Varpu ja Sami Hintsanen kertoivat Iltalehdelle kuulumisia musikaalin ensi-illassa.
Sami ja Varpu Hintsanen saapuivat Kaunotar ja hirviö -musikaalin ensi-iltaan. Jussi Saarinen
Muusiko Sami Hintsanen ja yrittäjä Varpu Hintsanen saapuivat yhdessä Tampereen työväen teatterin Kaunotar ja hirviö -musikaalin ensi-iltaan.
Kulttuurin harrastaminen on Hintsasille yhteistä vapaa-ajan tekemistä.
– Olemme kulttuurin suurkuluttajia. Katsomme tosi paljon tv-sarjoja ja leffoja yhdessä, Sami toteaa.
– Kotimaisia erityisesti, Varpu täydentää.
Kulttuurielämästä on tullut yhä rikkaampaa kun Hintsaset vaihtoivat keväällä maisemaa. Akaan Toijala jäi huhtikuussa taakse ja pariskunta muutti Tampereen Pyynikin asuntoon.
Varpu kuvailee muutosta kotiinpaluuksi – molemmat Sami ja Varpu kun ovat sieltä kotoisin.
– Tampere on niin hieno kaupunki. Aina se on tuntunut minulle kodilta, vaikka Akaassa asuin kymmenen vuotta välissä. Olen aina ajatellut, että palaamme tänne jossain vaiheessa ja nyt oli elämänvaihe sellainen, että oli sopiva hetki, Sami kertoo.
– Kauhean onnellisia olemme. Asumme knyt aikki perheenjäsenet toisistamme kahden kilometrin säteellä. Se on ihanaa, Varpu sanoo.
Sami myöntää, että edellisen asuinpaikan kohdalla edestakaisin ajeleminen vei yllättävän paljon aikaa.
– Tuntuu, että elämästä on vapautunut aikaa moneen muuhun asiaan.
Samista tuki surun keskellä
Keväällä Varpun lähipiiristä kantautui suru-uutinen, kun hänen isänsä kuoli.
Varpu kertoo voivansa tällä hetkellä hyvin. Suru, kaipaus ja ikävä on kuitenkin läsnä.
– Aina, kun äkillisesti läheisen menettää, asian käsittäminen vie paljon aikaa. Mutta se on elämää, Varpu sanoo.
Samista on ollut suru-uutisen jälkeen iso tuki.
– Olen ainoa lapsi, eikä ole sillälailla sisaruksia, joihin tukeutua, kun äkillisesti menettää vanhempansa. Sami on se, joka tukee käytännön asioissa ja myös henkisesti. Hän on ollut isona tukena tässäkin menetyksessä, Varpu toteaa.
Loppuvuotta kohti mentäessä pariskunta toivoo, ettei tapahtuisi mitään yllättävää. Toiveena on lähinnä, että terveys ja työt säilyisivät, ympärillä on ystäviä ja pariskunta saa seurata, kuinka lapset rakentavat itsenäistä elämäänsä.
– Emme haaveile mistään mullistavasta tällä hetkellä, Sami sanoo.
Varpu toteaa, että pariskunnan yhteisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita, jotka eivät ole olleet heidän omia valintojaan.
– Toivomme, että saisimme elää tavallista arkea, Varpu toteaa.
– Minulle kaikki kaikessa on se, että saan herätä aamulla niin, ettei ole akuuttia murhetta hoidettavana. Silloin ajattelen, että elämä on aika hyvällä mallilla, Sami sanoo.