Pertunmaalla varttunut Soisalo palasi kaupunkivuosien jälkeen juurilleen. Luontovalokuvaus on vastapainoa työlle maatilalla ja kaupassa.
Eilen 18:51
.jpg)
Pertunmaalaisen Susanna Soisalon, 27, tausta on yhdellä sanalla sanoen monipuolinen.
Mansikkamäessä varttunut Soisalo on koulutukseltaan yhteisöpedagogi, mutta nykyiseltä viralliselta ammatiltaan maanviljelijä. Moni kuitenkin tunnistaa hänet päivätöistään Pertunmaan Salesta.
– Tein yhteisöpedagogin töitä ensin Jyväskylässä ja sitten Helsingissä. Helsingin ja Vantaan rajalla asuminen ei kuitenkaan tuntunut ihmisen hommalta, Soisalo naurahtaa.
Muutama vuosi takaperin Soisalo teki siskonsa kanssa ison ratkaisun ja päätti jatkaa vanhempiensa maatilan toimintaa.
– Se on vanha lypsykarjatila. Eläintenpito lopetettiin 2019, mutta viljelyä jatketaan. Isä ja äiti ovat edelleen apuna maataloustöissä. Ratkaisua mietittiin kyllä pitkään ja välillä valvottiin öitäkin, Soisalo muistelee.
Soisalo rakensi pellon reunaan kuvauskopin lintujen ja muiden luonnonelävien kvaukseen. Lasse Laitinen
Vapaa-ajalla Soisalon intohimo on valokuvaus. Harrastus alkoi 10-vuotiaana pienellä digikameralla.
– Sain vuonna 2011 ensimmäisen järjestelmäkameran ja siitä valokuvaus veikin mennessään.
Vuosien kuluessa Soisalon taidot ja kuvauskalusto ovat parantuneet ja nykyisin jälki on ammattimaista.
Luonto ja eläimet ovat olleet alusta asti ykköskuvauskohde. Se on Soisalolle selviö, sillä hän on varttunut luonnon ja metsän keskellä.
– Kun lapsuutensa on viettänyt täällä eikä omista pelikonsolia, niin luonto on aika selkeä virike. Olen aina liikkunut luonnossa ja tykännyt tutkia luontoa.
Hyönteiset ovat lintujen ohella yksi Susanna Soisalon lempikuvauskohteista. Susanna Soisalo
Myös kasvien kuvaus on lähellä Soisalon sydäntä. Susanna Soisalo
Soisalon kuvia roikkuu nykyisin monien pertunmaalaiskotien seinillä luontokalenterin muodossa. Soisalo on julkaissut kalenterin nyt neljä vuotta peräkkäin.
Kalenterien lisäksi Soisalo on julkaissut kuviensa pohjalta myös kortteja sekä valokuvia ja hänen omia runojansa yhdistävän kirjan.
– Tämän vuoden kalenterista tuli paikallispainotteinen, kun ei ole ollut mahdollisuuksia lähteä pitkille reissuille. Kaikki kuvat on otettu tästä lähiympäristöstä.
Kalenterista on otettu tänä vuonna 70:n kappaleen painos, joka on käymässä jo vähiin.
– En tiedä vaikuttaako tämän vuoden kalenterin suosioon paikallisuus vai se, että ihmiset jo tietävät minut paremmin. Pitää katsoa, tarvitseeko kalenterista ottaa uutta painosta.
Eniten Soisalo pitää lintujen kuvaamisesta, mutta kuvissa vilahtelee myös hyönteisiä, kasveja ja viime aikoina myös revontulia.
Kalenterin lisäksi kuvien tärkeät jakelukanavat ovat Soisalon Instagram– ja Facebook-sivut.
Soisalo kokee tärkeäksi sen, että hän saa jaettua kuvien yhteydessä myös tietoa kuvauksen kohteista.
– En jaa pelkkiä kivoja kuvia, vaan pyrin lisäämään kuvien yhteyteen tietoutta. Yritän kertoa samalla jotain kuvauskohteesta ikään kuin ympäristökasvatuksena.
Soisalon ikimuistoisimpiin luontokohtaamisiin kuuluu ensi vuoden kalenterin kanteen päässyt lapinpöllö, joka pesi viime kesän lähimetsässä.
– Huomasin pesän keväällä puolivahingossa. Sain seurata poikasen kasvua lähietäisyydeltä. Tässä lähellä pesivät linnut tuntuvat tottuneen jo minuun.
Pöllöemon kohtaaminen useampaan otteeseen on jäänyt syvästi Soisalon mieleen. Susanna Soisalo
Pöllöemo suhtautui Soisalon kuvaukseen ensin hieman epäluuloisesti, mutta sittemmin ei välittänyt asiasta.
– Pesiessään lapinpöllö ei ole kovinkaan arka. Lapinpöllöhän on niitä lintuja, jotka käyvät päälle, jos ne ovat sitä mieltä, että nyt homma riittää.
Sittemmin Soisalo seurasi pöllöemon elämää pitkin vuotta.
– Yhdellä kertaa emo katsoi erityisen tarkasti minuun päin. Katselin sitten ympärilleni ja tajusin, että poikanen on maassa ihan metrin päässä. Kävelin pois ja vain toivoin, ettei pöllö tule sieltä niskaan.
Soisalo kuvaa lintuja paitsi lähiympäristöstä, myös pellon reunasta itse rakentamastaan kuvauskopista käsin.
Pellon reunan lisäksi hyvä kuvauspaikka on läheisen järven ranta, josta löytyy kuvattavaa linnuista sammakoihin sekä pohjoistaivaan revontuliin.
Lähijärven ranta kuhisee elämää erityisesti alkukesästä. Lasse Laitinen
Revontulet loistavat lähilammen pohjoistaivaalla. Susanna Soisalo
Isompia eläimiä hän on kuvannut Pertunmaalla asuessaan vähemmän.
– Kaikki nelijalkaiset ovat täällä maalla niin paljon arempia, että niiden kuvaaminen vaatii paljon enemmän aikaa, tuuria ja vaateliaisuutta. Enemmän nelijalkaisia tuli kuvattua kaupungissa asuessa, kun ne ovat siellä niin paljon kesympiä.
Innostuksen luontoon ja sen taltiointiin Soisalo sanoo saaneensa kotoa. Erityisesti äiti on seurannut koko ikänsä luonnon merkkejä.
– Tietenkin se kuuluu maanviljelykseen, että seurataan mitä luonnossa tapahtuu.
Lempivuodenaika valokuvauksen suhteen on alkukesä.
– Silloin voisi mennä kameran kanssa aamusta iltaan. Silloin tapahtuu hirveästi. Muuttolintuja tulee ja soidinaika sekä pesintä on käynnissä. Kaikenlaiset kasvit kukkivat ja hyönteiset liikkuvat. Silloin tapahtuu yhtä aikaa hirmu paljon.
Kesä on kiireistä aikaa myös Soisalolle itselleen.
– Silloin töitä riittää kaupassa ja maatilalla. Töitä on niin paljon kuin vain ehtii tehdä.
Valokuvaus antaa silloin hyvän vastapainon työkiireille.
– Se on minulle vapaa-ajan juttu. En vapaa-ajalla oikein muuta teekkään, Soisalo hymyilee.
Kuka?Susanna Soisalo
Syntynyt 1998 Pertunmaan Mansikkamäessä.
Työskentelee maanviljelijänä kotitilallaan ja Pertunmaan Salessa.
Koulutukseltaan yhteisöpedagogi.
Harrastaa vapaa-ajallaan valokuvausta ja tekee luontokalentereita.
Lasse Laitinen