Ei tehnyt vaikutusta Heikki Penttilän ulostulo eilen Yle Urheilun verkkosivuilla.

En sinänsä epäile, etteivätkö liigan niin sanotut suurseurat olisi asiansa kanssa tosissaan, mutta ulostulo herätti samaan aikaan osaltaan jopa huvitusta ja jätti toisaalta enemmän kysymyksiä pöydälle kuin vastasi niihin.

On vaikea päästä karkuun ajatusta, että ulostulo oli osa isojen neuvottelutaktiikkaa marraskuun osakaskokouksen alla. Uhkailuksi tällaista kai Suomen kielessä kutsutaan. On tietenkin helppo ymmärtää, mistä toiminta kumpuaa. Tunteet kulisseissa suurseurojen ja jarruporukan välillä käyvät kuumina.

Penttilä syötti haastattelussaan kansalle melkoista pajunköyttä.

– Korostan, että minulla ei ole mitään toimeksiantoa, ei edes Tapparaltakaan, entinen Tappara-pomo väitti.

Uskoo ken tahtoo. Taustalla voi kaikua HIFK:n, Tapparan ja TPS:n kaltaisten isojen seurojen operointi.

Muutenkin Penttilä tuli ulos todella ison asian kanssa todella köykäisin eväin. Jos enempää ei ollut tarjota, miksi tulla asian kanssa ulos ollenkaan? Penttilän mukaan uudessa liigassa kiekko voisi pudota jäähän jo vuoden päästä. Kun huomioon otetaan, miten moninaisten kysymysten äärelle ryhmittymä tällaisen toteuttaessaan joutuisi, puheisiin joutuu suhtautumaan varauksella.

Pelaajia tulossa jäälle.

Avaa kuvien katselu

Kuva: Tomi Hänninen / Chilipictures

Bluffi tämä tuskin on, mutta uhkailua kylläkin.

– Toivon, ettei tämä ole pelkkää uhkailua, totesi maanantaina eräs merkittävä seuransa kanssa mukana kuviossa oleva jääkiekkovaikuttaja.

Toivossa on hyvä elää.

On selvää, että suomalainen jääkiekko kaipaa isoa remonttia. Alkaen sarjajärjestelmistä ison luudan lakaisulle on todella tarvetta. Kun puhutaan tulonjaoista, kenen tahansa on helppo ymmärtää, miksi vaikkapa Tapparan toimistolla verenpaineet saattavat toisinaan olla koholla.

Monta monessa

Kymmenen seuran irtaantuminen Liigasta tuskin ratkaisee kuitenkaan kaikkia kotimaisen kiekon ongelmia.

Kokonaisuutta täytyisi pohtia ja rakentaa yhdessä, vaikka juuri nyt se mahdottomalta tuntuukin. Mestis, juniorisarjat ja niin edelleen. Pöydällä on kokonaisuuden kannalta muitakin todella tärkeitä asioita. Jos isot perustavat oman liigansa, sen olisi päästävä sopuun niin jääkiekkoliiton kuin kansainvälisen jääkiekkoliiton kanssa.

Toki esimerkiksi NHL pyörii ilman kansainvälistä liittoakin, mutta jos näin isoa asiaa survotaan läpi sellaisella ajatuksella, että kiekko putoaa jäähän jo vuoden päästä, on vaikea nähdä, että kotimaisen jääkiekon etua on pohdittu joka kulmasta. Isojen seurojen omaa etua sitäkin enemmän.

On myös niin, että pienten seurojen on pystyttävä kantamaan vetensä paremmin kuin nyt. Toisaalta on myös melkoisen omahyväistä ja opportunistista ajatella, että Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu saisivat keskenään pelaamalla suomalaisen jääkiekon kukoistamaan. Etenkin, kun katsoo, miten Helsingissä ja Oulussa on viime vuodet urheiltu.

Suomi on niin pieni maa, että hyvinvoivaan, lapsia mukaan houkuttelevaan ja näitä oikealla tavalla kehittävään jääkiekkoyhteisöön tarvitaan mukaan pienemmätkin paikkakunnat. Maajoukkuepelaajia tulee luultavasti enemmän maakunnista kuin suurista kaupungeista. Eliitin – siis niin sanotun eliitin – irtautuminen omilleen tuskin levittäisi jääkiekon ilosanomaa oikealla tavalla.

SM-liigataso.

Avaa kuvien katselu

Kuva: Tomi Hänninen / Chilipictures

Melkoista huumorintajua vaatii muutenkin käsitellä tätä niin sanottua eliittiporukkaa. Etenkin Helsingin IFK ja vaikkapa TPS ovat varsinaisia eliittiseuroja. Ja oliko niin, että uutta loistosarjaa aiottiin pelata esimerkiksi ilman hallitsevaa mestaria KalPaa sekä toista finalistia SaiPaa?

Tällaisista tarinoista urheilu elää. Eikä nyt puhuta sosialismista. Lappeenrannassa on urheiltu jo tovi aivan eri tasolla kuin Helsingissä. Haluan itse nähdä mieluummin pääsarjassa raikkaan SaiPan kuin aina homeessa olevan HIFK:n.

Onko Penttilä kysynyt toiminnan maksavilta kannattajilta, mitä mieltä nämä ovat eliittisarjasta? Mitä pienemmät ympyrät, sitä pienempi valtakunnallinen kiinnostus ja vähemmän rahaa. Kai.

Hyvinvoivat urheiluliigat ovat laajalle levittäytyneet ja näin ollen maksavien asiakkaiden määrän maksimoineet. Eikä tämä silti poista sitä tosiasiaa, että Liigassa on liikaa joukkueita. Saavutetuista asemista on jonkun luovuttava. Penttilän tiedote maanantaina laittoi pienemmät seurat ahtaalle.

Yhdessä

On ymmärrettävää, että kulisseissa käydään kierroksilla ja siksi isot seurat ovat aidosti valmiita nostamaan kytkintä. Jos jarruketjun seuroilla ei ole neuvottelupöydässä aikomustakaan tulla vastaan, suurseurat jossakin vaiheessa varmasti pakkaavat tavaransa.

Jos agendalla on aidosti suomalaisen jääkiekon etu, ongelma pitää kyetä ratkaisemaan yhdessä. Joukkuemäärää alas, kioski (sarja) auki, hyvinvoiva Mestis, junnusarjat kuntoon ja tulonjakoon jonkinlainen tolkku – ja kuitenkin niin, että myös pienemmillä markkinoilla operointi on jatkossakin mahdollista.

Helpolla tämä ei tule, mutta tehtävä se on. Yhdessä.

SM-liiga tällaisena on tullut tiensä päähän. Tunnekuohuissa ei kuitenkaan pidä tehdä virheitä, jollaisia esimerkiksi kymmenen vuotta sitten tehtiin, kun sarja päätettiin sulkea. Tilataksillinen viisaita kiekkomiehiä kirjasi tuolloin suomalaiselle jääkiekolle melkoisen laskun – sitä maksetaan edelleen.

Toista tilataksia ei tarvita.