Tapio Lehtinen yrittää elää säästäväisesti, sillä kaikki rahat ovat kiinni purjeveneessä. Vielä paljon tiukemmassa taloustilanteessa hän oli aikoinaan nuorena leskenä.
Yksinpurjehtija Tapio Lehtinen, 67, asuu vuokralla, sillä kaikki hänen rahansa ovat kiinni klassikkopurjeveneessä. Vuonna 2019 hankitun Swan 55 -veneen kunnostamiseen ja varusteluun on käytetty paljon rahaa, jotta se on merikelpoisessa kunnossa maailmanympäripurjehduksia varten. Tähän mennessä kokonaiskustannuksiin on uponnut jo miljoona euroa.
”Tämä vene on ollut paras ostokseni ja samalla suurin taloudellinen satsaukseni. Veneen vanha määritelmähän on, että vene on meressä oleva reikä, johon kaadetaan rahaa. Olen halunnut satsata veneeni merikelpoisuuteen ja turvallisuuteen, siksi se on käytännössä rakennettu kokonaan uudestaan”, Tapio kertoo. Hän joutui edellisellä veneellään vaaralliseen onnettomuuteen maailmanympäripurjehduksella vuonna 2022, kun vene upposi keskellä Intian valtamerta.
Hän arvelee, että isolle osalle ihmisistä näin suurten summien käyttäminen veneen kunnostukseen tuntuu varmasti hyvin vieraalta.
”Monet pitävät purjehdukseen liittyvää rahankäyttöäni taatusti aika kohtuuttomana. Läheiseni tosin tuntevat minut jo niin hyvin, etteivät he ihmettele enää mitään veneisiin liittyvää. Olen ollut virallisesti pari vuotta eläkkeellä, mutta purjehdusprojektieni myötä toimin käytännössä yrittäjänä ja teen yhteistyötä useamman firman kanssa.”
Maailmanpolitiikka tuntuu Lehtisen taloudessa
Vain 23-vuotiaana ensimmäistä kertaa maailman ympäri purjehtinut Tapio on viettänyt ison osan elämästään purjeveneessä.
”Purjehtiminen on työni, elämäntapani ja intohimoinen harrastukseni. Olin 65-vuotias, kun viimeksi purjehdin maailman ympäri. Olen saanut purjehdukselta niin paljon, että haluan tarjota saman kokemuksen nuoremmalle sukupolvelle. Viimeisimmälle maailmanympäripurjehdukselleni kutsuin yhdeksän 19–30-vuotiasta purjehtijaa.”
Tapion maailmanympäripurjehdusprojektia toteutetaan sponsorirahoituksella, mutta nykyinen maailmanpoliittinen tilanne vaikuttaa projektin etenemiseen.
”Ukrainan sota, Venäjän pullistelu ja jenkkien vetäytyminen tuntuvat tässä Lehtisen pikkuisessa purjehdusnakkikioskissakin”, hän harmittelee.
Tänä syksynä hänen klassikkoveneensä Galiana suuntaa Atlantin yli talveksi Karibialle. Matkan kuluja katetaan myymällä paikkoja tulevalle elämysmatkalle.
”En oikein jaksa pelata sijoituspeliä”
Arjessaan Tapio yrittää elää mahdollisimman säästäväisesti. Aina se ei ole helppoa.
”Olen joutunut opettelemaan rahan käyttämistä kantapään kautta, enkä varmaankaan tule sitä tämän inkarnaation aikana oppimaan. Minulla ei ole varaa olla tuhlailevainen, mutten ole myöskään ollenkaan säästäväinen. Olen sukupolveni kasvatti siinä, että mihin tahansa rahaa käytän, tunnen aina huonoa omaatuntoa ja kysyn itseltäni, onko tähän ihan oikeasti varaa.”
Tapio toivoo, että olisi tajunnut ryhtyä säästämään aiemmin.
”Sijoitan hyvin pienimuotoisesti rahastoihin, enkä oikein jaksa keskittyä pelaamaan sitä peliä. Sijoittaminen olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin ja sijoittaa enemmän. Minun pitäisi muutenkin malttaa pistää vähän enemmän sukan varteen pahan päivän varalle.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Kun Bettina Sågbom purjehtii, hän ajattelee usein edesmennyttä puolisoaan: ”Käytän yhä Tomasin vanhoja farkkuja”
1980-luvulla mies ei voinut saada leskeneläkettä
Tämän hetken tiukempi rahatilanne ei silti ole mitään verrattuna 80-luvun loppuun, jolloin yksinpurjehtija jäi nuorena miehenä leskeksi ja yksin pienten lasten kanssa.
”Edesmennyt vaimoni oli pankissa töissä ja sen ansiosta olimme saaneet ison asuntolainamme henkilökuntakorolla. Siihen aikaan mies ei saanut leskeneläkettä, jos sattui olemaan töissä. Eli samalla kun tulot putosivat puoleen, lainankorot tuplaantuivat. Vaimoni kuoleman jälkeen yritin roikkua asunnossa, jottei lasten tarvitsisi muuttaa, mutta lopulta jouduin myymään asunnon. Se oli todella tiukka elämänvaihe, josta on surullisia ja ahdistavia muistoja. Vaikka olen elämäni varrella nähnyt, ettei raha tee ihmistä onnelliseksi, olen joutunut omakohtaisesti kokemaan, miten rahanpuute voi todellakin olla onnen tiellä.”
Tapion ostoslistalla
Panostan kustannustehokkaaseen ja järkevään kuluttamiseen. Ostan suurimman osan käyttötavaroistani käytettyinä. Satsaan terveelliseen aamupalaan. Asun yksin, joten ruokaostokseni ovat varsin vaatimattomat. Ostoskori maksaa 40–60 euroa ja teen siitä koko viikon puurot ja aamupalat.
Pihistän ajamalla vanhalla ja pienellä autolla. Vuoden asukaspysäköintimaksut ovat suuremmat kuin auton arvo. Saisin autosta alle tonnin, jos myisin sen. Olen aina ajanut vaatimattomilla autoilla, joita olen käyttänyt pitkään. Eroan siinä keskimääräisestä suomalaismiehestä, etten suostuisi maksamaan kalliista autosta vain siksi, että sillä olisi statusarvoa. Haluaisin kuitenkin vaihtaa sähköautoon, mutta minulla ei ole varaa sellaiseen.
Hyvän mielen hankintani ovat vanhat kirjat. Tilaan milloin mitäkin kirjoja erilaisista mielijohteista. Lukemisen ansiosta mielenterveyteni ei ole pitkillä yksinpurjehduksilla horjunut. Ensimmäiseen yksinpurjehduskisaani otin mukaan Sibeliuksen viisiosaisen elämäkerran.
Juttu on ilmestynyt Annassa 42/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
