Robotti-imuri on laite, jota ei varsinaisesti tarvitse, mutta sitä huomaa kaipaavansa.
Robotti-imuri. Arjen keventäjä. Kotitöiden vähentäjä. Ärsyttävän kotiaskareen hoitaja.
Robotti-imureita on myyty jo muutaman vuoden ajan. Hinnoittelunsa ja tuoteryhmän nuoren iän takia ne alkavat olla koko kansan laitteita vasta nyt – tai ehkä ihan kohta.
On siis aika katsoa, miten tällainen laite parantaa elämänlaatua – vai parantaako?
Testiin päätyi suuren valmistajan Roborockin tänä vuonna julkaistu Saros Z70 -malli. Se edustaa imurien hinnakkaampaa päätyä ja samalla kertoo, mihin laitteiden kehitys on menossa. Laite oli käytössä toukokuun lopusta näihin päiviin.
Latausasema vesitankkeineen ja pölysäiliöineen on melkoinen rohjake. Kuva: Henrik Kärkkäinen / IS
Aloitetaanpa kalibroimalla odotukset todellisuuteen. Robotti-imuri ei ole sateentekijä. Se ei vastaa imurointijäljeltään ihmiskäsien työtä eikä toimi ilman ylläpitoa. Imurointia kotityönä ei voi yliviivata kotitöiden listalta kokonaan jatkossakaan.
Robotti-imurin käyttö on prosessi. Opitaan pois vanhasta ja uutta tilalle.
Nostellaan keittiön tuolit ylös kotoa lähdettäessä ja pannaan robo rullamaan.
Likaa vain olohuoneen matolla? Sittenpä pannaan robo imuroimaan vain se kohta (tai vaihtoehtoisesti vain olohuone).
Ei enää imuroida koko asuntoa. Ainoastaan ne paikat, joihin robo ei pääse käsiksi, kuten ovien taustat ja tiettyjen huonekalujen alle. Yllättävän moneen paikkaan robotti kuitenkin yltää.
Robotin etuosassa on kamera, jonka avulla laite suunnistaa ja tunnistaa esineitä. Robotin omistaja voi myös etäkatsella sillä kotiaan sovelluksen kautta. Kuva: Henrik Kärkkäinen / IS
Tarvitaan siis muutoksia asennoitumispuolella. Siinä missä koti imuroidaan aiemmin kerran viikossa (tai kahdessa), imuri kannattaa laittaa pörräämään harva se päivä. Kun se ei joudu imuroimaan liian likaista kämppää, se tukkeutuu harvemmin.
Niin, tukkeutuminen. Kun asunto on iso ja siellä asustaa useampi pitkätukkainen ihminen, hiukset jumittavat siivoustelan ennen kuin kämppä on kokonaan imuroitu. Lopputulos on se, että viimeisissä huoneessa imurointijälki jää heikoksi. Ongelma pitää käytännössä ratkaista telan välirassauksella ja imuroida viimeiset huoneet vasta sitten (tai uudestaan).
Imuri vaatii ylläpitoa. Suurin osa siitä on aika vähävaivaista, kuten moppausveden ja -pesuaineen lisääminen ja telakointiaseman roskasäiliön tyhjentäminen. Välillä pitää putsata kameran linssiä tai vastaavaa.
Imurista tulee kotiin yksi ylläpidettävä tietotekniikkalaite lisää.
Onko uusimmat päivitykset asennettu? Onhan imurin piirtämään pohjapiirroskarttaan tehty tarvittavat muutokset, että huonerajat menevät oikein ja jälki on halutun kaltaista? Mikä ihme on tuo virheilmoitus, jonka imuri antaa? Jahas, millainen asetus- ja valikkoviidakko sovelluksesta löytyykään?
Sovelluksesta löytyy valikko toisensa jälkeen. Kuva: kuvakaappaus
Saros Z70:n erikoisuus eli sukkia, tohveleita ja muita pikkuesineitä sivuun siirtävä käsivarsi sai loppujen lopuksi aika vähän käyttöä. Se osasi kohtuullisesti siirtää tavaroita pois tieltä ja imuroinnin jälkeen takaisin. Niiden vieminen erityiseen keruuastiaan ei kuitenkaan onnistunut. Hyödyllisempää lienee satsata kahdella siivoustelalla varustettuun imuriin.
Jos olet tietosuojastasi tarkka, robotti-imuri ei ole todennäköisesti sinun valintasi. Laitteet valmistetaan Kiinassa, ne kartoittavat omistajansa asunnot ja useimmiten varmuuskopioivat ne pilveen – tässä tapauksessa Saksaan. Mahdollisuus on myös puheohjauksen käyttöönottoon, jolloin laitteet odottavat ja kuulostelevat älykaiuttimien tai puhelimien digiapurien tapaan koko ajan herätyskomentoa.
Mutta ei, robotti-imuri ei missään nimessä osoittautunut turhaksi laitteeksi. Kun sen laittaa hoitamaan tehtäviään arkisesti ja riittävän usein, siitä on todellista iloa. Imurointi on nimittäin aikaa vievää puuhaa.
Vaikeaa olisi palata jokaviikkoiseen käsin imurointiin. Tai edes jokatoisviikkoiseen.