Pimeän ajan lisääntyminen lisää monien väsymystä. Jos valoisan aikaan ei ehdi ulos, ei iltapäivällä tai illalla tee enää mieli lähteäkään, kun on alkanut jo hämärtää. Kuitenkin ulkoilu ja luonto auttavat meitä jaksamaan paremmin myös pimeinä vuodenaikoina.
Valon lisääntyessä olo on usein energisempi, ja kesällä tuleekin ehkä oltua paljon ulkona. Luonnossa oleminen auttaa meitä voimaan paremmin. Jo lyhytkin ulkoilu laskee verenpainetta, vähentää stressihormonien määrää ja rauhoittaa mieltä. Tismalleen samoja vaikutuksia luonnolla on myös pimeän aikaan. Miten siis jaksaisi lähteä ulos myös marraskuun pimeimpinä päivinä?
Iltakävely pimeässä voi parantaa unta
Ensimmäinen vinkki on tietenkin käydä ulkona valoisaan aikaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Pimeällä ulkoilulla voi olla myös sellaisia vaikutuksia, joita ei väsyneenä ehkä tule ajatelleeksi.
Suomen ladun ulkoilun erityisasiantuntija Susanne Blomqvist nauttii pimeällä ulkoilusta. Hän kannustaakin rohkeasti lähtemään iltakävelylle pois kaikkein kirkkaimmista kaupungin valoista.
– Pimeä on luonnostaan mieltä ja kehoa rauhoittavaa, sillä aistiärsykkeitä on vähemmän kuin valoisassa, Blomqvist sanoo.
Ulkoilun erityisasiantuntija Susanne Blomqvist kannustaa antamaan pimeällä ulkoilulle mahdollisuuden.
Pimeys edesauttaa myös nukkumista, kun melatoniinin määrä kehossa kasvaa.
– Monet ottavat melatoniinia iltaisin purkista saadakseen paremmin unta. Se on kuitenkin kehossa luontainen hormoni, jonka eritykseen pimeys vaikuttaa. Älylaitteiden näytöiltä hohtava sininen valo taas haittaa melatoniinin eritystä ja siten heikentää unta, Blomqvist kertoo.
Ulkoile pimeällä tutuissa paikoissa
Pimeällä ulos meneminen voi jännittää. Blomqvist kehottaa valitsemaan pimeällä ulkoiluun tutun paikan, joka tuntuu valoisaan aikaan turvalliselta.
– Silloin voi luottaa siihen, että siellä ovat ne samat tutut asiat samoilla paikoilla kuin valoisallakin.
Luonnon eläimet käyttävät pimeyttä myös suojanaan. Pimeässä liikkuvaa on vaikeampi havaita. Miksei ihminen voisi tehdä samoin? Blomqvistia itseään rauhoittaakin ajatus siitä, että jos hän ei näe muita, ei häntäkään voida nähdä.
Hän kehottaa myös antamaan silmille aikaa tottua pimeään.
– Silmät alkavat sopeutua hämärään noin 10–15 minuutissa. Puolen tunnin jälkeen hämäränäkö on parhaimmillaan ja voi huomata näkevänsä enemmän asioita ympärillään.
Samalla, kun silmät tottuvat pimeään, myös mieli saa aikaa tottua ja rauhoittua.
Ulos ei myöskään tarvitse lähteä yksin. Kaverin kanssa liikkuessa olo on turvallisempi ja sovituille kävelyille on usein myös helpompi lähteä. Blomqvistin kokemuksen mukaan ystävän kanssa pimeässä kävellessä on myös helpompi jutella esimerkiksi mieltä painavista asioista.
– Keskusteluun on helpompi syventyä, kun ympärillä on vähemmän asioita, jotka taistelevat huomiosta, hän sanoo.
Pimeys hidastaa tahtia luontaisesti
On luonnollista, että oma jaksaminen vaihtelee vuodenaikojen mukaan ja kaamosaikana ihmiset ovat tyypillisesti väsyneempiä. Blomqvistin mukaan tuottavuus on silloin luontaisesti alhaisempaa ja tehdään enemmän puhdetöitä. Nyky-yhteiskunta ei kuitenkaan tue luontaista rytmiä.
– Ja siinä se sudenkuoppa onkin, kun pyrimme keinovalolla pitämään vireystilaa yllä ja tuottavuutta samana ympäri vuoden, Blomqvist sanoo.
Skutsi kuulee -ohjelman asiantuntija Sanna Manun mukaan kaamokseen voisi varautua tarkkailemalla syksyn merkkejä luonnossa.
Mielenterveyden keskusliiton Skutsi kuulee -ohjelman asiantuntija Sanna Manun mukaan ihmisen elimistö kaipaa valoa. Sekä Blomqvist että Manu suosittelevat kirkasta valoa erityisesti aamulla, sillä siten voi parantaa omaa vireystilaa.
– Se käynnistää elimistössä fysiologisia reaktioita, jotka rytmittävät jaksamista päivän aikana, Manu sanoo.
Blomqvist neuvoo pitämään päivällä päällä kirkkaampia valoja ja himmentämään niitä illalla. Se viestii elimistölle, että on aika rauhoittua ja valmistautua levolle.
Ihminen voisi ottaa luonnosta mallia
Manu tunnistaa vuoden kierrossa rytmin, jonka mukaan ihmiset aloittavat syksyn tullen usein jotain uutta. Koulujen alkaessa aloitetaan myös uusia harrastuksia ja elämä saatetaan aikatauluttaa melko kiireiseksi.
– Luonto toimii päinvastoin. Se hidastuu syksyllä ja valmistautuu talvehtimaan. Talven aikana se kerää voimia puhjeta keväällä taas uuteen kukoistukseen. Ihmiset voisivat ottaa siitä mallia ja löytää sitä kautta myötätuntoa omaan jaksamiseen, Manu sanoo.
Varsinkin pohjoisessa valoisa aika lyhenee nopeasti, melkein huomaamatta. Manu ajattelee, että tarkkailemalla luontoa, sitä voisi ennakoida, jolloin pimeys ei tulisi mielelle niin suurena shokkina.
Manu ja Blomqvist löytävät pimeällä ulkoilusta paljon hyviä puolia. Pimeydessä voi nähdä myös sellaista kauneutta, jota ei valaistuilla kaduilla tai valoisan aikaan näe, kuten tähtitaivaan ja revontulet.
– Annetaan pimeydelle mahdollisuus, Blomqvist sanoo.