohtaan aiempien väliintulojen vuoksi.
Yhdysvaltain ulkomaantiedustelu CIA vehkeilee nyt Venezuelassa diktaattori Nicolás Maduroa vastaan, ja poikkeuksellisesti julkisen luvan kanssa. Presidentti Donald Trump vahvisti asian viime viikolla.
Lisäksi Yhdysvallat pitää Karibianmeren eteläosassa poikkeuksellisen kookasta sotalaivuetta, joka paineistaa Maduroa ja pommittaa väitettyjä huumesalakuljettajia.
Tapahtumat ovat kuin suoraan 1900-luvulta, jolloin Yhdysvallat piti koko Latinalaista Amerikkaa etupiirinään ja puuttui alueen valtapeleihin mielensä mukaan – joskus suoraan asevoimillaan mutta usein CIA:n kautta varjoissa. Kylmän sodan vuosina CIA tyypillisesti tuki ulkovaltojen oikeistovoimia tai sotilasjunttia padotakseen kommunismin leviämistä.
Tämä ruma historia osaltaan selittää, miksi Amerikkojen maissa kytee ylisukupolvista epäluuloa Yhdysvaltoja kohtaan. Siksi siellä ei välttämättä pidetä autoritaarista Kiinaa yhtään Yhdysvaltoja kyseenalaisempana kumppanina.
Venezuelan presidentti Nicolás Maduro lokakuussa Caracasissa. Kuva: Leonardo Fernandez Viloria / Reuters
Vaikka enemmistö venezuelalaisista vastustaa valtaan takertunutta Maduroa, enemmistö tuskin kannattaa Yhdysvaltain väliintuloa.
Trumpin hallinto, etunenässä kuubalaistaustainen ulkoministeri Marco Rubio, pyrkii Maduron syrjäyttämiseen sillä verukkeella, että tätä vastaan on nostettu syytteet huumeiden salakuljetuksen valjastamisesta Yhdysvaltoja vastaan.
Panama 1989
Yhdysvaltain nykyiset aikeet Venezuelassa muistuttavat Panaman sotilasdiktaattorin Manuel Noriegan syrjäyttämistä. Presidentti George H.W. Bushin hallinto päätti hyökätä Panamaan saattaakseen Noriegan tilille huumeiden salakuljetuksesta. Aiemmin hän oli ollut CIA:n palkkalistoilla.
Yhdysvallat kohteli Noriegaa sotavankina, mutta silti hänet tuomittiin tavanomaisessa tuomioistuimessa 40 vuoden vankeuteen muun muassa rahanpesusta ja huumeiden salakuljetuksen sallimisesta. Tuomio lyhennettiin 17 vuoteen hyvän käytöksen nojalla.
Guatemala 1954
Yhdysvallat tuki vallankaappausta Guatemalassa, vaikka vasemmistolainen Jacobo Árbenz oli valittu presidentiksi demokraattisilla vaaleilla. CIA laati listoja Árbenzin liittolaisista salamurhattavaksi, ja Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower hyväksyi pommikoneiden luovuttamisen kapinallisille.
Árbenz ärsytti Yhdysvaltoja yrityksillään pakkolunastaa yhdysvaltalaisen banaanijätin United Fruit Companyn omistamia joutomaita maareformia varten.
Vallankaappaus ei vakauttanut Guatemalaa. Maa ajautui pian yli 30 vuoden sisällissotaan, jossa kuoli arviolta 150 000 ihmistä.
Kuuba 1961
Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn hallinto yritti kaataa Kuuban tuoreen kommunistivallan maihinnousujoukolla, jonka CIA oli kouluttanut kuubalaispakolaisista. Sikojenlahden maihinnoususta tuli kuitenkin mahalasku ja sysäys kohti Kuuban ohjuskriisiä, jonka pelättiin suistavan koko maailman ydinsotaan vuonna 1962.
CIA yritti salamurhata Kuuban pitkäaikaisen johtajan Fidel Castron useita kertoja. Juoniin kuuluivat muun muassa räjähtävä sikari ja sukellusasuun istutettu tuberkuloosibakteeri.
Castro kuoli vasta 90-vuotiaana marraskuussa 2016, ja Kuuba on yhä Latinalaisen Amerikan ainoa kommunistivaltio. Myös CIA:n toimet Kuubassa epäilemättä jatkuvat.
Fidel Castro puhumassa Havannassa vuonna 1961. Kuva: Photo12 / Zuma
Dominikaaninen tasavalta 1961
CIA auttoi päättämään diktaattori Rafael Trujillon 31-vuotisen sortovallan, jonka aikana salaisen poliisin vainoissa oli tapettu kymmeniä tuhansia ihmisiä. CIA tarjosi aseet juonittelijoille, jotka ampuivat Trujillon autoonsa väijytyksessä pääkaupunki Santo Domingon laitamilla.
Se ei vielä tuonut demokratiaa, sillä korvaajaksi tuotiin Ranskasta poika Ramfis Trujillo, jonka alaisuudessa salainen poliisi metsästi salamurhaajia keinoja kaihtamatta vangiten satoja ihmisiä ja kiduttaen tai tappaen useita. Salamurhan seitsemästä päätekijästä henkiin jäi vain yksi, kenraalimajuri Antonio Imbert, joka sai jälkikäteen kansallissankarin viitan.
Poika-Trujillo pakeni pian Espanjaan, mutta Dominikaaninen tasavalta ajautui sisällissotaan.
Brasilia 1964
Yhdysvaltain presidentin Lyndon B. Johnsonin hallinto tuki kenraali Humberto Castelo Brancon sotilasvallankaappausta Brasilian vasemmistolaisen presidentin João Goulartin syrjäyttämiseksi. Se suunnitteli jopa maaoperaatiota halutun lopputuloksen varmistamiseksi.
Yhdysvallat ehti jo lähettää lentotukialuksen kohti Brasiliaa ja kasata tarkoitusta varten tarpeita lentotukikohtiinsa, kunnes Castelo Branco kertoi vallankaappauksen onnistuneen nopeasti ilman apua.
Sotilasvalta Brasiliassa kesti vuoteen 1985. Juntan vainoissa kuoli satoja ja kidutettiin arviolta 20 000:ta toisinajattelijaa.
Chile 1973
CIA tuki demokraattisesti valitun sosialistipresidentin Salvador Allenden syrjäyttämistä Chilessä ruokkimalla otollista ilmapiiriä vallankaappaukselle. Se rahoitti hallitusta lokaavaa propagandaa ja lakkojen lietsomista. Se myös teki Chilen kenraaleille selväksi, että Yhdysvallat tukisi vallankaappausta.
Valkoisen talon kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Henry Kissinger valitti puhelussa presidentti Richard Nixonille, että yhdysvaltalaislehdet esittivät vallankaappauksen niin kielteisessä valossa.
”Eisenhowerin aikana olisimme olleet sankareita”, Kissinger sanoi.
”No, me emme – kuten tiedät – tässä ei näy kättemme jälkiä”, Nixon vastasi.
Chilen johtoon nousi 16 vuodeksi kenraali Augusto Pinochet, jonka juntan vainoissa toisinajattelijoita vastaan kuoli tai katosi tuhansia, kidutettiin kymmeniätuhansia ja ulkomaille pakeni satojatuhansia.
Kenraali Augusto Pinochet ja presidentti Salvador Allende. Kuva: Reuters
Nicaragua 1981
Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan valtuutti CIA:n tukemaan Nicaraguan Contra-kapinallisia taistelussa Daniel Ortegan vasemmistolaista sandinistihallitusta vastaan. Lopulta CIA jopa johti kapinallisten taistelutoimia.
Kun kongressi esti tuen jatkamisen, Reaganin hallinto myi salaa aseita Iraniin (jonka se toivoi auttavan vapauttamaan Hizbollah-järjestön amerikkalaiset panttivangit Libanonista) ja välitti niistä saadut tulot Nicaraguan kapinallisille. Paljastuttuaan vuonna 1986 tapaus sai nimen Iran–Contra-skandaali.
Kapinalliset eivät onnistuneet kaatamaan Ortegaa, mutta hän hävisi vaalit vuonna 1990. Ortega ja hänen puolisonsa Rosario Murillo ovat johtaneet Nicaraguaa jälleen vuodesta 2007 vainoten oppositiota yhä armottomammin.