Kolumni|Venäjän Ukrainassa käymä hyökkäyssota näkyy koko ajan enemmän myös Venäjällä. Sen seurauksena myös eliitin säännöt ovat muuttuneet.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
Yksi tapa pohtia Venäjää on lueskella tšernomyrdinkejä. Ne ovat lähes koko 1990-luvun Venäjän pääministerinä toimineen Viktor Tšernomyrdinin lausahduksia, jotka tasapainoilivat hölmöyden ja nerouden rajalla.
Monet hänen lohkaisunsa ovat taas mitä ajankohtaisimpia.
”Halusimme parasta, mutta kävi kuten aina.”
”Olemme ottaneet kaikki askeleet. A:sta B:hen.”
”Mitä sitten teemmekin, tuloksena on joko NKP (eli Neuvostoliiton kommunistinen puolue) tai Kalašnikov-rynnäkkökivääri.”
Venäjän helmikuussa 2022 laajentama sota Ukrainassa on viime aikoina alkanut näkyä Venäjällä selvästi enemmän.
Ukrainan droonit yltävät koko ajan syvemmälle Venäjälle ja iskevät erityisesti öljynjalostamoihin. Vaikka seuraukset eivät ole Venäjälle vielä katastrofaalisia, iskuilla on vaikutusta jalostamojen toimintaan ja mielialaan.
Samalla talous on alkanut sakata. Hyökkäyssodan alun menolisäyksillä aikaansaatu kestämätön talouskasvu on ohi. Nyt siviilitalous joutuu osallistumaan sodan kuluihin koko ajan enemmän. Samoin kansalaiset, joilta valtio kerää enemmän veroja.
Tämä kaikki on johtanut myös vainon kiihtymiseen. Osin se on rakenteellista, vapaaksi päästetty sorto tuppaa leviämään. Mutta kyse on myös tarkoituksellisesta ”ruuvien kiristämisestä”, jolla hallinto varautuu sotaväsymyksen ja napinan lisääntymiseen, kun olot ovat kurjistumassa.
”
Omaisuuden suojaa ei ole.
Silti kiinnostavin vaikutus liittyy eliittiin. Vladimir Putinin järjestelmä on alkanut syödä omiaan.
Yksi selkeä esimerkki on korkeiden virkamiesten pidätysaalto. Yleensä heitä syytetään korruptiosta. Kaikista tällaisista kymmenen viime vuoden aikana nähdyistä pidätyksistä puolet on tehty hyökkäyssodan alkamisen jälkeen.
Kiinni on otettu paitsi entisen puolustusministerin Sergei Šoigun klaani myös iso joukko varakuvernöörejä ja tuomareita, mukana jopa korkeimman oikeuden tuomari. Tällaiset pidätykset ovat järjestään poliittisia, sillä läpeensä korruptoituneessa järjestelmässä korruptio ei tietenkään voi olla ainoa syy häkkiin joutumiselle.
Pidätys ei kuitenkaan ole pahin vaihtoehto. Korkeita virkamiehiä, liikemiehiä ja muita johtajia putoaa säännöllisesti ylempien kerrosten ikkunoista. Virallisesti kyse on itsemurhista, kuten oli kuolleena autostaan löydetyn juuri erotetun liikenneministerinkin kohdalla. Ne uskovat, jotka uskovat.
Näihin tapauksiin liittyy usein myös vangitun tai kuolleen erilaisten omaisuuserien kansallistaminen. Osalle omaisuutta on kertynyt ahkeralla viranhoidolla mittavasti, mutta osalla on vain joitakin kymmeniä asuntoja riesanaan. Nämä ovat tosin pieniä perunoita verrattuna laajempaan kansallistamiseen ja omaisuuden uusjakoon, jossa puhutaan tehtaista ja kaivoksista. Sitäkin tapahtuu koko ajan, kun omaisuuden suojaa ei ole. Paitsi suhde keisariin.
Säännöt ovat siis muuttuneet, eivätkä useat eliittiryhmät saa enää suojaa vanhoista turvarakennelmista. Järjestelmää selvästi väännetään uuteen asentoon.
Tätä kaikkea on kiinnostavaa seurata täältä katsomon puolelta. Katsomossa on silti hyvä muistaa, ettei näe kaikkea.
Eliitin puhdistuksiin vaikuttaa myös asemaansa vahvistaneiden turvallisuuselinten into, mutta on vielä vaikea sanoa, onko kyse Putinin tarpeesta varmistaa eliitin lojaalisuus pelottelemalla vai hänen heikentymisensä aistineiden ryhmien valtataistelun käynnistymisestä.
Yhtä vaikea on ennakoida talousongelmien vaikutuksia. Voi olla, että ne alkavat nakertaa järjestelmää ja saattavat jossain vaiheessa jopa kaataa sen, mutta hallinto voi myös saada riittävän joukon uskomaan, että uhraukset ovat tärkeitä Venäjän pyhässä sodassa länttä vastaan. Imperialismin vaikutus on unohtunut läntisistä arvioista ennenkin.
Ei voi kuin yrittää varautua kaikkeen.
Venäjän eliitti saa puolestaan elää sen kanssa, että kävi kuten aina, B:stä käännyttiin takaisin kohti A:ta.