Juttu tiivistettynä
- Marcus Grönholm kokeili motocrosspyörää 40 vuoden tauon jälkeen Mäntsälässä.
- Hän oli aiemmin loukkaantunut polvensa motocross-kilpailussa ja siirtyi rallin pariin.
- Grönholm ajoi radalla yhdessä toisen maailmanmestarin ja entisen kilpakumppanin Pekka Vehkosen kanssa.
- Vehkonen näkee suomalaisen motocrossin olevan aallonpohjassa ja kaipaa kunnianhimoa nuorilta kuljettajilta.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Marcus Grönholmin ajohousujen takamuksessa luki ”Long John”. Silloin, vuonna 1985, Grönholm ei vielä ollut edes aloittanut ralliuraansa, vaan tähtäsi huipulle motocrossissa. Pitkänhuiskea kuski tarvitsi ajohousuihinsa erikoispitkät lahkeet ja tukijoihin kuulunut ajovarustevalmistaja keksi samalla ommella housuihin Long John -tekstin.
Syksyllä 1985 Grönholmin motocrossura kuitenkin myös päättyi.
– Koko polvilumpio meni palasiksi ja tämä aukesi tästä. Sinne avohaavaan meni vielä hiekkaakin, Grönholm kertoo piirtäen sormellaan puolikaaren muotoisen viivan polvensa alapuolelle.
40 vuoteen hän ei ole istunut motocrosspyörän satulaan, mutta nyt se on tapahtumassa. Rallin kaksinkertainen maailmanmestari on houkuteltu Nummen motocrossradalle Mäntsälään fiilistelemään vanhan lajinsa parissa toisen maailmanmestarin Pekka Vehkosen kanssa.
Avaa kuvien katselu
Paikalle tuotujen 1980-luvun crossipyörien äänimaisema teki vaikutuksen rallimestariin. Kuva: Jussi JäkäläValkoinen valhe kotona
Vehkosen, 61, MM-titteli motocrossin 125cc -luokassa kaudella 1985 on edelleen lajin viimeisin suomalaiskuljettajan saavuttama maailmanmestaruus.
– Tutulta kuulostaa, Grönholm huudahtaa, kun paikalle tuotuja 80-luvun motocrosspyöriä käynnistellään taustalla.
Samalla hän toppuuttelee ja sanoo aikovansa vain korkeintaan hieman körötellä radan lähtösuoralla, koska polvien suhteen pitää olla todella varovainen. Rallimestarin olemuksesta huokuu innostus, mutta toisaalta hän on kuin lapsi, joka tietää olevansa kielletyn asian äärellä.
– Kerroin kyllä kotona, että menen motocrossradalle, mutta ottaisimme vain vähän valokuvia varikolla.
Kansallisiin kärkikuljettajiin lukeutuneen Grönholmin motocrossura päättyi 17-vuotiaana kaatumiseen ja loukkaantumiseen Salossa ajetussa kilpailussa. Tavallaan siitä tuli lähtölaukaus ralliuralle.
– Sain silloin polvivammani vuoksi vakuutusyhtiöltä kertakorvauksena 15 000 markkaa. Sen avulla ostin ensimmäisen ralliautoni, joka maksoi 7 000 markkaa.
– Se oli ”vanhakoppainen” Escort, tonnikolmesatanen. Laittelimme autoa kuntoon vuoden 1986 aikana, koska silloin minulla oli vielä ”kasikympin lätkä”, enkä saanut ajaa rallia. Kun seuraavana talvena sain lätkän pois, osallistuin heti ensimmäiseen ralliini Karjaalla.
Paluu radalle
Motocrossvuosien aikana Pekka Vehkonen oli Grönholmille paitsi esikuva, myös kisa- ja toisinaan harjoituskumppani. Vehkonen, Mika Kouki ja muut MM-huiput kävivät esimerkiksi harjoittelemassa Grönholmin kotitalon pellolle tehdyllä radalla Espoossa.
MM-tasolla Grönholm pääsi kokeilemaan vauhtiaan kertaalleen Hyvinkään osakilpailussa, mutta sieltä muistiin on tallentunut lähinnä kolarointi lähtökahinoissa ja täydellinen uupuminen toisessa kisaerässä.
– MM-erien pituus oli silloin 40 minuuttia ja kaksi kierrosta. Olin aivan loppu jo 15 minuutin jälkeen.
– Harjoittelin vain ajamalla ja crossi on kova laji. Pekka ja kumppanit olivat hirmukunnossa. He treenasivat hullun lailla.
Avaa kuvien katselu
Pekka Vehkonen jakaisi mielellään vinkkejä nykykuskeille, jos niitä vain joku tulisi pyytämään. Kuva: Jussi Jäkälä
Sitten Grönholm alkaa muistella Vehkoselle SM-osakilpailua Orimattilassa.
– Veit startin ja olin toisena. Pysyin perässäsi kaksi kierrosta. Sitten jumankauta rupesin jo väsymään ja porukkaa alkoi tulla ohitseni. Sinä tietysti olit jo karannut maisemaan.
Sitten se tapahtuu. Ex-maailmanmestarit istuvat vuosien tauon jälkeen pyörän selkään ja suuntaavat sateiselle motocrossradalle. Vehkosen edellisestä ajokerrasta on kuulemma nelisen vuotta ja Grönholmilla tasan neljä vuosikymmentä.
Kaasuvaijerit kiristyvät kuitenkin nopeasti ja pyörät ovat ilmassa heti ensimmäisellä hyppyrillä. Ja kuinka ollakaan, muutaman kierroksen jälkeen Grönholm on mutkan ulostulossa kyljellään kuraisella radalla.
– Fiilis on vähän niin kuin 40 vuotta sitten: kuski ravassa ja housut rikki, Grönholm tuumii kurvatessaan hetken päästä takaisin varikolle.
Kun sade yltyy, hän toteaa, että on sopiva hetki lopettaa oma ajourakka. Istuessaan telttakatoksen alla olevalle nojatuolille hän kuvailee tilanteen hieman muistuttavan oman motocrossuransa aikaista asetelmaa: Grönholm istuu sateensuojassa juomassa kahvia ja napostelemassa suklaakonvehteja Vehkosen suunnatessa kaatosateessakin radalle kokeilemaan toista pyörää.
Marcus Grönholm pohti, että jos rata olisi ollut vähän kuivempi, olisi uskaltanut päästellä ehkä kovempaakin. Täysin ilman pyllähdyksiä ei selvitty.Suomalaisten kunnianhimo ei vakuuta
Nimenomaan sitkeys ja kaikenlaisissa olosuhteissa harjoittelu olivat tärkeässä roolissa Vehkosen uralla, joka maailmanmestaruuden lisäksi toi neljä peräkkäistä MM-hopeaa. Tällä hetkellä suomalainen motocross on kuljettajien kansainvälisen menestyksen suhteen aallonpohjassa.
Vehkosen mielestä nykykuljettajilta puuttuu viimeinen silaus kunnianhimoa ja halu hakea tietoa. Hän voisi antaa vinkkejä, jos joku vain tulisi kyselemään.
– Jos joku tulee pyytämään minulta apua, niin se on sitä, että pyydetään mukaan samaan kuvaan, että saataisiin sponsoreita. Voisin itse sanoa, että pistä enemmän hanaa, niin sponsoreita rupeaa tulemaan, Vehkonen naurahtaa.
Ex-mestari näkee, että Suomessa ratojen pitäisi olla myös röykkyisempiä, jottei niitä tehtäisi vain harrastelijoille.
– Kun itse ajoin, ratoja ei juuri koskaan lanattu. Sellaisissa olosuhteissa kehittyy paremmin, ja oppii ajamaan rennommin röykyissä sekä spooreissa (urissa).
– Se säästää voimia. MM-osakilpailuissa radat kuitenkin aina ovat röykkyisiä ja spoorisia.
Avaa kuvien katselu
Kaatumisensa jälkeen Grönholm keskittyi kannustamaan Vehkosta sateensuojassa. Kuva: Jussi Jäkälä
Sitkeä sadepilvi Nummen motocrossradan yläpuolella ei suostu siirtymään, mutta Vehkonen päräyttää radalle vielä kolmannenkin kerran. Grönholm sen sijaan pysyttelee ”katsomossa kahvilinjalla” ja makustelee ensimmäistä crossikokemustaan 40 vuoden tauon jälkeen.
– Ei se niin oudolta tuntunut. Tietysti rata oli nyt vähän pehmeä ja hankala, vuosien 2000 ja 2002 rallin maailmanmestari kertaa.
– Kuivemmalla radalla olisi ehkä löytynyt hieman enemmän intoa ja vauhtia. Ehkä olisin saattanut ajaa nurinkin.
Tovi aiemmin tapahtunut pikku kaatuminen taisi ehtiä jo unohtua mielestä.