Kapellimestari Esa-Pekka Salonen näkee usein unta omista lapsistaan. Unissa lapset ovat vielä pieniä, ja he viettävät aikaa isänsä kanssa.
Toisinaan perhe puuhaa yhdessä asioita, jotka ovat jääneet oikeassa elämässä tekemättä.
Salonen on johtanut 1980-luvulla alkaneen kapellimestarinuransa aikana käytännössä kaikkia maailman huippuorkestereita.
Matkapäiviä Saloselle on kertynyt vuodessa pahimmillaan yli 200, mikä on hänen mielestään liikaa.
Aika perheen ja lasten kanssa on jäänyt vähiin työkiireiden takia. Hän tuntee siitä syyllisyyttä.
– Se on jotakin, mitä en voi enää korjata, hän sanoo.
Lapsille jäi kapellimestarin mukaan hankala suhde musiikkiin.
– Juuri musiikin takia faija oli milloin missäkin. Kotona se oli hautautunut työhuoneeseen. Iltapäivisin ei saanut häiritä, kun se otti nokoset ennen konserttia.
Alla olevalla videolla Esa-Pekka Salonen kertoo, että syyllisyyden tunteen jakavat myös muut maailmaa kiertävät kapellimestarit.
Matkustaminen on Saloselle perusarkea
Henkilökohtaisessa elämässä Salonen taistelee aikaa vastaan. Säveltäjänä ja kapellimestarina hän hallitsee sitä.
Kun kapellimestari lyö oikean kätensä alas, orkesteri alkaa soittaa ja musiikki soi vasta pienen hetken kuluttua.
Tuota pientä hetkeä voi kutsua viiveeksi, ja se on jokaisella sinfoniaorkesterilla eri mittainen.
Kymmenen vuotta sitten Salonen jätti yhteistyön kuuluisan orkesterin kanssa yhden keikan mittaiseksi. Viivettä oli liikaa.
Aika on ainoa resurssi, jota Salosella on liian vähän.
Salonen saapuu tähän haastatteluun vartin myöhässä. Hän on lentänyt New Yorkista Suomeen hänestä kertovan uuden kirjan julkistamistilaisuuteen.
Toimittaja Suna Vuoren kirjoittama Esa-Pekka Salonen. Teemat -teos on yli 600-sivuinen taiteilijamuotokuva.
Avaa kuvien katselu
Salonen osallistui hänestä kertovan kirjan julkistamistilaisuuteen Helsingissä 22. lokakuuta. Vieressä oikealla kirjan kirjoittaja, toimittaja Suna Vuori. Kuva: Sasha Silvala / Yle
Kun kyse on maailmankuulusta kapellimestarista, perusarkea on matkustaminen.
– Lasken matkapäiviksi sellaiset, jolloin en ole missään, mitä voisin edes hyvällä tahdolla kutsua kodiksi.
Miten Salonen sitten käyttää aikaansa esimerkiksi lentokentillä?
– Usein minun täytyy tehdä duunia. Luen partituuria tai kuten viime keväänä, heti kun minulla oli kymmenen minuuttia aikaa, sävelsin käyrätorvikonserttoa läppärillä.
Joskus on aikaa juoda olutta, mutta alkoholia ja työntekoa Salonen ei sotke keskenään.
– Koskelako sen sanoi, että asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat, Salonen lainaa Tuntematonta sotilasta.
San Francisco – suuri pettymys ja istutettuja taimia
Salonen tiedostaa, että 67-vuotiaana hänellä on aikaa enemmän takana kuin edessä. Se on tuonut perspektiiviä.
– Arvostan aikaa ja pyrin käyttämään sitä paremmin kuin ennen. En tarkoita, että tekisin enemmän duunia ja yrittäisin saada kauheasti aikaan, mutta yritän olla hetkessä kiinni.
Viimeiset viisi vuotta Salonen käytti merkittävän osan ajastaan San Franciscon sinfoniaorkesterin kehittämiseen. Musiikillisena johtajana hän kiinnitti sinne kaksikymmentäviisi nuorta ja lahjakasta soittajaa. Se kehitti sointia niin, että eron entiseen huomaa Salosen mukaan kuka tahansa, joka on käynyt orkesterin konserteissa ennen ja jälkeen.
Silti nuo viisi vuotta valuivat Saloselta tavallaan hukkaan. Hänellä oli suuria visioita, joilla kaupungin musiikkielämä saisi sähköä. Kapellimestari kuitenkin jätti tehtävänsä ensimmäisen kautensa päätteeksi, koska hän ei voinut hyväksyä orkesterin johtokunnan tekemiä leikkauspäätöksiä.
– San Francisco oli suuri pettymys siltä osin, että hyvin harvat alkuperäisistä ideoistani ja projekteistani toteutuivat.
Sentään tuli istutettua taimia. Sillä tavoin Salonen kuvailee nuorten soittajien palkkaamista.
– He ovat siellä hyvässä lykyssä vuosikymmeniä, ja heistä kasvaa isoja puita. Se ajatus antaa minulle iloa ja lohtua.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Orkesterit eivät tule Sipoon korpeen
Puolitoista vuotta sitten Salonen vihjasi, ettei hän enää San Franciscon jälkeen välttämättä ryhtyisi uuden orkesterin ylikapellimestariksi.
Mitä vielä. Tänä syksynä kävi ilmi, että Salonen on ottanut vastaan kolme huippupestiä.
Hän aloittaa Pariisin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina vuodesta 2027. Samalla alkaa työ orkesterin kotisalin Philharmonie de Paris’n luovana neuvonantajana. Lisäksi Salonen palaa Los Angelesin filharmonikkojen luo, nyt luovaksi johtajaksi, jonka tehtäviin kuuluu orkesterin johtaminen vähintään kuutena viikkona kaudessa.
Avaa kuvien katselu
Salonen kertoo olevansa nopea kävelijä, joka suorittaa arkiset askareet mieluummin heti kuin myöhemmin. Hänen puolisonsa Kaarina Gould saattaa olla toista mieltä. – Jos häneltä kysyy, en ikinä tee mitään heti. Kuva: Sasha Silvala / Yle
Salosen käsitys kodista muuttuu jälleen. Kapellimestari on jo luopunut asunnoistaan San Franciscossa ja Lontoossa. Los Angelesissa hänellä on käytössään ”väliaikainen kämppä” eli hänen arkkitehtiystävänsä Frank Gehryn vierastalo.
– Aion hankkia Los Angelesista pysyvän asunnon. Siitä tulee pääasiallinen kotini. Haaveissa on löytää myös Pariisista koti.
Pysyvä tukikohta on myös Suomessa. Kosmopoliitilla on vain Suomen kansalaisuus, Yhdysvalloissa hänellä on green card, pysyvä oleskelulupa.
– Kaikkein mieluiten tekisin työni Sipoon korvessa, mutta kun nämä orkesterit eivät tule sinne, niin minun täytyy mennä niiden luo.
Neljä tikittävää kelloa
Salosen kolme lasta ovat nyt aikuisia. Avioero lasten äidistä, viulisti Jane Pricesta vuonna 2019, oli kolaus isän ja lasten suhteelle, mutta nyt välit ovat Salosen mukaan kunnossa.
Yleensä hillitysti esiintyvä kapellimestari herkistyy.
– Ainoa, mitä voin tehdä, on yrittää olla lasteni tukena ja ystävänä tästä eteenpäin.
Avaa kuvien katselu
Lapset syyllistivät isäänsä avioerosta vuonna 2019, mutta välit saatiin kuntoon puhumalla asiat läpi, Salonen kertoo. Kuva: Sasha Silvala / Yle
Teemat-kirjassa on mukana teksti, jossa Salonen kertoo suhteestaan Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperaan. Wagner oli Salosen mielestä mestari manipuloimaan aikaa oopperoissaan.
Salonen on itse huomannut säveltäjänä, kuinka moniulotteista aika on. Saattaa mennä pari viikkoa reaalimaailman aikaa, että sinfoniaorkesterille syntyy seitsemäntoista sekuntia soivaa musiikkia.
Kovin osuvasti jopa Salosen kotisivuilla on esillä neljä viisarikelloa. Ne tikittävät Los Angelesin, New Yorkin, Pariisin ja Helsingin ajassa.