Moni F1-sarjasta tuttu kuljettaja on kohdannut loppunsa kilparatojen ulkopuolella. Iltalehti kertoo surullisimmat kohtalot.
F1-kuski voitti maailmanmestaruuden 29-vuotiaana ja päätti lopettaa uransa. Vain kolme kuukautta myöhemmin hän oli kuollut.
Toisen F1-tähden elämä päättyi karmealla tavalla, kun hän törmäsi laitonta u-käännöstä keskellä moottoritietä yrittäneeseen rekkaan.
Moottoriurheilu on vaatinut historian saatossa lukuisia ihmishenkiä, mutta yleensä menehtyminen kesken kilpailun on johtunut onnettomuudesta, ei sairaskohtauksesta. Onpa joku tehnyt jopa surullisen ratkaisun oman käden kautta, kun elämä ilman kilvanajoa tuntui liian raskaalta.
Iltalehti esittelee muutaman surullisen ihmiskohtalon. Nämä F1-kuljettajat selvisivät hengissä formula-urastaan, mutta elämänlanka katkesi traagisesti kilparatojen ulkopuolella.
Olisi kuollut muutenkin
Mike Hawthorn voitti formula ykkösten maailmanmestaruuden vuonna 1958. Aina solmio kaulassaan kilpaa ajanut herrasmies päätti lopettaa uransa saman tien.
Historian ensimmäisen brittiläisen F1-sarjan maailmanmestarin viimeinen kilpailu oli 19. lokakuuta 1958 ajettu Marokon GP.
Kolme kuukautta myöhemmin Hawthorn haki vauhdin hurmaa julkisilla teillä. Hurjastelu päättyi traagisesti, kun Hawthorn menetti autonsa hallinnan ja törmäsi kovassa vauhdissa puuhun.
Kuolettavia päävammoja saanut Hawthorn löytyi romuttuneen Jaguarinsa takapenkille sinkoutuneena.
Hawthornin kuolema oli luonnollisesti järkytys, mutta todennäköisesti hänen elämänlankansa oli katkennut hyvin pian myös ilman onnettomuutta.
Hawthorn kärsi vakavista terveysongelmista. Infektio oli vaurioittanut hänen munuaisiaan niin pahasti, että lääkärit olivat antaneet hänelle hieman aiemmin vain pari vuotta elinaikaa.
Legendakin pelkäsi
Giuseppe Farina ajoi kovaa sekä kilparadoilla että julkisilla teillä. AOP
Siviiliauton ratissa loppunsa kohtasi myös F1-historian ensimmäinen maailmanmestari Giuseppe ”Nino” Farina.
Vuoden 1950 maailmanmestari tuli jo kilpaurallaan tunnetuksi riskejä kaihtamattomana kuljettajana. Sairaalat kävivät tutuiksi, mutta muutamista läheltä piti -tilanteista huolimatta hän lopetti uransa terveenä miehenä.
Riskejä hän tykkäsi ottaa myös maantieliikenteessä. Jotain Farinan ajotyylistä kertoi se, ettei legendaarinen Juan Manuel Fangio suostunut menemään Farinan kyytiin.
Holtiton ajotapa koitui Farinan kohtaloksi. Ollessaan matkalla vuoden 1966 Ranskan GP:hen vuoristotiellä ylinopeutta kaahannut italialainen törmäsi Lotus Cortinallaan puhelinpylvääseen kuolettavin seurauksin.
Farina oli matkalla kilpailuun, koska hänen oli tarkoitus toimia kulttimainetta nauttivan Grand Prix -autourheiluelokuvan yhtenä neuvonantajana. Farinan nimen voi bongata rainan lopputeksteistä.
Halvaantunut F1-kuski törmäsi rekkaan
Andrea de Cesaris sai formulapiireissä paljon puhuvan lempinimen ”de Crasheris”. Italialainen romutti yli 200 GP:tä kestäneellä urallaan kilpa-auton jos toisenkin.
Viimeisen onnettomuutensa hän ajoi 20 vuotta F1-uransa päättymisen jälkeen. 55-vuotiaan hurjastelu moottoripyörällä autostradalla päättyi kaatumiseen ja törmäämiseen metallikaiteeseen.
Surullisesti uutinen de Cesariksen kuolemasta jäi vähälle huomiolle samana päivänä tapahtuneen Jules Bianchin vakavan loukkaantumisen takia.
Joulukuussa 2006 1970-luvun formulatähti Clay Regazzoni kuoli, kun hän törmäsi kovalla vauhdilla rekan perään Parman lähellä Italiassa.
Regazzonin F1-ura oli päättynyt vuonna 1980 halvaantumiseen johtaneeseen onnettomuuteen. Elämä jatkui pyörätuolissa, mutta se ei estänyt häntä ajamasta siviiliautolla.
Laiton u-käännös tappoi isän ja tyttären
Mike Hailwood sekä hänen yhdeksänvuotias tyttärensä kuolivat liikenneonnettomuudessa. ZumaWire / MVPHOTOS
Mike Hailwood teki kelvollisen F1-uran, mutta legenda hän oli kaksipyöräisillä.
”Mike the Bike” voitti peräti yhdeksän maailmanmestaruutta ratamoottoripyörissä, ennen kuin hän käänsi mielenkiintonsa kokonaan formula ykkösiin. 50 GP-startin ja kahden palkintokorokevisiitin mittainen F1-ura päättyi loukkaantumiseen, jonka jälkeen Hailwood palasi vielä pariksi vuodeksi moottoripyörien pariin.
Selvittyään formuloiden ja moottoripyörien vaarallisimmasta ajanjaksosta tapa, jolla Hailwood kuoli, tuntuu poikkeuksellisen traagiselta.
Vuonna 1981 Hailwood lähti hakemaan lastensa Michellen ja Davidin kanssa autolla brittikulttuurille perinteistä fish ’n’ chips -pikaruoka-annosta.
Paluumatkalla kotiin Hailwoodin auto törmäsi laittoman u-käännöksen moottoritiellä tehneeseen rekkaan.
Yhdeksänvuotias Michelle kuoli välittömästi, isä-Mike kaksi päivää myöhemmin.
Onnettomuuden aiheuttanut rekkakuljettaja tuomittiin vain sadan punnan sakkoihin.
Vimeinen leposija omalla radalla
Brasilian GP:n näyttämönä toimiva Interlagosin rata on oikealta nimeltään Autódromo José Carlos Pace. Nimellä kunnioitetaan vuonna 1977 lento-onnettomuudessa kuollutta Carlos Pacea.
Yhden GP-voiton urallaan napanneesta Pacesta piti kasvaa maailmanmestari Emerson Fittipaldin manttelinperijä, ennen kuin pienlentokoneturma muutti kaiken.
Vuonna 2024 Pacen maalliset jäännökset siirrettiin ilkivallan kohteeksi joutuneesta mausoleumista hänen nimeään kantavalle radalle tehtyyn hautapaikkaan.
Mestari lensi itse
Graham Hillin ohjaama lentokone törmäsi sankassa sumussa puihin. Onnettomuudessa kuoli F1-mestarin lisäksi viisi tallin jäsentä. AOP
Kaksi vuotta ennen Pacen kuolemaa lento-onnettomuus vaati yhden legendan ja yhden nousevan tähden hengen.
Lopetettuaan oman ajouransa kaksinkertainen maailmanmestari Graham Hill perusti omaa nimeä kantaneen kilpatallin.
Ranskassa ajettujen testien jälkeen Hill, lupaava kuljettaja Tony Brise sekä neljä mekaanikkoa suuntasivat kotimatkalle Lontooseen pienkoneella, jota Hill itse lensi.
Sankassa sumussa suoritettu laskeutumisyritys päättyi traagisesti. Hillin ohjaama kone törmäsi puiden latvoihin ja putosi sitten lentokentän viereiselle golf-kentälle. Kaikki koneessa olleet saivat surmansa välittömästi.
Viikatemies löysi lopulta
David Purleyn tuhoutunut taitolentokone. AOP
David Purley onnistui huijaamaan viikatemiestä parikin kertaa, ennen kuin kohtalo otti lopulta omansa.
Ennen kilpauraansa laskuvarjojoukkoihin liittynyt Purley oli menehtyä koulutuksessa, kun hänen varjonsa ei auennutkaan koneesta hypyn jälkeen.
Jollain ilveellä Purley onnistui laskeutumaan kouluttajan jo auenneen laskuvarjon päälle. Maahan hän pääsi turvallisesti.
Kilpaurallaan Purley muistetaan kahdesta asiasta. Hänen sankarillinen toimintansa tallikaveri Roger Williamsonin pelastamiseksi liekkimerestä toi urhollisuusmitalin ja vuoden lehtikuvan, mutta ei pelastanut Williamsonin henkeä.
Pari vuotta myöhemmin Purley ajoi yhden F1-historian edelleen rajuimmista onnettomuuksista. Purleyn kroppaan kohdistui hetkellisesti lähes 180 g:n voima, kun hänen autonsa pysähtyi 170 kilometrin tuntinopeudesta nollaan vain parinkymmenen senttimetrin aikana.
Jalat murskaantuivat, mutta henki säilyi. F1-ura oli kuitenkin siinä.
Adrenaliininsa Purley haki seuraavaksi yläilmoista.
Taitolentoon hurahtaneen Purleyn viimeinen temppu päättyi syöksymiseen mereen vuonna 1985.
Kuolema merellä
Didier Pironin F1-ura päättyi 1982 tapahtuneeseen onnettomuuteen. ZumaWire / MVPHOTOS
Didier Pironi oli matkalla kauden 1982 maailmanmestariksi, kunnes hänen jalkansa murskaantuivat Hockenheimissa.
Pironin F1-ura oli siinä, mutta kilpaura ei. Vauhdin nälkään hän löysi tyydytyksen avomeriveneiden offshore-kilpailuista.
Vuonna 1987 Pironin ohjaama kilpavene kaatui, kun se törmäsi öljytankkerin nostattamiin laineisiin. Kovassa vauhdissa nurin kipannut vene tappoi Pironin sekä kaksi muuta miehistön jäsentä välittömästi.
Ei kestänyt elämää ilman moottoriurheilua
Willy Mairesse ei halunnut elää ilman intohimoaan. ZumaWire / MVPHOTOS
Willy Mairesse rakasti moottoriurheilua. Jopa niin paljon, ettei hän halunnut elää ilman sitä.
Rämäpäänä tunnettu belgialaisen F1-ura päättyi vakavaan loukkaantumiseen Saksan GP:ssä vuonna 1963. Toivuttuaan miehen ura jatkoi urheiluautojen parissa.
Vuoden 1968 Le Mansin kilpailun lähdössä Mairesse sulki Ford GT40 -autonsa kiireessä huonosti. Yrittäessään sulkea sitä Mulsanen suoralla auto karkasi kuljettajansa hallinnasta yli 240 kilometrin tuntivauhdissa.
Vakavia päävammoja ulosajossa saanut Mairesse oli viikkoja koomassa, mutta kuin ihmeen kaupalla hän toipui onnettomuudesta fyysisesti.
Henkisesti oli toisin. Lääkäreiden todettua ajouran jatkumisen olevan mahdotonta Mairesse masentui. Vain vuosi onnettomuuden jälkeen hän riisti hengen itseltään lukittautumalla hotellihuoneeseen ja ottamalla yliannostuksen unilääkkeitä.
Kun Mairesse lopulta löytyi, ei hänen pelastamisekseen ollut enää mitään tehtävissä.
Sydänkohtaus kesken kilpailun
Denny Hulme menehtyi sydänkohtaukseen kesken kilpailun. ZumaWire / MVPHOTOS
Tähän juttuun valitut kohtalot tapahtuivat kilparatojen ulkopuolella.
Sallikaamme tähän yksi poikkeus. Denny Hulme kuoli kilpa-auton ratissa, mutta ei onnettomuudessa.
Vuoden 1967 maailmanmestari osallistui 56-vuotiaana Bathurstin 1000 kilometrin kilpailuun vuonna 1992.
Yhtäkkiä tv-kuvissa näkyi, kuinka radan varteen pysähtyneen Hulmen auton ympärillä hääri pelastushenkilökuntaa.
Uusintakuva näytti Hulmen auton valuneen suoralla tiellä hyvin kevyesti seinään, siitä radan poikki toiselle puolelle ja pysähtyen lopulta lähes täysin vaurioitumattomana.
Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Hulme oli saanut sydänkohtauksen kesken kilpailun. Viimeisillä voimillaan hän oli onnistunut siirtämään jalkansa jarrupolkimelle ja ohjaamaan autonsa radan varteen. Ratavirkailijoiden avattua auton oven he kohtasivat elottoman F1-legendan.
Lähteet: IL-Arkisto, F1 Racing, F1 Maailma, Elämä pelissä (WSOY)
Älä jää yksin! Mielenterveysongelmiin ja itsetuhoisiin ajatuksiin on saatavilla kattavasti tukea. Tietoa tukipalveluista puhelimitse, verkossa ja kasvokkain löydät tästä jutusta.