Antti Kurvinen päätti kommentoida sosiaalisessa mediassa Sanna Marinin kirjan näkemyksiä.
Antti Kurvinen kuvattuna syyskuussa 2023. Henri Kärkkäinen
Iltalehti kertoi tänään, miten entinen pääministeri Sanna Marin (sd) muistelee uutuuskirjassaan Toivo on tekoja (Gummerus) riitaista hallitusyhteistyötä keskustan kanssa vuosina 2019–2023.
Marin nostaa esiin myös kulttuurialan tilanteen syksyltä 2021 ja kertoo, että sitä oli määrä helpottaa. Hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa oli sovittu, että asiaan haettaisiin ratkaisua.
Marin myös kutsui musiikkialan toimijoita Kesärantaan keskustelemaan heidän kohtaamistaan haasteista.
– Kahta päivää myöhemmin tiede- ja kulttuuriministeri, keskustan Antti Kurvinen, joka oli tietysti ollut mukana Kesärannan kokoontumisessa, ilmoitti tiedotustilaisuudessa kulttuurialaan kohdistuvista leikkauksista. Hän ei ollut kertonut minulle, että aikoi tuoda asian julkisuuteen samalla, kun tiesi rahoituksesta neuvoteltavan yhä, Marin kertoo kirjassaan.
Kurvisen toiminta raivostutti Marinia.
”Kaikki hallituspuolueet olivat tietoisia”
Iltalehden oli määrä saada tänään Kurvinen langan päähän kommentoimaan Marinin kirjanäkemyksiä, mutta Kurvinen päättikin lopulta, että kommentoi asiaa vain Facebookissa.
– Kommentoin vain oikaisun virheellisistä tiedoista, joita on ollut julkisuudessa, Kurvinen kirjoittaa.
Hän toteaa, että syksyllä 2021 valtion vuoden 2022 budjettiin liittyen hänen vaikeana tehtävänään tiede- ja kulttuuriministerinä oli toteuttaa ”käytännössä hallituksen päättämät” kulttuurin rahoituksen säästöt.
– Säästöt oli päätetty Sanna Marinin johdolla hallituksen puoliväli- ja budjettiriihissä aiemmin samana vuonna. Mitään lisärahoja ei ollut tiedossa. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta oli jo pyytänyt tietää tarkat leikkauskohteet. Kaikki hallituspuolueet olivat tietoisia säästöistä, niiden kohteista ja hyväksyneet ne. Myös SDP, Kurvinen sanoo.
Kurvinen lähettää tämän jälkeen karut terveiset niin Marinille kuin kokonaisuutenaan SDP:llekin.
– Muistelmat ovat mielenkiintoista luettavaa ja valottavat kirjoittajan näkökulmasta historiaa. Tulevaisuuden osalta kirjasta voi vetää ainakin yhden johtopäätöksen: Tämän kirjan jälkeen kenellekään ei pitäisi olla uutta tai yllättävää, että keskusta ei halua jatkossa mukaan demarivetoiseen hallitukseen punavihreiden puolueiden kanssa.