Lupaava alku lässähti unettavaksi pelailuksi Leijonien EHT-avauksessa Tampereella, kirjoittaa Yle Urheilun jääkiekkotoimittaja Tommi Seppälä.
Avaa kuvien katselu
Jesse Puljujärvi väläytteli etenkin avauserässä, mutta kaiken kaikkiaan Suomen hyökkääminen oli hämmentävän vaisua. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
TAMPERE. Tarkkaa oli odotettavissakin, mutta ei ehkä ihan näin tarkkaa.
Kun Suomen ja Sveitsin välistä EHT:n avausottelua oli tahkottu 37 minuuttia, hiljaiselta lehteriltä kajahti klassikkohuuto: peliä!
Se osui ja upposi. Yleisö oli nähnyt vajaan kahden erän aikana tarpeeksi. Suomen ja Sveitsin pelissä nähtiin paljon puolustus- ja viisikkopelin osalta elementtejä, jotka miellyttävät valmentajien silmää, mutta hyökkäyspelin osalta ei sitten sitäkään vähää.
Leijonat aloitti ottelun hyvin ja loi avauserässä useitakin hyviä maalipaikkoja, mutta lopulta kiekollinen peli meni melkoiseksi virkkaamiseksi.
Sveitsin osalta trendi toimi toisinpäin. Ensimmäisen laukauksen saaminen kohti Harri Säterin maalia kesti mykistävät 27 minuuttia!
Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä paremmin vieraat pystyivät ytimeen murtautumaan. Kuparinen rikkoutui lopulta kolmannen erän ensimmäisellä kympillä. Leijonat ei tähän enää kyennyt vastaamaan.
Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen puhui pelipäivän aamuharjoituksen yhteydessä tehokkuudesta yhtenä tärkeänä teemana Suomen pelissä.
Tältä osin avauserä jätti toivomisen varaa, mutta sitäkin suurempi murhe torstaina oli hyökkäyspelaamisen yhtenäisyys sekä maalipaikoille murtautuminen. Jos ei pääse toisteisesti paikoille, ei voi tehdä maalejakaan.
Avaa kuvien katselu
Antti Pennasen toivomia asioita ei Sveitsi-ottelussa näkynyt. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
Suomen hyökkäyspelaamista väritti panokset huomioon ottaen liiankin varovainen ote. Pelaamaan tottuneille taitaville pelaajille soisi mahdollisuuden pelata EHT-tason peleissä rohkeamminkin. Onko todella kiekko aina pakko paiskata kulmaan, jos ei satavarmaa peliä ole tarjolla?
Siinä vaiheessa, kun vierasjoukkue teki kolmannen erän puolenvälin tienoilla kamppailun avausmaalin, kotijoukkueella oli kasassa kokonaiset yhdeksän laukausta kohti maalia. Suoritus on millä tahansa mittarilla ja missä tahansa kontekstissa poikkeuksellisen heikko.
Ei ihme, että kansa haukotteli lehtereillä itsensä uneen.
Toki on muistettava, että torstai oli tämän Leijonat-joukkueen ensimmäinen yhteinen tapahtuma, ja siltä se näyttikin. Parempaa oli silti lupa odottaa ja kykyä vastata Sveitsin nousevaan pelilliseen trendiin ottelun aikana.
Nyt minkäänlaista vastausta ei nähty, eikä näin ollen juuri onnistujiakaan Leijonien riveistä ollut helppo löytää.
Avaa kuvien katselu
Ässien Rami Määttä oli yksi Leijonat-debytanteista Sveitsiä vastaan. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
Sveitsi-linja, missä Sakari Mannisen vierellä viilettivät Jesse Puljujärvi sekä Patrik Puistola, aloitti ottelun lupaavasti, mutta sekin hiipui ottelun edetessä. Muiden ketjujen osalta hyvät hetket jäivät kiekollisen pelin osalta yksittäisiksi välähdyksiksi, jos niitäkään edes nähtiin.
Ilopillereiksi eivät nousseet leijonatulokkaatkaan, jos eivät varsinaisesti pettäneetkään. Tästä osastosta kukaan ei kamppaile paikasta olympiakoneeseen, mutta jos haluja on MM-jäille, vaihdelaatikosta kannattaa kaivaa ensi tilassa uusi vaihde.
Jos taas Puljujärvi tai Sami Vatanen mielivät Italiaan, parempaa täytyy tuoda pöytään.
Lauantain Tšekki-otteluun Leijonien on löydettävä kokonaan uusi vaihde ja sen pitää lähteä Mannisen, Puljujärven sekä Vatasen kaltaisista pelaajista. Muutoksia kokoonpanoon ja ketjuihin lienee niitäkin luvassa ja maalille laitettaneen Emil Larmi.
Tämä oli tarinan ensimmäinen luku. Harvinaisen unettava sellainen.