Anna Hanskin vuosi on ollut täynnä voimakkaita ja äärimmäisiä tunteita.
Noin vuosi sitten Anna Hanski kuuli uutisen, joka on jokaisen vanhemman pahin painajainen.
Hänen tyttärellään Nenna Leskisellä diagnosoitiin aggressiivinen ja levinnyt rintasyöpä. Kaiken järkytyksen keskellä Nenna oli viimeisillään raskaana.
Nopeasti diagnoosin jälkeen tyttären synnytys käynnistettiin.
– Hän sai diagnoosin vasta päivää aiemmin, ja sitten hänet vietiin synnytyssairaalaan. Koetimme vain keskittyä siihen, että nyt sieltä on vauva tulossa, Anna muistelee vuoden takaisia tapahtumia.
Vaikka pieni tyttövauva syntyi maailmaan terveenä, Annan päällimmäisiä tunteita olivat pelko ja kauhu. Epävarmuus ja tietämättömyys sairaudesta piinasivat myös mieltä.
– Kun oma lapsi sairastuu, se menee kyllä sellaiseen omaan lokeroonsa. Siinä on jollain tavalla niin vereslihalla koko ajan. Siinä on niin huolissaan ja tuskainen hirveän monesta asiasta, että sitä ei voi verrata mihinkään, hän kuvailee tilannetta.
– Ottaisin ihan koska vain itselleni sen, ettei oma lapsi kärsisi ja antaisin kaiken, ettei hän voisi huonosti tai kokisi kipuja.
Alkujärkytyksen jälkeen koko perhe on oppinut elämään sairauden kanssa. Pete Anikari
Tavallinen tiistai
Alun šokkivaihe vaihtui kuitenkin tilanteen hyväksyntään. Pikkuhiljaa koko perhe alkoi adaptoitumaan uuteen normiin, jota elettiin hetki kerrallaan.
– Ihan alkuvaiheessa menin todella pienillä askelilla eteenpäin. Ajattelin, että okei, nyt herään tähän tiistaihin ja tänään kukaan ei kuole. Tänään on ihan tavallinen tiistai ja tänään tehdään ihan tavallisia tiistain asioita, hän muistelee.
Tiistaista on tullut Annalle erityisen merkityksellinen päivä – se on päivä, jolloin Nenna sai diagnoosinsa.
Keväällä tuli myös tieto siitä, että Nennan syöpä on parantumaton. Tyttären saamat syöpähoidot ovat kuitenkin auttaneet ja lääkehoito on pitänyt etäpesäkkeet kurissa.
– On ihan valtavan iso asia, että tilanne on nyt rauhallinen. En olisi ajatellut vuosi sitten, että ikinä olen näin iloinen tällaisesta uutisesta.
Tunnelma on nyt täysin erilainen kuin vuosi sitten.
– Vuosi sitten tuntui, että tätä päivää ei tule. Tuntui, että kukaan meistä ei selviä tästä, Anna kuvailee.
Tilanne on rauhallisempi ja toiveikkaampi kuin vuosi sitten. Pete Anikari
Voimaa läheisistä
Synkkien hetkien keskellä Anna on löytänyt lohtua ystävistään ja perheestään. Hän arvostaa läheisiään, jotka eivät väistele vaikeita tilanteita, vaan pysähtyvät niiden äärelle.
– Jos minulle tulee aivan järkyttävä itkukohtaus ja itken ja suren kaikkea tulevaa hetken, voin olla myös seuraavassa hetkessä valmis nauramaan jollekin komiikalle, mitä näen. Se on varmaan myös voimavarani – kyky mennä eteenpäin tunteissa.
Myös se, että tyttären kanssa on pystynyt puhumaan asiasta avoimesti, on helpottanut äidin taakkaa.
– On sellaisia hetkiä, kun Nenna itse sanoo minulle, että hänellä on hyvä päivä tai hän on löytänyt lohdun jostain. Sillä hetkellä koen voivani hyvin, Anna kertoo.
Annan mukaan tilanne on ollut äärimmäisen raskas koko perheelle, mutta erityisesti Nennalle, joka on käynyt läpi vaativia hoitoja sekä kasvattanut pieniä lapsia.
– Sitä ei oikeastaan kukaan pysty ymmärtämään, joka ei sitä itse käy läpi. Onneksi on niitä, jotka muodostavat vertaistuen verkostoja.
Koko perhe on kasvanut ja muuttunut vuoden aikana huomattavasti.
– Sanon, että tämän vuoden jälkeen kukaan meistä ei ole entisensä, Anna kiteyttää.
Huumori on ollut perheelle tärkeä selviytymiskeino vaikeina aikoina. Pete Anikari
Arki nyt
Elämän rajallisuus on kirkastanut Annalle sen, mikä on todella tärkeää arjessa. Se auttaa erottamaan, mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja mikä on vähäpätöistä. Samalla hän korostaa tasapainoa.
– En halua muuttua myöskään liian sellaiseksi, että ”kuule, elämässä on tärkeämpiä asioita”, koska arki on arkea kaikille. Jos saappaat on väärässä jalassa, se vaan ottaa päähän sinä tiistaina, hän luonnehtii.
Annasta tuli ensimmäisen kerran mummi seitsemän vuotta sitten, kun Nennan ensimmäinen lapsi syntyi. Äiti ja tytär asuvat lähekkäin, ja Anna nauttii siitä, että saa olla lastenlasten kanssa tiiviisti tekemisissä.
– Olin eilen juuri lapsenlapsen koulussa aamulla, kun sinne sai tulla tutustumaan. Tämä rooli on minulle hyvin rakas.
Isoäitiys on Annalle tärkeä rooli. Pete Anikari
Tulevaisuuteen Anna liittää sekä pelkoa että toivoa. Hän korostaa, ettei tällaisten asioiden keskellä tule ikinä menettää toivoa.
– Hyväksyminen on aika avainsana. Vastaan taisteleminen tai todellisuuden kieltäminen vie vain voimia. Mutta toivoa pitää aina olla. Ja toivo elää meillä koko ajan mukana tässä asiassa.
Annan arki on nyt täynnä toimintaa. 17-vuotiaana musiikkiuransa aloittanut laulaja jatkaa yhä laulukeikkojen tekemistä. Lisäksi hän on mukana Juice Leskisestä kertovassa Musta aurinko nousee -musiikkikiertueella sekä Roosa nauha -säätiön joulukampanjassa. Iltapäivisin hän juontaa radiolähetyksiä Radio Nostalgialla
– Se on sellaista sumplimista tuo freelancer-elämä, hän toteaa.
Roosa nauha -kampanjan tiimoilta Annalta tulee uusi kappale, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Mikko Kuustonen ja tuottanut Nennan isä Leri Leskinen. Kappaleen ensiesitys nähdään Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa sunnuntaina 26. lokakuuta.
Annan uuden kappaleen ensiesitys nähdään sunnuntain TTK-lähetyksessä. Pete Anikari
Meikki ja hiukset: Ia Luhtanen. Tyyli: Pinja Hanski. Vaatetiedot: punainen neule ja punaiset korvakorut, Urbaani Legenda Home & Lifestyle. Farkut, Aspesi, My o My. Kultaiset korut, Merkitys Second hand. Hame, Balmuir. Paita, Cilla’s.