Kirja|Sanna Marin kertoo tehneensä korona-aikana niin paljon töitä, että seuraukset pelottivat kerran häntä itseäänkin.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Entinen pääministeri Sanna Marin kertoo uudessa kirjassaan joutuneensa koronapandemian alkuaikoina jaksamisensa äärirajoille.
Marin kertoo menettäneensä näkönsä päiväksi stressaavassa tilanteessa ja kokeneensa fyysisiä stressioireita.
Hallituksen ja virkamiesten kerrotaan työskennelleen tauotta pandemian alussa, ja Marin piti ensimmäisen vapaahetkensä viikko poikkeusolojen julistamisen jälkeen.
Suomen entinen pääministeri Sanna Marin (sd) kertoo tuoreessa Toivo on tekoja -kirjassaan joutuneensa koronapandemian alkuaikoina jaksamisensa äärirajoille. Pahimpina hetkinä näkö sumeni.
”Eräässä stressaavassa tilanteessa menetin lähes tyystin näköni, ja kaikki muuttui sumeaksi yhden päivän ajaksi – en pystynyt lukemaan tekstiä enkä tunnistanut ihmisten kasvoja”, Marin kertoo.
Nuo oireet hän koki pelottaviksi.
Suurimman osan ajasta Marin kertoo tunteneensa, että tilanne on hallinnassa. ”Tunsin, että minulla oli tehtävä – olin kuin myrskyn silmässä.”
Stressi alkoi ilmetä fyysisinä oireina, kuten elohiirenä silmässä tai kurkun ärsytyksenä. Myöhemmin myös vatsa oli koko ajan sekaisin. Mikään ei ehtinyt imeytyä, ja Marin kertoo alkaneensa laihtua.
”Uskon, että kannan yhä sisälläni suurta henkistä kuormaa, jonka nuo vuodet jättivät, mutta mieleni on rakentanut muureja suojakseni”, kirjassa sanotaan.
Marinin mukaan koronapandemian ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina kaikki keskeiset ministerit, virkamiehet ja asiantuntijat tekivät töitä tauotta. Poikkeusolot todettiin maanantaina 16. maaliskuuta 2020.
Marin piti ensimmäisen vapaahetkensä sen viikon päätteeksi.
”Pidin puoli päivää vapaata sunnuntaina 22. maaliskuuta, jolloin kävin kävelyllä perheeni kanssa. Kun palasin kotiin, pöydällä odotti taas vuoden kokoinen läjä töitä.”
Marin kertoo kyenneensä pääosin sivuttamaan henkilökohtaiset tunteensa, mutta aamuisin herätessä suru ja järkytys saivat vallan.
Marin luettelee eteen tulleita vaikeuksia: lainsäädännön riittämättömyys, suojavarusteiden puute, ongelmat lentokentillä ja raja-alueilla, taudin leviäminen hoitokodeissa ja yritysten tukimallien hankaluudet.
Marin arvioi, että hallitus silti selviytyi työstään. ”Emme ehkä kiitettävin arvosanoin, mutta riittävän hyvin.”
Marin kiittää kirjassa joustavuutta osoittaneita opettajia, henkensä alttiiksi laittaneita lääkäreitä ja hoitajia ja yhteiskunnan pyörimässä pitäneitä palvelualojen ja teollisuuden työntekijöitä.
”Suomalaiset osoittivat sinnikkyytensä ja luottivat siihen, että paine hellittäisi ennen pitkää.”