Espanjan Aurinkorannikon suomalaisradio FugeFM:n studioon astuu mies, jonka nimen suomalainen populaarikulttuuri tuntee etunimellä.
Danny, 83, istahtaa mikin ääreen, hymy välähtää, äänessä sama lämmin karheus kuin levyiltä ja lavoilta vuodesta toiseen.
Hetken kuluttua puhe lipuu kuin itsestään vuosikymmenten taakse – kohti 1960-lukua, kohti Islandersia, kohti hetkeä, jolloin nuori opiskelija huomasi astuneensa suoraan ison tarinan ensimmäiseen lukuun.
Lue myös: Danny johtaa nostalgiajuhlaa Fuengirolassa – Back to the 60´s
Ensimmäinen askel: koelaulu kellarissa
Pepe Willberg on usein muistellut lavalla, miten Islanders etsi uutta solistia ja treenikämpän ovelle ilmestyi mies mustassa huopahatussa, piippu suussa, lammasnahkaliivi harteilla – todellinen taiteilijahahmo.
Danny hörähtää kuullessaan tarinan tulkinnan.
– Se voi olla Pepe omiakin muistoja, hän virnistää.
– Kävin ruotsalaista lyseota Helsingissä ja rehtori antoi oppilaille kellaritilan bändien harjoituksia varten. Pojat kysyi, haluaisinko koelaulaa. Lauloin Work Songin – sen levytinkin myöhemmin – ja he olivat sitä mieltä, että kävisin hyvin Islandersin solistiksi.
Yksi kellarilaulu riitti muuttamaan suunnan. Seuraavaksi edessä oli ensimmäinen levytys.
East Virginia: levyraadin läpimurto
Danny muistelee, että sattui kuulemaan East Virginian Joan Baezin laulamana Helsingin Katajanokalla erään ystävän radioliikkeessä.
– Hyppäsin vitosen raitsikkaan, ajoin Aleksanterinkadulle, ostin levyn, menin kotiin ja sovitin sen. Antti Einiö järjesti studion, harjoittelimme sunnuntaina pari kertaa ja menimme levyttämään. East Virginia laitettiin sisään.
Kaksi viikkoa myöhemmin Levyraati valitsi kappaleen ykköseksi. Englanninkielinen laulu menestyi suomalaisessa televisio-ohjelmassa ja esittäjänä oli nuori tulokas, jonka nimi jäi kerralla mieleen. Siitä alkoi Dannyn, Islandersin ja ammattilaisuuden yhteinen matka.
Hittivuodet: kun kaikki loksahtaa paikalleen
1960-luvun loppu oli myrskyn silmä, eikä nuori tähti ehtinyt aina itsekään käsittää vauhtia.
– Kyllä se oli ällistyttävää, hän myöntää.
– Beatles oli kova sana, ja minulla oli elokuussa 1968 kahdeksan hittiä yhtä aikaa Top 100:ssa. Oltiin Beatlesin kanssa vähän niin kuin rinnakkain.
Menestyksen takaa Danny nostaa esiin tutut nimet: sanoittajat ja tuottajat, jotka hioivat laulajan materiaalista kestävää.
– Laulajan menestyksen takana on aina hyvät tuottajat, säveltäjät ja tekstintekijät, hän kiteyttää.
– Juha Vainio, Pertti Reponen, Jaakko Salo, Esko Linnavalli… he auttoivat minua eteenpäin.
Listoille nousivat Tuuliviiri, Vähän ennen kyyneleitä, Piilopaikka, ja vähitellen kokonainen aikakausi sai taustamusiikkinsa.
Lue myös: Danny johtaa nostalgiajuhlaa Fuengirolassa – Back to the 60´s
Danny Show – musiikkia ja teatteria
Kun hittijono vahvistui, Danny halusi laajentaa ilmaisuaan. Näyttämölle tuotiin liike, valot, dramaturgia eli kokonaisuus, jota Suomessa ei ollut totuttu näkemään tanssilavoilla.
– Syntyi Danny Show. Se oli uusi ilmiö Pohjoismaissakin. Meillä oli rekallinen lavaa, korokkeita ja valoja ja äänentoistoa, linja-auto henkilökunnalle. Kiertueella saattoi olla 28 esiintyjää. Ihmiset tulivat sankoin joukoin.
Tekniikka oli painavaa ja raaka työn määrä valtava, mutta idean kantavuus palkitsi. Myöhemmin meriväylätkin tulivat tutuiksi.
–Tuotin isoja spektaakkeleja Siljalle ja Vikingille. Armi Aavikko oli leading lady, Step Up -tanssijat paikalla. Ruotsista tuli After Dark, ehkä Skandinavian paras ryhmä, mutta yleisömäärät olivat meillä yhtä suuret. Pystyttiin kilpailemaan kovan tason kanssa.
Lue myös: Polvi-invalidi Danny, 82, kärsii yhä kovista kivuista – kiittää Helmiä, 24, hellästä hoidosta
Pamaus, joka opetti
Suurissa tuotannoissa pienikin virhe voi kasvaa isoksi. Yhteen Danny Show’n luvuista liittyy legenda: Turun seudun keikka, jossa pyrotekniikka petti ja tapahtui voimakas räjähdys.
Danny kertoo sen asiallisesti, turhaa dramatiikkaa karttaen.
– Kirjoitin spektaakkelin, jossa oli pieniä räjähteitä ja kaasuja. Yksi teknikko oli käynyt ostamassa magnesiumia – tai niin luultiin. Kun pieni kauhallinen piti sytyttää, sytytettiinkin kilo väärää ainetta. Rumpali Kurt Mattsson ja 18 ihmistä joutuivat sairaalaan. Vahinko. Väärää ainetta oikeaan show’hun.
Onni onnettomuudessa: henkiä ei menetetty, ja kiertue jatkui heti seuraavana päivänä tuuraavien muusikoiden voimin. Tapaus jäi muistoksi ja muistutukseksi siitä, että suurten kuvien takana on aina yksityiskohtien kurinalainen maailma.
”Armi oli lahjakas ja kaunis”
Moni muistaa 1970–80-lukujen Danny Show’n Armi Aavikon kanssa. Yhdessä rakennettu estetiikka, liike ja laulun dramaturgia nostivat viihteellisyyden tasoa.
– Armi oli lahjakas ja kaunis, ja parani koko ajan, Danny muistaa lämpimästi.
– Step Up -tanssijattaret, Suomen parhaat, kouluttivat Armia kovasti. Meillä oli sillä hetkellä Suomen kaunein nainen, joka halusi hankkia tietoa ja osaamista viihdyttääkseen kanssaihmisiä.
Lue myös: Espanjan yössä loukkaantunut Danny palaa Helminsä kanssa Fuengirolaan: ”En voi lopettaa laulamista”
Back to the 60’s, perinteen voima
Tällä viikolla Fuengirolan ravintola Kukossa soivat 1960-luku ja klassikot viitenä iltana peräkkäin Back to the 60’s -yhdistyksen teemailtoina. Danny on ollut mukana yhdistyksessä pitkään.
– Varmaan parikymmentä vuotta, ellei enemmänkin, hän arvioi.
– Ajatus on, että nämä veijarit ovat aloittaneet soiton 60-luvulla, osaavat sen kulttuurin ja pitävät sen elävänä. Täällä Fugen suunnalla soitetaan ne laulut, jotka silloin olivat suosituimpia Suomessa. Osaaminen on tallella, ja halu viihdyttää on erinomainen.
Yleisö saa joka ilta uuden kulman: Beatles-teema, rock’n’roll-teema, Tom Jonesin aika… ohjelmisto vaihtuu, illat hengittävät eri sävyillä. Viiden illan putki tuntuu pieneltä festivaalilta.
– Kyllä 60-luku oli ehkä merkittävin kevyen musiikin vuosikymmen, josta maailma elää. Paras kevytmusiikki tehtiin silloin, Danny kiteyttää.
Mitä Danny laulaa nyt?
Kun ohjelman teemat vaihtuvat, vaihtuvat myös Dannyn omat kappaleet illasta toiseen. Valinnanvaraa riittää.
– Olen tehnyt Jaakko Salon, Esko Linnavallin, Pertsa Reposen ja Juha Vainion kanssa vähän toistasataa listalle noussutta hittiä, hän laskee.
– Tietääkseni se on Suomen ennätys, vaikka Katri Helenallakin on paljon.
Listalta löytyvät tietenkin Tuuliviiri, Vähän ennen kyyneleitä, Piilopaikka ja osoite, joka sattuu tällä kertaa olemaan suorastaan kohtalokas: Kesäkatu.
– Jos Suomen suosituin kesälaulu yli 50 vuotta oli Kesäkatu, niin onhan se rakas, Danny myöntää.
– Kunnes tuli Pitkä kuuma kesä ja ohitti sen. Mutta Kesäkadun aika oli pitkä.
Helmi pysyy vierellä
Moni kuulija kysyy mielessään: nähdäänkö Helmi Loukasmäki, 24, Back to yhe Sixties -lavalla? Danny vastaa diplomaattisesti, rakastavasti.
– Ei olla sovittu, koska Helmi ei ole 60-luvun kasvatti. Mutta hän tietää kyllä kaikki laulut ja osaa paljon, Danny hymyilee.
– Kaksi päivää sitten hän teki Suomessa kaksi uutta levytystä Petri Kokon kanssa. Kyllä hän katsoo eteenpäin ja haluaa kehittyä.
Kahden taiteilijan arki on eritahtista, mutta suunta on yhteinen. Se näkyy tavassa, jolla Danny puhuu kumppanistaan: rohkaisten, korostaen omaa intoa oppia uutta.
Danny ja Helmi Kukossa huhtikuussa 2025.
Kun haastattelu kaartuu kohti loppua, on helppo hahmottaa, miksi Danny on säilynyt olennaisena hahmona suomalaisessa viihteessä. Hänen tarinansa ei ole vain hittien rivi tai spektaakkeleiden luettelo, vaan tapa ajatella viihdettä kokonaisvaltaisena kokemuksena, ”teatterinomaisin keinoin” – ja asenne, jossa työn ilo on suurempi kuin näyttämisen pakko.
Kellarista alkanut kaari johti levyraatiläpimurtoon, Suomen kiertäneisiin show-juniin, meriteitse kulkeneisiin spektaakkeleihin ja hetkiin, joina yhden laulun intro yhdistää kokonaisen yleisön. Ja tässä hetkessä, Fuengirolassa, 60-luvun musiikki ei ole nostalgiaa vaan elävää kieltä, jonka sävelillä yleisö yhä kertoo itsestään.
Viisi iltaa peräkkäin Kukossa, tiistaista 28.10. lauantaihin 1.11., on tämän viikon konkreettinen luku. Lavalla on joka ilta viisi artisti ja yksi heistä on Danny. Kysyntää riittäisi pidemmäksikin. Jäljellä on enää yksittäisiä lippuja joillekin illoille.
Aiheeseen liittyy