Tuomiot|Käräjäoikeus katsoi, että luontokohteen varjelu merkitsi pakkotilassa toimimista, minkä vuoksi poliisille sai niskoitella.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet metsäaktivisteja vastaan Stansvikin hakkuiden estämisestä.
Oikeus katsoi aktivistien toimineen pakkotilassa suojellakseen vesilailla rauhoitettua noroa.
Ympäristöoikeuden professorit pitävät päätöstä hyvin merkityksellisenä, jos se jää voimaan.
Helsingin käräjäoikeuden perjantaina antama, metsäaktivisten puolelle asettunut päätös on hyvin merkityksellinen, arvioivat Aalto-yliopiston talousoikeuden professori Ari Ekroos ja Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen.
Ekroosin tutkimusalueita ovat ympäristö-, ilmasto- ja luonnonsuojeluoikeus.
”Tämä avaa ovia aika lailla, jos tämä kestää loppuun asti”, Ekroos sanoo. Hän korostaa, että kyseessä on vasta käräjäoikeuden päätös.
Pölönen valitsee vahvemmat sanat.
”Historialliselta ennakkotapaukselta tämä ensiarviolta vaikuttaa, mikäli käräjäoikeuden linjauksesta tulee lainvoimainen. Joka tapauksessa ratkaisu ilmentää tämänkaltaisten ympäristölitigaatioiden merkityksen kasvua”, Pölönen kirjoittaa HS:lle sähköpostivastauksessa.
Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että metsäaktivistit toimivat niin kutsutusti pakkotilassa estäessään hakkuut Stansvikin metsässä Laajasalossa syksyllä 2023. Sen vuoksi syytteet niskoittelusta poliisia vastaan hylättiin.
Hakkuita tehtiin Helsingin kaupungin tilauksesta uuden asuinalueen rakentamisen vuoksi.
Käräjäoikeuden mukaan luontoa voidaan pitää sellaisena oikeudellisesti suojattuna etuna, jota on viime kädessä oikeus suojella sinänsä rikokseksi säädetyllä teolla. Siksi aktivistit eivät oikeuden mukaan syyllistyneet rikokseen.
Oikeuden käsittelemässä tapauksessa mielenosoittajat suojasivat vesilailla rauhoitettua pientä virtavettä, noroa, jonka luonnontilan vaarantaminen on lain mukaan kiellettyä. Tämä oli tuomion kannalta olennaista: aktivistit puolustivat laissa suojeltua kohdetta, joka olisi hakkuissa luultavasti pilaantunut.
Näin käräjäoikeus kirjoittaa tuomiossa:
”Ilmeistä on, että suojeltu noro on ollut välittömässä vaarassa, koska metsäkoneet ovat olleet ajamassa sen yli. Kyseessä katsotaan olleen myös pakottava vaara, koska noron suojelemiseksi oli käytetty kaikki keinot.”
Ekroosin mukaan vesilaista löytyy muitakin kohteita, joilla on vahva lain suoja. Näitä ovat esimerkiksi lähteet, purot ja pienet lammet.
Luonnonsuojelulaissa tiukasti suojeltuja luontotyyppejä on Ekroosin mukaan ehkä määrällisesti vähemmän, mutta suojeltuja lajeja sitäkin enemmän. Jos ratkaisu jää voimaan, olisi Ekroosin mielestä kiinnostava nähdä, miten sitä sovellettaisiin ennakkotapauksena suojeltujen lajien kuten vaikkapa liito-oravan puolustamiseen aktivismissa.
Myös metsälaissa mainitut hakkuissa suojattavat ympäristökohteet kuten puronvarret, lehtolaikut ja jyrkänteiden alusmetsät voisivat tulla kyseeseen rinnasteisina tapauksina.
Tuomiossa tuodaan esiin tasapainottelu niskoittelulla aiheutetun vahingon ja sillä pelastettavan edun välillä.
”Jotta niskoittelu poliisia vastaan voisi olla pakkotilatekona oikeutettua, tulee teon olla vielä tarpeellinen ja kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet”, tuomiossa sanotaan.
Aktivisteja puolusti oikeudessa uusi Maailma-lakitoimisto, jota Koneen säätiö rahoittaa. Lakitoimiston tarkoituksena on muuttaa yhteiskuntaa ympäristöä kunnioittavaan suuntaan valitsemalla strategisesti oikeustapauksia hoidettavakseen.
Juuri tämän tyyppiseen toimintaan professori Pölönen viittaa kirjoittaessaan ympäristölitigaatiosta. Tällaiset ennakkotapaukset täydentävät Pölösen mukaan ympäristönsuojelun oikeudellisia keinoja.
”Mutta merkittävästä järjestelmätason muutoksesta ei ole Suomessa kyse”, hän jatkaa.
”Tämä johtuu yksin jo siitä, että Suomen ympäristöongelmat johtuvat pääasiallisesti laillisesta toiminnasta. Siis siitä, miten luonnonvarojamme hyödynnetään ja alueitamme käytetään lakejamme rikkomatta.”