Emeritusprofessori Ari Salminen ei katso hyvällä sitä, että kansanedustaja-avustajiksi nimetään puolisoa tai omaa lasta.
Tänään on kohistu tapauksista, joissa kansanedustajat ovat valinneet läheisiään eduskunta-avustajiksi.
Tapauksia on muitakin, mutta tuoreeltaan pinnalle ovat nousseet sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) ja Jaana Strandmanin (ps) kansanedustaja-avustajanimitykset.
Iltalehti uutisoi, että Juuson eduskunta-avustajaksi on valittu tämän poika Ville Rajainmäki. Rajainmäki on 25-vuotias, mutta hänen koulutustaustastaan ei ole eduskunnalla tietoa. Iltalehti ei ole tavoittanut Juusoa ja Rajainmäkeä.
Lisäksi eduskunnan mukaan PS:n kansanedustaja Jaana Strandman on palkannut itselleen uuden eduskunta-avustajan. Tehtävää hoitaa Toni Liukkonen, Strandmanin puoliso. Asiasta kertoi ensin Länsi-Savo. Iltalehti ei ole tavoittanut Strandmania.
Eduskunnan mukaan kansanedustaja voi palkata avustajakseen käytännössä kenet tahansa, kunhan ei ole alaikäinen ja kunhan läpäisee turvallisuusselvityksen.
Vaikka sääntöjä ei ole rikottu, korruptiota tutkinut emeritusprofessori Ari Salminen Vaasan yliopistosta ei säästele sanojaan arvioidessaan, mistä esimerkiksi lapsen tai puolison palkkaamisessa eduskunta-avustajaksi on kyse:
– Tämä ilmiö, josta nyt puhutaan, on nepotismia, siis lähisukulaisten suosintaa. Ja kyllä sitä yleensä pidetään eräänä korruption muotona, Salminen lataa.
”Niin kuin olisi perhepiirissä sovittu”
Vähintäänkin hänen mielestään voidaan puhua ”integriteetin loukkauksesta, jossa toiminta ei näytä kaikin puolin rehelliseltä ja puolueettomalta”.
Salminen painottaa, että kyse hänen haastattelussa on nimenomaan eettisestä arvioinnista, sillä kuten sanottua, eduskunnan sääntöjä ei ole edellä mainituissa tapauksissa rikottu.
Sosiaali- ja terveysministeri, kansanedustaja Kaisa Juuso (ps) herätti kohun palkkaamalla poikansa eduskunta-avustajakseen. Miia Sirén
– Ei näytä olevan minkään tyyppisiä säännöksiä, jotka suoraan kieltäisivät tämän. Mutta ei meidän hallintokulttuurimme myöskään nyt erityisen salliva ole tämmöisten käytäntöjen kanssa, Salminen pohtii.
Salmisen mielestä kuvatun kaltaiset henkilövalinnat synnyttävät ulkoapäin katsottuna ”oudon vaikutelman”. Hän painottaa voimakkaasti, miten hyviin hallintoperiaatteisiin kuuluu henkilön pätevyyden arviointi, kun on kyse julkisesta tehtävästä, johon liittyy myös julkisten varojen käyttöä. Nyt sen sijaan Salmisen mielestä syntyy epäilys, että oleellinen kysymys saattaisikin olla sukulaisuus, vaikka sinänsä osaavasta ja pätevästä henkilöstä olisikin kyse.
– Niin kuin olisi perhepiirissä sovittu joistain järjestelyistä. Tulee vaikutelma, että valintakriteeri on sukulaisuus eikä se että henkilöllä olisi ne ominaisuudet ja taidot ja osaaminen, mikä tehtävään vaaditaan. Tässähän on kysymys julkisesta tehtävästä, jota verovaroin rahoitetaan ja tämä on julkista hallintoa, jolloin tietenkin voi ajatella, että tämmöinen avustaja on eräällä tavalla virkamiesasemassa, emeritusprofessori pohtii.
Palattava vanhoihin sääntöihin
Outona Salminen pitää sitäkin, että eduskunnalla ei ole lähisukulaisen valinnasta eduskunta-avustajaksi selkeitä sääntöjä, toisin sanoen kieltoa.
– Voi sanoa näin samoin tien etiikan tutkijana, että eduskunnalla ylimpänä valtioelimenä pitäisi näyttää esimerkkiä eettisesti hyvästä hallintokulttuurista.
– Jos ajatellaan esimerkiksi joitakin virantäyttöjä tai koulutuksiin tapahtuvia valintoja, tällainen on kielletty eikä tämmöinen nepotismi missään tapauksessa niihin sovellu tai ole hyväksyttävää.
Salminen ei ole vakuuttunut siitä, että esimerkiksi kaikkien puolueiden siirtyminen ryhmäkansliamalliin, jossa eduskuntaryhmä palkkaa avustajia yksittäisen kansanedustajan sijaan, ratkaisisi ongelmaa.
Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio kertoi Helsingin Sanomille, että eduskunnassa on nykyisin enää noin 50 eduskunta-avustajaa, jotka ovat suoraan eduskunnan palkkalistoilla eli kansanedustajan itsensä rekrytoimia.
Salmisen mielestä eduskunnan pitäisi palata aiemmin vallinneisiin eettisesti hyviin hallintokäytäntöihin, joissa lähisukulaisen palkkaaminen kansanedustajan avustajaksi ei ole mahdollista.
Peruminen haastavaa
Pitäisikö sitten eduskunnassa perua sellaiset kansanedustajien avustajanimitykset, joissa tehtävään on valittu sukulainen.
Salmisen kanssa keskustellessa syntyy vaikutelma, että peruminen voisi olla vaikeaa, koska sille pitäisi olla jokin selkeä peruste. Perusteen löytymistä ei kuitenkaan auta se, että kansanedustajat eivät ole rikkoneet sääntöjä.
Ylipäänsä Salmisen mielestä eduskuntaryhmissä pitäisi arvioida, onko nykyinen käytäntö järkevä. Joissakin eduskuntaryhmissä lähisukulaisia ei tälläkään hetkellä avustajiksi nimitettäisi.
Tälle tielle pitäisi Salmisen mukaan kaikkien ryhmien mennä.
Vuoden 2011 peruja
Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio muistelee, että eduskunnassa tehtiin vuosituhannen vaihteessa päätös, jossa estettiin perheenjäsenten tai samassa taloudessa asuvien pääsy kansanedustajan avustajaksi. Tätä oli edeltänyt poliittinen kohu.
Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio. Arttu Laitala
Rajoitus lähisukulaisen nimittämisestä eduskunta-avustajaksi kuitenkin poistettiin vuonna 2011.
– Se perustui itse asiassa työryhmän muistioon. Työryhmää johti silloinen varapuhemies Seppo Kääriäinen (kesk).
Kysyttäessä, onko nyt herännyt keskustelua, että palattaisiin vanhoihin sääntöihin, Rauhio muistuttaa, että julkinen keskustelu on ryöpsähtänyt vasta tänään ja eduskunnan virkamiehet eivät asiasta päätä.
Rauhio arvelee, että kaikkien puolueiden siirtyminen ryhmäkansliamalliin voisi poistaa ongelman. Virkamiehenä hän ei ole kuitenkaan itse poliitikoille ratkaisuja tyrkyttämässä.