Emil Kastehelmi
Pokrovskissa käydään tällä hetkellä kohtalokkaita taisteluita. Ukraina tarraa kiinni saarrostusuhan alla olevaan kaupunkiin, mutta Venäjä syöttää armotta lisää miehiä lihamyllyyn, kirjoittaa Iltalehden sota-asiantuntija Emil Kastehelmi.
Tänään klo 21:19
Ukrainan tykistö toimii Pokrovskin suunnassa. Pullistuman perimmäisten osien tukeminen alkaa käydä kantaman osalta yhä vaikeammaksi. Stella Pictures, AOP
Vuonna 2025 Ukrainan sodan kovimmat taistelut ovat keskittyneet keskiseen Donetskiin, Pokrovskin ja Kostjantynivkan kaupunkien ympäristöön. Venäläiset ovat hivuttautuneet eteenpäin kuukausi kuukaudelta rajuja tappioita kärsien.
Verrattain hitaasta etenemistahdista huolimatta venäläiset ovat nyt onnistuneet muodostamaan Pokrovskin ympäristöön saarrostusuhan, jota ei vastahyökkäyksistä huolimatta ole lyöty onnistuneesti takaisin.
Pokrovskin taistelun leimallinen piirre on rintamalinjojen epämääräisyys. Kartat ovat suuntaa-antava esimerkki tilanteesta, mutta käytännössä perinteistä selkeästi hahmotettavaa etulinjaa ei ole. Partiot saattavat läpäistä huokoisia puolustustasoja ja edetä syvälle, väijytysten vaara on jatkuva ja joukot voivat piilotella rakennusten raunioissa limittäin.
Ilmiö toistuu muuallakin Ukrainan rintamalla, mutta Pokrovskissa ja sen pohjoispuolella tilanne korostuu. Syynä ovat droonisodan sanelemat rintaman realiteetit, kuluneiden yksiköiden hupenevat resurssit ja jalkaväkitaktiikan muutokset.
Tilanne Pokrovskin ympäristössä. Ukraina pyrkii vastahyökkäyksillään lyömään Venäjää takaisin Dobropilljan suunnassa, siinä missä Venäjä hyökkää kohti pullistuman kapeinta kohtaa. Emil Kastehelmi / Black Bird Group / OSM
Taistelun yleistilanne
Pokrovskin alueella ei taistella vain Pokrovskin kaupungista, vaan pullistuman perällä on myös Myrnohradin kaupunki. Pokrovsk, Myrnohrad ja niitä ympäröivät kylät muodostivat ennen vuotta 2022 yhteensä yli 100 000 asukkaan asutuskeskittymän. Laskennallisesti pullistuma venyttää Ukrainan etulinjaa noin neljäkymmentä kilometriä, ja sotilaita siellä lienee edelleen tuhansia.
Venäläiset ovat onnistuneet kiristämään pussin suuta vaarallisen tiukaksi. Karkeasti arvioiden Ukrainalla on pullistuman tyvessä todennäköisesti hallussaan noin viitisen kilometriä leveä vyöhyke, jonka ympärillä on niin sanottua harmaata aluetta vielä muutama kilometri.
Tilanne on kiristynyt sen verran pahaksi, että venäläiset voivat tähystää tätä aluetta drooneilla jatkuvasti sekä iskeä esimerkiksi siellä liikkuviin ajoneuvoihin. Pokrovskiin tai Myrnohradiin ei voi enää turvallisesti ajaa, joten huollon järjestelyt ovat pahasti uhattuna.
Puutteita voidaan osin tilkitä drooneista tiputettavilla tarvikkeilla, mutta esimerkiksi haavoittuneiden evakuointi on alati hankalampaa. Siirtymiä asemiin joudutaan toteuttamaan jalkaisin, ja monelle sotilaalle marssi pussinperälle saattaa olla yksisuuntainen.
Jo kesällä venäläiset saivat partioitaan Pokrovskin sisälle, mutta Ukraina onnistui pitkälti puhdistamaan kaupungin vihollisesta. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin ongelmallisempi.
Venäläiset ovat saaneet jalansijaa ainakin Pokrovskin itäisissä ja eteläisissä osissa, joista hyökkäyksiä ulotetaan kohti pohjoista. Myrnohrad on puolestaan vielä suurimmaksi osaksi Ukrainalla, eivätkä venäläiset vaikuta pitävän sitä pääkohteenaan. Jos Pokrovskin kohdalla Ukrainan selkäranka taittuu, Myrnohrad jää mottiin.
Ukrainalla merkittäviä riskejä
Ukrainalla on ollut usein tapana jättäytyä puolustamaan kaupunkeja ja alueita senkin jälkeen, kun tilanne ei ole ollut enää puolustajalle suosiollinen. Kuvio on toistunut eri muodoissaan jo muutamaan otteeseen sodan aikana.
Venäläiset etenevät sivustoilla muodostaen saarrostusuhan, huollon järjestelyt käyvät kestämättömiksi suuremmalle joukolle sotilaita, koordinoitu puolustus murenee, tilannetta ei saada ratkaistua vastahyökkäyksillä ja lopulta Ukraina vetäytyy viime hetkellä. Tästä viimeisin esimerkki on hätäinen vetäytyminen Kurskista keväällä 2025.
Näissä tilanteissa Ukraina kärsii myös tarpeettomia tappioita, vaikka se onkin onnistunut välttämään suuremmat katastrofit. Merkittäviä määriä joukkoja ei ole jäänyt mottiin sitten kevään 2022, mutta päätökset vetäytymisestä ovat usein tulleet vaarallisen myöhään.
Ukrainalaiset iskevät Pokrovskin juna-aseman liepeille edenneisiin venäläisiin. Kuvakaappaus / Ukrainan 7. armeijakunnan Telegram-kanava
Pahimmassa tilanteessa taistelu Myrnohradista saattaa jatkua saartorenkaan umpeutumisesta huolimatta, mikäli joukkoja ei ehditä tai haluta vetää ajoissa pois. Motissakin sotilaat voisivat todennäköisesti jatkaa hetken aikaa puolustusta, mutta lopputuloksena olisi kuolema tai antautuminen.
Ukrainalle olisi tällä hetkellä parempi vaihtoehto säästää miehiä tarvittaessa luopumalla uhanalaisista asemista, sillä miespula on edelleen läsnä. Poliittisesti Pokrovskin ja Myrnohradin jättäminen olisi Ukrainalle epäilemättä ikävä takaisku, mutta puolustusta on kyettävä jatkamaan niiden jälkeenkin.
Venäjälle voitto olisi laiha lohtu
Kaupunkien valtaaminen olisi venäläisille suurin saavutus sitten Bahmutin taistelun 2023, mutta kuten tuolloinkin, tilanteessa olisi Pyrrhoksen voiton piirteitä.
Venäjä eteni Pokrovskin lähistölle jo vuoden 2024 lopussa. Se on joutunut syöttämään tuhansia ja taas tuhansia miehiä kuolemaansa päästäkseen edes nykyiseen tilanteeseen. Vielä pitäisi jaksaa ponnistaa syvemmälle kaupunkiin.
Viimeiset kilometrit voivat olla vaikeita ja hitaita, joten taistelu Pokrovskista voi kestää vielä hyvän tovin. Paljon riippuu siitä, miten vahvasti Ukraina yrittää jatkaa taistelun tukemista vaikeasta tilanteesta huolimatta.
Vaikka Venäjä saisikin alueen itselleen, ei se muuttaisi erityisen dramaattisella tavalla rintaman yleistilannetta. Edelleen Donetskin oblastia eli hallintoaluetta olisi valtavasti vallattavana, ja viimesijainen Donetskin lukko, kymmeniä kilometrejä pitkä kaupunkien ja kylien ketju Lymanista Kostjantynivkaan, seisoisi edelleen vahvana.
Pokrovskin pullistumasta luopuminen voisi olla sotilaallisesti Ukrainalle hyödyllistäkin. Joukot pääsisivät taistelemaan toimivamman huollon piirissä ja rintamalinja suoristuisi sekä lyhenisi kymmenillä kilometreillä. Venäläisille ei avaudu Pokrovskin jälkeen mitään välitöntä reittiä merkittävämpiin voittoihin, vaan tilanteen voi odottaa jatkuvan hitaanpuoleisena kulutussotana tulevaisuudessakin.