Tubettajana ansioitunut veteraanituottaja Rick Beato haastatteli hiljattain Primus-yhtyeen laulaja-basisti Les Claypoolia oikein pitkän kaavan mukaan. Keskustelu lähti liikkeelle Claypoolin nuoruudesta ja kouluajoista, joihin liittyi myös yläasteella Claypoolia vuotta ylemmällä luokalla ollut Kirk Hammett.
”Hän itse asiassa yritti saada minua laulajaksi bändiinsä”, Claypool muistelee.
”Minulla oli silloin aina tapana lauleskella Led Zeppeliniä tai Aerosmithiä tai Fog Hatia kuljeskellessani ja hän kuuli minun laulelevan. ’Sinun pitää laulaa bändissäni’, hän sanoi ja antoi minulle kasetteja koelaulua varten. Minun piti opetella Sunshine of Your Love ja jotain Jimi Hendrixiä. En ollut sitä ennen koskaan kuullut Hendrixiä – olin jotain 13, 14 vuotta. Mutta minä jänistin.”
”Sitten tapasin tyypin, joka tarvitsi bändiinsä basistia. Hankin basson ja pääsin heti bändiin, koska siihen aikaan basistit olivat hyvin harvinaisia. Se ei ollut Kirkin bändi ja vuosia myöhemmin sain kuulla, että Kirk oli ollut käärmeissään minulle siitä, että olin jänistänyt hänen jutustaan ja mennyt toiseen bändiin basistiksi.”
Hammettin ja Claypoolin tiet tunnetusti kohtasivat vuosia myöhemmin, kun Claypool oli yksi basistiehdokkaista vuonna 1986 onnettomuudessa menehtyneen Metallica-basisti Cliff Burtonin tilalle. Claypoolin koesoittotilaisuus ei kuitenkaan sujunut kuin Strömsössä.
”En tiennyt paskaakaan metalliskenestä, koska me kuuluimme ihan eri porukoihin ja olimme sellaisia outoja tyyppejä. Olin saanut Kirkiltä Ride the Lightningin, jota kuuntelin aina aamuisin puuseppähommiin lähtiessäni. En siis tiennyt paljoakaan skenestä tai heidän musiikistaan”, Claypool kertaa.
”Menin koesoittoon ja minulla oli eri väriset tennarit, Chinon pussihousut, flat cap -hattu ja puolikas irokeesi. Minulla oli basso, joka näytti joltain ajopuun palaselta. Siellä tapasin kaikki ja aloimme jammailla. Soitin itse asiassa Cliffin kamojen läpi ja muistan, miten soiton lomassa Kirk katsoi minua ja viestitteli, että soitan liian kovaa.”
”Sitten tuli se ratkaiseva hetki. ’Okei, soitetaanpa For Whom the Bell Tolls’, he sanoivat. Olin, että selvä homma. Siinä minä seisoskelin ja odottelin sitä introa. Odotin, milloin pääsen soittamaan ’tädän tädän däää’, koska luulin sen olevan minun osuuteni. En tiennyt, että se alun kuvio on bassolla soitettu. James (Hetfield) katsoi minua, pudisteli päätään ja soitti sen bassokuvion itse. En saanut pestiä.”
”Mutta ehdin jo innostua, että ’Vau, jos saan tämän paikan, voin lopettaa puuseppänä ja pääsen Japaniin.’ Koska se oli ensimmäinen asia, mitä he tekivät – suuntasivat Japaniin. Mutta niin ei ollut tarkoitettu.”
Claypool sanoo tavanneensa myös Cliff Burtonin yhden ainoan kerran. Tämä tapahtui vain muutamia kuukausia ennen Burtonin menehtymistä.
”Osallistuimme bändikisaan, jossa oli lisäksemme Faith No More ja joku kolmas bändi, jota en muista. Se bändi tietenkin voitti. Cliff oli katsomassa sitä keikkaa. Hän oli todella kohtelias ja mukava ja piti soitostani.”
