Nyt olisi hyvä hetki käydä koko maata koskeva keskustelu siitä, millä tasolla ja laajuudella sosiaali- ja terveyspalvelut halutaan Suomessa taata, arvioi tutkija.

Anni Jäntti, kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto.

Avaa kuvien katselu

Anni Jäntin mukaan säästölistojen esimerkit, kuten potilaiden maksettavaksi tulevat hoitoon liittyvät tarvikkeet tai henkilökunnan kahviautomaattien kuuman veden poistaminen, tuntuvat lähes absurdeilta. Kuva: Marjut Suomi / Yle

Juttu tiivistettynä

  • Hyvinvointialueet etsivät säästöjä hyvin pienistäkin kohteista.
  • Tutkija Anni Jäntti arvioi, että säästömahdollisuudet ovat rajalliset ja tilanne vaikea.
  • Alueiden päätösvalta rajoittuu säästöjen etsimiseen, tulot eivät juurikaan kasva.
  • Toimenpiteet, kuten henkilökunnan kahviautomaattien veden poistaminen, vaikuttavat ihmisiin merkittävästi, eivätkä säästöt välttämättä ole suuret.

Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.

Hyvinvointialueet raapivat tällä hetkellä säästöjä aivan kaikesta, selviää Ylen aiemmin tänään julkaisemasta artikkelista. Toisaalla teevedestä tuli maksullista, toisaalla taas vanhukset maksavat jatkossa saunomisesta.

Säästölistojen sisältö on kuvaava esimerkki siitä, miten vaikeassa tilanteessa hyvinvointialueet ovat, arvioi tutkija, kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori, dosentti Anni Jäntti Tampereen yliopistosta.

– Asiat kuulostavat tosi pieniltä, mutta se kuvastaa hyvin sitä, että mahdollisuuksia säästöihin on todellisuudessa melko vähän, Jäntti sanoo.

Hänen mukaansa hyvinvointialueiden päätösvalta koskee lähinnä säästöjen etsimistä – ei tulojen lisäämistä.

– Jos mietitään, miten palveluita voitaisiin järjestää paremmin, tarvittaisiin mahdollisuuksia kasvattaa tuloja, mutta niitä ei juuri ole.

Jäntin mukaan säästölistojen esimerkit, kuten potilaiden maksettavaksi tulevat hoitoon liittyvät tarvikkeet tai henkilökunnan kahviautomaattien kuuman veden poistaminen, tuntuvat lähes absurdeilta.

– Ne ovat todella pieniä asioita, mutta niillä voi olla suuri merkitys yksittäisille hoitoon tuleville ihmisille tai työntekijöille.

Vanhusten saunamatkojen lakkauttaminen tai vastaavat toimenpiteet ovat mitättömiä talouden kokonaiskuvassa, mutta osuvat usein kipeästi juuri heihin, joita palvelut koskevat. Jäntin mukaan säästöjen kokonaistasolla näillä ei juuri ole merkitystä.

”Kaikki mahdolliset kivet käännetään”

Jäntin mukaan hyvinvointialueiden taloustilanne on tiukka, ja mahdolliset säästökohteet on monilla alueilla käyty läpi useaan otteeseen. Osa alueista on etsinyt säästöjä vuosikausia, joten helppoa säästettävää ei ole.

– Nyt kaikki mahdolliset kivet käännetään.

Se osoittaa Jäntin mielestä pelkän säästöpolitiikan keinovalikoiman rajallisuuden. Alkaa näyttää siltä, että kaikki keinot on käytetty.

– Tämä kuvastaa sitä, miten vähän mahdollisuuksia hyvinvointialueilla on täyttää taloudelliset vaatimukset ja samalla järjestää lain edellyttämät palvelut.

Leikkaukset ovat jo heijastuneet palveluvalikoimaan, toimipisteisiin ja henkilöstöön.

Esimerkiksi Etelä-Karjalassa, jonka taloustilanne on ollut paljon esillä, alijäämän kattaminen edellyttäisi jopa 3 700 työntekijän irtisanomista.

– Heidän täytyisi irtisanoa kaksi kolmasosaa henkilöstöstä. Tämä kertoo ongelman mittakaavasta, Jäntti toteaa.

Keinot vähissä – ratkaisut valtakunnan tasolla

Tutkija Anni Jäntin mukaan hyvinvointialueilla ei ole juuri mahdollisuuksia kasvattaa tulojaan, koska niillä ei ole verotusoikeutta, kuten kunnilla. Lainaa investointeihin voi ottaa, mutta sitäkin valtio rajoittaa tiukasti. Käytännössä ainoa mahdollisuus on menojen karsiminen.

Jäntti pitää ongelmaa valtavana ja korostaa, että kyse on rahoituksen ja tehtävien epäsuhdasta. Sitä eivät hyvinvointialueet voi yksin ratkaista.

Hänen mukaansa kysymys tulisi ratkaista valtion tasolla.

Jäntin mielestä on aika käydä valtakunnallinen keskustelu siitä, minkä tasoiset ja laajuiset sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa halutaan turvata, ja paljonko niiden rahoittamiseen ollaan valmiita satsaamaan.

– Meidän täytyy tarkastella kriittisesti nykyistä mallia ja rahoitusjärjestelmää, ja miettiä ratkaisuja, joilla palvelut pystytään turvaamaan kaikille, kuten laki edellyttää, Jäntti kiteyttää.