Seuraava massiivinen Carrington-luokan aurinkomyrsky voisi pahimmillaan vaikuttaa jokaiseen satelliittiin Maan kiertoradalla, uudet simulaatiot osoittavat.
Kiertoradalla on esimerkiksi viestintä-, gps- ja kuvantamissatelliitteja, joten uhkakuvan toteutuessa vaikutukset olisivat hyvin merkittävät.
Brittiläisen tähtitieteilijän Richard Carringtonin vuonna 1859 havaitsema aurinkomyrsky on voimakkain keskiajan jälkeen. Purkaus oli niin voimakas, että se kaatoi lennätinverkon, aiheutti lennätintoimistojen tulipaloja ja myös revontulia nähtiin ympäri maailmaa.
Nyt Euroopan avaruusjärjestö ESA on simuloinut vastaavanlaista aurinkomyrskyä – huolestuttavin tuloksin.
– Auringosta purkautuva valtava energiamäärä voi aiheuttaa vahinkoa kaikille kiertoradalla oleville satelliiteille. Maan matalalla kiertoradalla olevat satelliitit ovat yleensä paremmin suojassa ilmakehämme ja magneettikenttämme ansiosta, mutta Carringtonin tapahtuman suuruusluokan räjähdys ei jättäisi yhtäkään avaruusalusta turvaan, kertoo ESAn avaruussään mallinnuskoordinaattori Jorge Amaya tiedotteessa.
Aurinkotuuli aiheuttaa revontulia. Kuva: Steven Garcia / ZUMA Press
Simulaatiossa tarkasteltiin kolmea erilaista uhkaa satelliiteille. Ensimmäinen uhka oli auringon välitön purkaus, joka voisi pysyvästi tai väliaikaisesti vaurioittaa satelliitteja, jotka ovat kauempana maan sisemmästä magneettikentästä.
Toinen uhka oli säteilyn toinen aalto ja kolmantena – ja kaikkein pahimpana – massiivinen koronan massapurkaus, jossa partikkelit iskeytyvät Maahan 2 000 kilometrin sekuntivauhdilla ja laukaisevat ”katastrofaalisen” geomagneettisen myrskyn.
Massapurkaus laajensi simulaatiossa yläilmakehää ulospäin, mikä lisäsi satelliittien ilmanvastusta 400 prosentilla. Tämä taas lisäsi riskiä törmätä avaruusromuun tai muihin satelliitteihin. Lisäksi satelliittien elinaika lyhentyi, sillä ne joutuivat käyttämään ylimääräistä polttoainetta.
Lisääntynyt säteily taas vaurioitti alusten elektroniikkaa ja materiaaleja.
Simulaation mukaan maan pinnalla revontulia näkyi puolestaan Sisiliassa asti, ja myrsky romahdutti sähköverkon ja aiheutti vahingollisia virtapiikkejä pitkiin metallirakenteisiin, kuten sähkölinjoihin ja putkistoihin.
Tällaisia simulaatioita pidetään tärkeinä, sillä seuraava Carrington-myrsky ei ole välttämättä kaukana.
– Tärkein johtopäätös on, ettei ole kysymys siitä, tapahtuuko tämä, vaan milloin se tapahtuu, avaruusalusten operointiasiantuntija Gustavo Baldo Carvalho sanoo.
Carrington-tason myrskyn todennäköisyydestä on erilaisia arvioita. Joidenkin mukaan niin voimakas myrsky tapahtuu kerran 500 vuodessa, ja sen todennäköisyys olisi tällä vuosisadalla 12 prosenttia.
Helsingin yliopiston mukaan vastaava megamyrsky uusiutuu 100–150 vuoden välein. Carringtonin myrskystä on nyt 166 vuotta.