Tanssija, valmentaja, kuntosaliyrittäjä ja puhuja Johannes Hattunen on huomannut, että kovat arvot vetoavat nuoriin aiempaa enemmän. Hän haluaa näyttää, että maailmassa on tilaa olla erilainen.
Kumppanin äänestä aavisti heti, että hänellä oli isompaa asiaa.
– Istuin autossa himan ulkopuolella, ja tuhat asiaa laukkasi mielessäni.
Kotiin meneminen jännitti, ja kun Johannes astui sisään, kumppani kertoi, että halusi erota.
– En aavistanut sitä ollenkaan. Minulla oli ollut päinvastaisia ajatuksia, olin miettinyt jo sormusta.
Tilanteissa ei ole valmista vastausta, vaan niissä pitää pysähtyä kuuntelemaan eikä hypätä ensimmäiseen impulssiin. Se oli Johannes Hattuselle selvää tanssissa, mutta ajatusta oli vaikea siirtää ihmisten väliseen kanssakäymiseen tanssilattian ulkopuolella.
Kun kumppani kertoi erohaluistaan, Johannes pyrki toimimaan kuin tanssissa. Hän kuunteli rauhassa kumppania.
– Olen edelleen jollain tavalla ylpeä siitä, miten vyyhti purkautui. Kun kuuntelin, ymmärsin, että kumppani oli miettinyt asian läpi. Arvostin sitä, että hän uskalsi ottaa asian puheeksi, vaikka se satuttikin minua.
Hatsolo alter ego
Johannes on breakdance-tanssija, valmentaja, kuntosaliyrittäjä ja puhuja. Breakdance-maailmassa hänet tunnetaan myös Hatsolona.
– Tanssi on laji, jossa rakennetaan hahmo ja piiloudutaan alter egon taakse.
Hatsolossa on Johanneksen piirteitä, mutta hahmo ei ole Johannes.
– Tanssityylini on sellainen, jossa lattia saa kyytiä. Minulla on esimerkiksi liike, jossa hyppään suoraan kyljelleni maahan. Kun pääsee zoneen ja tilaan, koko muu maailma unohtuu, eikä silloin haittaa, jos vähän kolahtaa. Hatsolo ei tunne kipua. Kun tilanne on ohi, Johannes ottaa kivut vastaan.
Kuva: Victor Engström
Samalla alter ego -hahmo on ehkä myös toiminut tapana piilotella herkempää puolta. Hatsolo on voinut olla katujyrähahmo, joka ottaa tilanteet haltuun kovalla energialla ja jonka kautta Johannes on voinut päästää patoutuneet tunteensa ulos silloin, kun hän ei ole uskaltanut muuten puhua niistä.
– Varsinkin aikaisemmin, jos minuun sattui, en osannut puhua, vaan vetäydyin itseeni. Se ei ollut pahantahtoista mykkäkoulua, vaan minulla ei vain ollut väylää tai uskallusta kertoa omista tunteistani. Purin niitä treeneissä, tanssilattialla tai bileissä, tai mitä näitä miehisiä keinoja on.
Tällaisessa toimintatavassa ongelma on siinä, että pään saa ehkä hetkeksi nollattua, mutta tunteiden takana oleva juurisyy ei poistu, Johannes kertoo oivaltaneensa.
Herkkä puoli
Johannes kuvailee itseään taiteilijasieluksi.
– Elämäni on ollut epäsäännöllistä ja minulla on ollut haasteita sovittaa sitä yhteiskunnan asettamiin normeihin.
Tämä on heijastunut myös parisuhteisiin. Tanssikilpailut ovat vaatineet matkustamista.
Johannes on Suomen nuorten maajoukkueen päävalmentaja. Kuvassa hän on maajoukkuevarustuksessa. Haastateltavan albumi
Esimerkiksi 2000-luvun puolivälissä, kun hänen läpimurtonsa tapahtui, marraskuussa järjestettiin ulkomailla aina isot kisat. Ne sattuivat samalle päivälle kuin sen hetkisen tyttöystävän syntymäpäivät. Tämäntyyppiset valinnat aiheuttivat konflikteja.
– En moneen vuoteen päässyt hänen synttäreilleen. Tuota olisi helppo glorifioida jälkeenpäin uhrauksena, mutta siinä tilanteessa veri veti minua tanssilattialle, eikä minulla ollut siinä vaiheessa kyvykkyyttä pukea sanoiksi, miksi se oli minulle tärkeää.
Toinen yleinen kompastuskohta oli se, että Johannes koki tarvetta ottaa tilanteen haltuun ja kantaa huolen toisen puolesta. Hän tunnistaa, että se liittyy todennäköisesti herkkään puoleen.
– Aistin helposti muiden vireen ja tunnetilan ja otan sen itseeni. Sellainen dynamiikka, jossa otan tilanteen kovalla energialla haltuun, voi toimia breikkiringissä, mutta muissa tilanteissa voisi olla hyödyllisempää jättää se pois.
Ajan kanssa Johannes on ymmärtänyt, että pyrki toimeliaisuudellaan ostamaan hyväksyntää ja todistamaan arvoaan, vaikka pysähtyminen ja tukena oleminen olisivat olleet toimivimpia ratkaisuja. Hän on huomannut, että on parempi pysähtyä ja olla tukena, kuin pyrkiä hoitamaan tilanne toisen puolesta.
– Miehenä ehkä tottuu elämään maailmassa niin, että sinulta odotetaan ratkaisuja. Parisuhteissa johtajuus ei kuitenkaan ole sitä, että toimitaan kuin armeijassa.
Herkkyys ei ole häiriö
Nykyisin Johannes toimii keynote-puhujana muun muassa yrityksille ja käy puhumassa nuorille kouluissa.
– Yläasteella yksi opettajani sanoi, että Johannes, sinusta pitäisi tulla matkapappi. En osannut silloin ajatella sitä, mutta jonkinlainen vihje siellä oli, koska nykyisin työni on matkustaa ja puhua.
Hän on huomannut, että nuorten paineet ovat lisääntyneet. Aika, jossa elämme, lisää epävarmuutta ja luo myös epätoivoa. Turvan tunnetta haetaan eri lähteistä.
– Huomaan, että ehkä varsinkin nuoret pojat hakevat esikuvia somehenkilöistä, jotka vaikuttavat kovilta. Myös esimerkiksi hiphopiin on tullut takaisin rahalla ja huumeilla fleksaaminen sekä tietynlainen maskuliinisuus. Yhdistän senkin tähän maailmantilanteeseen, hän kertoo.
– Puhun koulupuheissani paljon omista kipupisteistäni ja haluan tuoda nuorille punk rock -energiaa, ajatusta siitä, ettei herkkyys ole häiriö. Haluan näyttää, että maailmassa on tilaa olla erilainen ja että oma reitti voi löytyä myös pehmeämpien arvojen kautta.
Johannes muistelee omia kouluaikojaan. Herkkänä teininä hän koki, että hänen tapansa olla ja elää oli tuomittu. Pahimpina päivinä kouluun meno tuntui mahdottomalta.
– Yritän luoda nuorille toivoa ja uskoa tulevaan. Kerron, ettei minullakaan ollut hirveästi ystäviä, mutta jos jostain löytää yhden tai pari hyvää tyyppiä, maailma voi aueta ja asia lähteä rullaamaan eteenpäin.
Puhuminen ja kirjoittaminen ovat olleet Johannekselle paikkoja purkaa sitä, kuka hän on. Ajan saatossa hänelle on tullut helpommaksi pitää myös herkempi puolensa mukana ilman että sitä piilottelisi pursuilevalla energialla.
– Olen käyttänyt breikatessani yksityiselämäni negatiivia tunteita. Olen käyttänyt niitä energiana ja antanut palaa tanssilattialla. Se on ollut raakaa ja tietyssä mielessä itsetuhoistakin. Minun on edelleen hauska ryskää tanssilattialla, mutta syy on muuttunut. Ennen se oli totista, ei niin leikkisää kuin nyt.