Kun Linkin Parkin Chester Bennington teki itsemurhan 2017, moni ajatteli, että yhtyeen tarina päättyi siihen, olihan laulaja niin merkittävä ja tunnistettava osa yhtyeen soundia. Mutta syksyllä 2024 Linkin Park ilmoitti tekevänsä paluun Dead Sara -solisti Emily Armstrongin kanssa.
Vaikka kaikki fanit eivät asiasta riemastuneet, on bändin uusi tuleminen saanut pääsääntöisesti lämpimän vastaanoton ja Armstrongin myötä myös paljon uusia faneja. Tuoreessa Recitales en Argentinan haastattelussa laulaja-räppäri Mike Shinoda sanoo paluun onnistuneen siksi, ettei Armstrong yritä olla Bennington.
”[Armstrong] tekee hurjasti töitä ja on tehnyt hienoa jälkeä biisien kanssa. Mielestäni kaikkein tärkeintä on, ettei hän yritä matkia Chesteriä. Se on parasta”, Shinoda toteaa.
”Luulen, että olisi vitun outoa olla lavalla jonkun kanssa, joka esittäisi [Benningtonia]. En pitäisi siitä yhtään. On olemassa coverbändejä ja muita sellaisia, jotka niin tekevät, ja se on ihan okei. Minulla ei ole mitään coverbändejä vastaan, mutta en halua, että meidän bändimme on sellainen. He voivat tehdä niin omien bändiensä kanssa, mutta en halua meidän bändistä sellaista. Meillä täytyy olla oma identiteettimme. Ja se mahdollistaa sen, että voimme tehdä uutta musiikkia, joka kuulostaa tuoreelta.”
Linkin Park on tehnyt yhden levyn (From Zero, 2024) Armstrongin kanssa ja onnistunut oman identiteetin luomisessa Shinodan mukaan niin hyvin, että siitä on aiheutunut ongelma – positiivisessa mielessä.
”Olemme aika erikoislaatuisessa tilanteessa, jossa ihmiset oikeasti välittävät [uudesta musiikista]. Monilla näin pitkään toimineilla bändeillä fanit haluavat kuulla pelkkää vanhaa kamaa. Mutta jos me otamme nyt uusia biisejä setistä pois, fanit suuttuvat siitä”, Shinoda toteaa.
”Yleisöstämme tyyliin kaksi kolmasosaa ei ole koskaan ennen nähnyt Linkin Parkia keikalla. Kysyn sitä aina joka keikalla ja lähes kaikki kädet nousevat aina ilmaan. Soitamme aina sekä vanhoja että uusia biisejä ja on tärkeää soittaa uutta kamaa, koska ne on tehty Emilyn äänelle. Niille ei löydy verrokkeja.”
”[Armstrong] tekee vanhojen biisienkin kohdalla hienoa työtä tuoden niihin oman fiiliksensä. Kyllä minä näen, jos jollakin on vaikeaa sulattaa eri ääntä, mutta nykyään näen sitä hyvin vähän. En tiedä, johtuuko se siitä, että he ovat katsoneet niin paljon Youtube-videoita hänen laulustaan vai laulaako hän ne vain tavalla, joka saa heidän aivonsa ajattelemaan: ’Joo, kyllä tämä on In the End.’”
