– Keuhkosyöpä on kuolettavin syöpä. Mutta Suomessa se on painettu vähän villaisella, tutkija Heidi Haikala huomauttaa.
Keuhkosyöpään liittyy historiallista taakkaa, joka saattaa selittää vähäistä tutkimusta ja asian sivuuttamista. Keuhkosyövästä ajatellaan herkästi, että se on itse hankittu syöpä.
– Tupakointi on toki vahva linkki. Mutta sitten ovat myös ne usein nuorehkot potilaat, jotka eivät ole ikinä koskeneetkaan tupakkaan, ja he saavat saman leiman.
Koska keuhkosyöpä on Suomessa altavastaajan asemassa, Haikalalla on missio: hän haluaa auttaa potilaita tuomalla keuhkosyöpätutkimusta, uusia hoitoja ja ideoita Suomeen. Haikala tutkii ja kehittää yhdessä kollegoidensa kanssa keuhkosyövän immunoterapioita eli hoitomuotoa, jossa hyödynnetään kehon omaa immuunijärjestelmää syövän torjumiseksi. Lisäksi hän taistelee kohdennettujen hoitojen lääkeresistenssiä vastaan.
Täsmälääkkeiden peukalosääntönä voidaan pitää, että kaikille kehittyy resistenssi ennemmin tai myöhemmin. Pulma on juuri siinä, että aikajännettä ei voida ennustaa eikä tiedetä, miksi resistenssi syntyy.
– On potilaallekin stressaavaa, kun ei tiedä, toimiiko lääke kolme kuukautta, kolme vuotta vai kymmenen vuotta. Aiemmin lääkeresistenssitutkimuksissa on keskitytty paljolti mutaatioihin, mutta nykyään ajatellaan, että syövässä on ollut jo alkuperäisesti jotain, mikä on mahdollistanut sen mutaation.
Lääkeresistenssi on erittäin iso ja hankala palapeli. Syöpä on heterogeeninen, eli siinä on paljon erilaisia soluja. Syöpäsolujen lisäksi pakkaa sekoittavat immuunisysteemin solut, tukisolukon solut ja verisuonitus, jotka kaikki vaikuttavan taudin mekanismeihin. Isoimpana haasteena tämän päälle tulee vielä se, että jokainen potilas on yksilöllinen.
Tutkimus paljasti syövän varasuunnitelman
Haikalan kiinnostus kohdistuu erityisesti EGFR-inhibiittoreihin ja siihen, miten EGFR-inhibiittoriresistenssiä voidaan ehkäistä. EGFR eli epiderminen kasvutekijäreseptori on proteiini, joka sijaitsee solujen pinnalla ja osallistuu solujen kasvuun ja jakautumiseen. Syöpäsoluissa näitä reseptoreita on normaalia enemmän tai niissä on mutaatioita, mikä johtaa hallitsemattomaan solujen kasvuun. Inhibiittori hidastaa tai pysäyttää solujen kasvun.
Haikala toimii yliopistotutkijana Tampereen yliopistossa ja apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. Tiimi on tärkeä osa työtä. Kuvassa HaikaLabin Kübra Ugur (vas.), Jenna Ilomäki, Heidi Haikala, Elena Kremneva ja Sameer Kumar Panda.Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto
Eräs Haikalan tutkimustulos on jo johtanut merkittävään kliiniseen kokeeseen.
– EGFR-perheeseen kuuluvat myös samantyyppiset HER3-proteiinit. Havaitsimme, että kun EGFR-proteiinin toiminta estetään, niin HER3 ottaakin vallan ja lähtee tekemään samoja asioita, joita EGFR olisi tehnyt, Haikala kertoo.
Tutkimustiimi pystyi tämän pohjalta näyttämään, että EGFR-inhibiittori kannattaa yhdistää HER3-vasta-ainelääkkeen kanssa. Nyt kansainvälinen lääkefirma kehittää täsmälääkettä, joka pystyy löytämään soluista HER3-proteiinin ja sitoutumaan siihen. Näin kemoterapia saadaan kohdennettua täsmällisesti oikeisiin soluihin. Tätä testataan parhaillaan potilaskokeissa Yhdysvalloissa.
Kovia tuloksia voidaan odottaa lisää. Teknologia kehittyy ripeästi ja se näkyy syöpätutkimuksessakin. Nykyään pystytään esimerkiksi selvittämään, mitä yksittäisessä solussa kasvaimen sisällä tapahtuu. Eikä siinä kaikki. Haikalan ryhmällä ja heidän kliinisellä yhteistyökumppanillaan on uusi laite, joka antaa ikään kuin GPS-koordinaatit siitä, missä mikäkin solu on, mitä ne tekevät ja miten ne viestivät toisilleen.
– Tuntuu, kuin olisi saanut vihdoin näkökyvyn. On uskomatonta, miten muutamissa vuosissa on menty näin pitkälle. Ja tekoälykehitys tässä rinnalla tietysti vauhdittaa paljon. Ihan mieletön aika olla syöpätutkija!
Vauhtia lääkekehitykseen biopankin ja sirujen avulla
Haikalan luotsaama HaikaLab täyttää pian neljä vuotta. Näiden vuosien aikana tiimi on rakentanut paljon mahdollistavia teknologioita ja resursseja. He ovat esimerkiksi keränneet elävää biopankkia yhdessä Helsingin yliopistollisen sairaalan kanssa. Se koostuu suostumuksen antaneiden potilaiden syöpäsoluista, tukisolukon soluista ja veren immuunisoluista.
– Aiemmat löydökset ovat pohjautuneet hyvin yksinkertaisiin solumalleihin tai hiirimalleihin. Hiirimallit ovat ongelma erityisesti immuno-onkologisten hoitojen tutkimisessa, koska hiiren immuunisysteemi ei ole samanlainen kuin ihmisellä. Koska mallit eivät vastaa potilasta, yli 90 prosenttia lääkeyrityksen uusista aihioista reputtaa kliinisissä kokeissa, Haikala sanoo.
Siksi biopankki onkin tärkeä resurssi: tutkijat voivat sen ansiosta käyttää potilaan omia solutyyppejä syöpäkasvaimen mallintamisessa. Haikala näkee tässä myös paljon mahdollista synergiaa Tampereen yliopiston Monikudosmallintamisen huippuyksikön kanssa.
– Siruteknologian avulla voimme rakentaa kolmiulotteisia viljelmiä syöpäkudoksesta. Viljelmään voi lisätä tukisoluja ja verisuonitusta. Viemällä verisuoniin lääkkeitä tai immuunisoluja, voimme katsoa, miten ne löytävät syöpäkudokseen. Olemme jo pystyneet alustavasti todistamaan, että tekemämme mallinnus ennustaa lääkkeen tehon potilaassa paremmin kuin vanhat mallit.
Haikalalle yksi uran tärkeä saavutus löytyy jo väitöstutkimusajoilta, jolloin hän löysi tutkimusryhmänsä kanssa erään lääkeyhdistelmän. Vaikka lääkettä ei oltu testattu kliinisesti, sitä pystyttiin kuitenkin antamaan potilaalle, jolla oli hyvin aggressiivinen rintasyöpä. Lääkkeen ansiosta hän sai vielä viimeisen joulun yhdessä perheensä kanssa.Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto
Uutta mallia hyödyntämällä voidaan löytää ihmisperäisiä lääkemekanismeja ja -yhdistelmiä, biomarkkereita ja lääkeresistenssimekanismeja. Tähän liittyen Haikala sai lokakuussa 2025 Jane ja Aatos Erkon säätiötä yli miljoonan euron rahoituksen uudenlaisen lääkekehitysalustan rakentamiseen. Monitieteisessä hankkeessa hyödynnetään myös koneoppimista.
– Perinteinen lääkekehitys on pitkä prosessi. Potilasnäytteiden ja tekoälyn avulla pystymme nopeuttamaan kehitystyötä, koska voimme itse identifioida kohteita, syntetisoida parhaat lääkeaihiot ja testata niitä ihmisperäisissä malleissa. Tärkein tavoite on, että lääkehoidot saataisiin näin myös potilaille nopeammin.
Varman päälle pelaaminen ei tuo uusia avauksia
Jos Haikala jotain haluaisi syöpätutkimuksen kentällä pöllyttää, niin tekemisen tapaa. Verrattuna siihen, millaista syövän hoidon pitäisi olla, mennään vielä alkeellisella tasolla ja vanhanaikaisesti. Syöpien geneettinen testaus, eli tiettyjen markkereiden tunnistaminen DNA:sta, on ainakin 20 vuotta vanha aihe, mutta Suomessa laajamittaisen geneettisen testauksen tärkeyttä joutuu silti yhä perustelemaan.
– Tällä hetkellä hoidot perustuvat keskimääräiseen populaatioon eli – kärjistäen sanottuna – suunnilleen jotenkin ehkä sopivaan hoitoon. Koska immuunisysteemi on hyvin dynaaminen ja yksilöllinen, tarvitsemme geneettistä testausta ja sen lisäksi toiminnallisia biologisia malleja, jotta voisimme saada parempaa yksilöllistä hoitoa potilaalle, Haikala korostaa.
Siksi hän arvostaakin Jane ja Aatos Erkon säätiön kaltaisia toimijoita, jotka varman päälle pelaamisen sijaan uskaltavat tukea myös riskialttiita hankkeita.
– Suomessa ollaan vähän konservatiivisia ja halutaan ensin katsoa, mitä muut tekevät. Pitäisi tehdä rohkeammin uusia avauksia. Ja jos joku feilaa, niin sitten se feilaa ja tehdään jotain muuta.
Vaikka matka hoitojen räätälöimiseen on vielä pitkä, hyviä työkaluja ja tietoa on kuitenkin paljon. Paikattavaa on siinä, miten tutkimusratkaisuja voidaan tuoda kliiniseen työhön.
– Tämän olenkin ottanut tavoitteeksi. Mielestäni meidän pitää olla parempia ja pysyä näyttämään, että tutkimuksella voi oikeasti saada jotain aikaan.
Keuhkosyöpä
- Maailman yleisin syöpä ja Suomen kolmanneksi yleisin syöpä sekä miehillä että naisilla.
- Vuosittain noin 3000 suomalaista sairastuu keuhkosyöpään.
- Tyypillinen potilas on yli 60-vuotias, vain 10 prosenttia keuhkosyövistä todetaan alle 60-vuotiailla.
- Tupakoitsijan riski sairastua keuhkosyöpään on 15–30 kertaa suurempi kuin tupakoimattoman. Vain joka kymmenes sairastunut on tupakoimaton.
- Viiden vuoden kuluttua diagnoosista 13 prosenttia miehistä ja 21 prosenttia naisista on elossa.
- Eloonjäämisaika on jonkin verran parantunut kohdennettujen hoitojen ansiosta.
Lähde: Kaikki syövästä