Kolumni|Tekoälyn aika pakottaa Suomenkin miettimään koulutuspolitiikkaa radikaalimmin uusiksi..
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.
Kun suomalainen virkamaisteri tai poliitikko yltyy puhumaan koulutuspolitiikkaa, repertuaarissa on yleensä yksi ikivihreä itkuvirsi.
Ensin forte: Suomen työnantajat ja oppilaitokset ovat liian tutkintokeskeisiä.
Sitten fortissimo: ylikoulutusta on varsinkin turhassa humanismissa.
Lopuksi pianissimo: viilataan korkeakoulujen sisäänottomääriä, koska muu on vaikeaa.
Toistetaan vuosittain, ja toivotetaan kaikille onnea matkaan tekoälyn murrokseen.
Viisu nousi mieleeni, kun luin tällä viikolla The Wall Street Journalista (WSJ) uudesta amerikkalaisesta koulutusmallista. Se on kuin turboahdettu versio siitä, mitä Suomessa kaivataan: tutkinnot hylkäävää työelämäkeskeisyyttä, joka haistattaa pitkät proseminaareihinsa juuttuneille professoreille.
Mallista vastaa nopeasti kasvanut tietoturvayhtiö Palantir. Yhtiö julisti keväällä Linkedinissä yliopiston olevan rikki ja meritokratian kuolleen kampusten kaaokseen. Sitten yhtiö palkkasi harjoittelun kautta töihin high schoolien parhaita oppilaita, siis lukiolaisia. Yliopistojen kasvatit ovat lähinnä ”jauhaneet latteuksia”, yhtiön toimitusjohtaja Alex Karp sanoi kesällä. Työskentely Palantirissa antaa loppuelämäksi meriitit, joita yliopistosta ei saa, hän arveli.
Palantirin kurssin taustalla on sen perustajiin kuuluvien Peter Thielin ja Karpin libertaristinen ajattelu. Yhtiö opettaa tulokkaille sekä työelämätaitoja että kuukauden verran yhteiskuntaoppia. Ohjelmassa on WSJ:n mukaan ”läntisen kulttuurin perusteita” ja suurmiesten johtamishistoriaa.
Tavallisemmatkin teknologiayritykset ovat Yhdysvalloissa viestineet, että tekoäly syö monen tutkinnon arvon. Somejätti Metaa johtava yliopistopudokas Mark Zuckerberg totesi keväällä, että yliopisto antaa ”sosiaalista kokemusta” mutta heikot valmiudet työmarkkinoille.
Piilaakson viesti: taidoilla on väliä, ei tutkinnoilla.
Suomessa politiikkaa hivutetaan asentoon, jossa tutkinnolla todella on väliä, koska uusia taitoja ei voi opetella tai ne eivät kelpaa.
Alanvaihto kallistui, kun nykyinen hallitus päätti lopettaa aikuiskoulutustuen. Sen viimeiset jaksot päättyvät vuoden lopussa. Ammattiopetuksessa leikkauksia on pyritty kohdistamaan toisen tutkinnon suorittajiin. Yle kertoi lokakuussa, että alanvaihtajien suosiman oppisopimuksen suosio on notkahtanut, osin säästöjen vuoksi.
Tutkinnoissa hallitus on vielä tänä vuonna antamassa lakiesityksen ”yhden opiskeluoikeuden” säännöstä. Se pakottaa luopumaan opiskelupaikasta, jos saa toisen samantasoisen.
”
Tekoäly syö monen tutkinnon arvon.
Tilanne on ahdistava sekä opintovalintaa tekevälle nuorelle että tekoälyn kanssa kilpailevalle ammattilaiselle. Nuoren näkökulmasta elämä lukitaan yhteisvalinnassa. AI-alanvaihtajien taas pitäisi kustantaa kokonaisen uuden tutkinnon opintoaika, koska työmarkkinoilla vähempi ei usein tunnu riittävän.
Suomen päättäjien ja rekrytoijien viesti kuuluu: taidoilla ei ole väliä, teininä täyttämälläsi paperilla on.
Kaikilla elämänalueilla tekoäly pakottaa meidät ihmiset tunnistamaan, mikä lajillemme on ominaisinta ja keskittymään siihen. Koulutuksessa sitä on ainakin kyky ajatella abstraktisti, eettisesti, kriittisesti tai uudistavasti. Taitojen tai tekniikoiden sijasta pysyviä ovat valistuksen hyveet – humanismi, etiikka ja luonnon peruslait.
Näin tunnutaan ajattelevan Piilaaksossakin. Tekoälysirujätti Nvidian toimitusjohtajalta Jensen Huangilta kysyttiin kesällä, mitä hän nyt lähtisi opiskelemaan, jos olisi nuori. Huang valitsisi nyt yleisemmät luonnontieteet (physical sciences) tietotekniikan opintojensa sijasta. Palantirin pikakurssin altakin erottuu jotakin tällaista.
Voi siis olla, että koulutuspolitiikan ikivihreän kaikki säkeet ovat väärin ja Suomi on vähän kummallisella tiellä.
Vankkaan perusosaamiseen ja joustavaan ajatteluun ohjaavat napakat perustutkinnot kannattaisikin asettaa keskiöön. Päälle tarvitaan vain päättäjiltä ja työnantajilta keinot vaihtaa taitoja perusrakenteen päältä.
Rankkaa humanismia, tekoälyä ja oppisopimus á la Palantir muutaman kerran elämässä? Ehkä tekoäly ei teekään työmarkkinoista dystopiaa, ellei Suomi sitä halua.