Mikäli Yhdysvallat ja Kiina ottavat keskenään positiivisia askeleita lisää, merkitsee se sitä, että Venäjän merkitys Kiinalle vähenee, kirjoittaa Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen vanhempi yliopistolehtori Arto Luukkanen.
Kiinan johtajan Xi Jinpingin ja USA:n presidentin Donald Trumpin tapaaminen alleviivasi sitä, että Venäjä on työnnetty suurvaltapolitiikassa toiselle riville.
Sen vuonna 2022 aloittama Ukrainan valloitus on epäonnistunut ja maan armeijan heikkous on paljastunut kaikille. Se on taloudellisesti miltei täysin liittolaisensa Kiinan sylissä.
Nyt sen kohtalosta neuvoteltiin epäsuorasti Etelä-Koreassa. Itänaapurimme voimattomuutta korostaa se, että se ei itse ollut neuvottelupöydässä mukana.
Voimapolitiikkaa on aina perusteltu uhilla. Joko kuvitelluilla tai oikeilla uhilla.
Natsi-Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop totesi vuonna 1939 diktaattori Josif Stalinille, että Puolan kysymys oli ratkaistava siksi, että rajaa piti siirtää kauemmas Berliinistä.
Stalin taas perusteli aluevaateitaan suomalaisille neuvottelijoille saman vuoden syksyllä sillä, että ”me emme voi siirtää Leningradia, joten rajalinjaa pitää siirtää”.
Oikeat ja kuvitellut uhat voivat ajaa valtioita uhkapeliin. Aikoinaan vuonna 1941 keisarillinen Japanin hallinto pelasi upporikasta ja rutiköyhää. Se päätti hyökätä USA:n kimppuun öljynvientipakotteiden takia.
Kun Natsi-Saksa valloitti vuonna 1940 Ranskan, ottivat japanilaiset itselleen sen Indokiinan koloniat. USA vastasi Japanin Kiinan valloitukseen ja Ranskan Indokiinan maiden haltuunottoon pysäyttämällä sen öljyntuonnin pakotteilla.
Kun Japanin öljyntuonti romahti 94 prosenttia, oli sen tehtävä valinta. Japanin oli joko nöyrryttävä ja luovuttava invaasioista tai sitten hyökättävä USA:ta vastaan.
Kuten tiedämme Japanin uhkapeli ei onnistunut. Kyseessä oli niin sanottu nurkkaan ahdistetun rotan syndrooma.
Kun rotalla ei ole enää ulospääsykeinoa, se puree.
Jotain tällaista on tapahtumassa nyt Venäjän kanssa.
USA:n presidentti Donald Trump sääti Venäjän kahdelle tärkeimmälle öljy-yhtiölle Lukoilille ja Rosneftille ankaria sanktioita 22. lokakuuta 2025. Ne laitetaan täytäntöön kuukauden päästä.
Molemmat näistä korporaatioista ovat sodasta huolimatta Venäjän valtion kruununjalokiviä ja yli 50 miljardin dollarin arvoisia yhtiöitä. Niiden tuloilla rahoitetaan huomattavalla tavalla Venäjän jo nyt alijäämäistä budjettia.
Uutinen raivostutti virallisen Venäjän, joka oli tätä ennen ehtinyt riemuita Budapestin tapaamisesta; Putinin ja Trumpin yhteisestä neuvonpidosta.
Julkisuudessa 23. lokakuuta esiintynyt Putin näytti väsyneeltä ja olevan poissa tolaltaan puhuessaan pakotteista. Hänen mukaansa ”mikään itseänsä kunnioittava maa tai kansa ei tee päätöksiä painostuksen alla”.
Nämä sanktiot ovat paljon vakavampia kuin mikään Ukrainalle toimitettu asejärjestelmä, sillä ne iskevät syvälle maan talouteen. Paljon tuntuvammin kuin mikään Tomahawk ohjus.
Jos todella käy niin, että Intia ja Kiina eivät Trumpin painostuksen takia uskalla ostaa venäläistä öljyä, niin edessä on poliittinen ja taloudellinen umpikuja. Venäjän valtion budjetilta menisi pohja pois.
Kun virallinen Venäjä pelkästään raivostui, niin maan sotabloggareiden lauma räjähti. Entinen presidentti Dmitri Medvedev tuomitsi sanktiot välittömästi. Sotabloggarit havaitsivat tilanteen muuttuneen huonommaksi.
Esimerkiksi sotabloggari Sergei Mardan (Kljutšenkov) totesi, kyse oli avoimesta sodanjulistuksesta.
Pakotteet ovat vaarallisempia kuin mikään Ukrainan saama aseapu. Tätä toisteltiin myös Venäjän televisiossa (viralliselta nimeltään ”Ilta Vladimir Solovjevin kanssa”). Tunteet olivat pinnassa. Vladimir Solovjov raivosi: hän uhkaili Ukrainan kaupunkeja tuholla.
Pakotteet paljastivat salamanisku lailla Euroopan energiapolitiikan karun todellisuuden.
Tarvittiin Yhdysvaltoja ja sen sanktioita, että Eurooppa kykenisi lopettamaan oikeasti Venäjän energian käytön.
Eurooppalaisten poliitikkojen puheet ja retoriikka kätkivät sen, että erityisesti Etelä-Euroopassa ostettiin kilvan Intian jälleenmyymää venäläistä öljyä kuluttajille. Eteläisessä Euroopassa Ukrainan sota on kaukainen asia.
EU on Ukrainan sodan avulla lypsänyt lisää rahoitusinstrumentteja. Tästä esimerkkinä SAFE-yhteisvelka tai ns. droonimuuri.
Sen piti tulla itärajalle mutta komissio vesitti ajatuksen. EU:n eteläisten maiden piti osoittaa tässä solidaarisuutta, mutta EU:n komissio päätti hajauttaa droonipuolustuksen myös muualle EU:n alueelle.
Trumpin yksin julistamat sanktiot haastavat virallisesti kuukauden kuluttua Venäjän öljytoimitukset. EU ei kyennyt kollektiiviseen päätökseen Venäjän öljyn käytöstä.
Saksa ei pidä USA:n sanktioista eikä Belgia uskaltanut suunnata Venäjän talletettuja varoja Ukrainalle. Solidaarisuusvakuuttelut jäivät kauniiksi puheiksi.
Venäjä otti USA:n sanktiot kuitenkin tosissaan. Välittömästi sanktioiden julistamisen jälkeen Putin pelotteli USA:n kuluttajia sillä, että hinnat nousevat. Öljyntuottajien järjestö OPEC ilmoitti kuitenkin, että se kyllä kykenee nostamaan tuotantoa niin, että markkinat eivät järky.
Kyse on suuren mittaluokan asiasta; Rosneftin ja Lukoilin tuotanto vastaa 2/3 osaa Venäjän 4,4 miljoonan barrelin päivittäisestä myynnistä. Sanktiot purevat erityisesti Lukoil-yhtiötä ja se joutuu nyt harkitsemaan ulkomaisten hankkeidensa myyntiä esimerkiksi Egyptissä tai Irakissa. Suomessa se ilmeisesti luopuu Teboil-ketjusta.
Donald Trump ja Xi Jinping tapasivat Etelä-Koreassa. YONHAP, ALL OVER PRESS / EPA
Etelä-Korean tapaamisen merkitys Venäjälle on juuri tässä. Tapaamisen tärkein asia on muualla kuin Venäjän ongelmissa.
Xi Jingping ja Trump pohtivat Etelä-Koreassa ns. suurta avaustaan maametalleista ja tulleista. Miten toteuttaa se ja mitä askelia on otettava? Venäjän öljyn tullit olivat tässä neuvottelussa täysin toissijainen kysymys.
Kannattaakin tarkkailla sitä, miten Etelä-Korean huipputapaamisen jälkeen halpaa venäläistä öljyä tosiasiallisesti myydään kansainvälisillä markkinoilla.
Mikäli USA pitää linjastaan sitkeästi kiinni, niin pakotteita kiertävät tahot joutuvat ongelmiin USA:ssa.
Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että tämä kysymys on vaihtorahaa ts. Kiinan ja USA:n suuret kysymykset käsittelevät tulleja ja maametallien myymistä. USA ei voi sanella Kiinalle ehtojaan kuten se teki Ukrainalle ja toisaalta Kiina tarvitsee USA:n talousaluetta.
Trump oli ennen tätä tapaamista pyrkinyt korottamaan panoksia asettamalla Kiinalle 100 prosentin tullit samalla kun Peking oli jäädyttänyt harvinaisten maametallien vientiä USA:lle. Kiinalla oli siten näissä neuvotteluissa hienoinen etulyönti.
Kumpikin osapuoli tarvitsi toista mutta kumpi tarvitsi vielä enemmän. Venäjän kannalta tärkein kysymys oli: onko Kiina valmis myymään Venäjän edut neuvotteluissa? Voiko Kiina kiristää Venäjältä vielä lisää myönnytyksiä energiapolitiikassa? Jos Kiina katkaisee Venäjän öljyn laivakuljetukset, niin koskeeko se myös maata pitkin tapahtuvaa energiakauppaa?
Trumpille nämä neuvottelut olivat ratkaisevat Ukrainan ja Kiinan välisen konfliktin ratkaisemisessa. Hänen on vihdoin saatava tuloksia.
Putinille on jo tarjottu Venäjälle erittäin edullista sopimusta mutta Putin uskoo, että hän voisi taistelukentällä saada vielä paremmat ehdot. Trumpille Putinin tinkiminen ei enää sovi.
Venäjälle neuvotteluiden tulokset ovat äärettömän tärkeät: hylkääkö Kiina liittolaisensa? Asettaako se USA:n kaupan Venäjän etujen edelle?
Ja ennen kaikkea: osallistuvatko kiinalaiset yhtiöt USA:n sanktioihin nimellisesti vai oikeasti. Venäjä on jo täysin Kiinan sylissä ja siitä riippuvainen; sen tuonnista 48,2 prosenttia tulee Kiinasta.
On ymmärrettävää, että Venäjä yrittää tämän jälkeen naamioida oman tankkerilaivastonsa omistavia tahoja ja saada useita välikäsiä näihin hämäriin kauppoihin.
Putin reagoi nopeasti USA:n pakotteisiin ja lähetti USA:han oman luottomiehensä Kirill Dimitrijevin vakuuttelemaan Venäjän hyvää tahtoa ja Ukrainan haluttomuutta solmia rauhaa.
On huomattava, että Dimitrijevin tapaamiset olivat merkityksettömiä. Lähinnä sitä, että hän vieraili uutisohjelmissa vakuuttamassa Putinin neuvotteluhalua. Ja kertomassa kuinka EU ja pahat eurooppalaiset ovat rauhan ponnistelujen tiellä.
Venäjän toinen vastaus pakotteiden uhkaa on ydinaseuhittelu; se korostaa omaa ydinasepelotettaan ja ydinsodan uhkaa.
Putin organisoi 21. lokakuuta ydinaseharjoituksen, josta lähetettiin maailmalle televisiokuvaa. Putin esiintyi siinä uhmakkaana sotaherrana ja saneli ohjeitaan.
Yleisölle ilmoitettiin, että nyt kokeiltiin myös ydinkäyttöistä risteilyohjusta. Kyseinen ”Burevestnik” ohjus oli ilmoituksen mukaan kyennyt etenemään 14 000 kilometriä ja olemaan ilmassa 15 tuntia.
Niin Neuvostoliitto kuin USA kokeilivat tällaista ydinkäyttöistä ohjusta kylmän sodan aikana mutta molemmat osapuolet totesivat, että miniydinmoottorin toiminta oli äärimmäisen epäluotettavaa ja että sen säteilyvaikutus huomattava.
Venäjä kokeili sitä ensi kertaa laivastoharjoituksessa vuonna 2019. Silloin raketti räjähti ja tappoi 5 tiedemiestä ja kaksi laivan miehistön jäsentä.
Ydinmuskeleiden pullistelulla Putin haluaa kuitenkin osoittaa USA:lle, että se on vielä todella vaarallinen vihollinen ja että sen ääntä kannattaa kuunnella.
Trump ei pitänyt Putinin uhittelusta ja julisti että Yhdysvallat aikoo myös testata omia ydinaseitaan – ensimmäistä kertaa kylmän sodan loppumisen jälkeen. Trump ilmoitti tästä juuri ennen Xi Jinpingin tapaamista Busanissa, Etelä-Koreassa.
Etelä-Korean tapaamisen anti näyttää olevan varovaisen positiivinen. Sen arvoa nostaa se, että presidentit eivät heti kertoneet tapaamisen sisällöstä ja vaan ainoastaan tervehtivät toisiaan. Trump lähti välittömästi tämän jälkeen lentokoneellaan kohti Yhdysvaltoja.
Ensimmäinen askel on kuitenkin otettu: Donald Trump kertoi maansa allekirjoittavan kauppasopimuksen Kiinan kanssa ”varsin pian”.
Hän myös kertoi, että harvinaisten maametallien myynnin ongelmat on ratkaistu ja että hän aikoo alentaa heti kiinalaisten tavaroiden tulleja. Mikäli näitä positiivisia askeleita otetaan lisää, merkitsee se sitä, että Venäjän merkitys Kiinalle vähenee.
Se mahdollistaisi skenaarion, jossa Putin arvioisi Kiinan muuttaneen omia ulkopoliittisia askelmerkkejään ja että Venäjä kokisi olevansa tungettu nurkkaan.
Siinä vaihtoehdossa ydinaseen käyttö Ukrainassa tai jopa lännessä olisi se lopullinen vastaus lännen uhkaan.
Tämä vaihtoehto kannattaa ottaa huomioon. Venäjä saattaa purra kuten ahdistettu rotta.
Kirjoittaja Arto Luukkanen on Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen vanhempi yliopistolehtori Helsingin yliopistosta.