Pohjois-Englannissa asuvan , 33, elämä pysähtyi maaliskuussa 2024, kun hänen kolmevuotias tyttärensä sairastui äkillisesti.
Kaikki alkoi, kun Olive alkoi hengittää raskaasti. Gemma ja
hänen miehensä , 28, veivät tytön ensiapuun. Siellä epäiltiin ensin
kurkunpäätulehdusta, lasten yleistä hengitystieinfektiota.
Perhe lähetettiin kotiin, mutta muutamaa yötä myöhemmin Olive alkoi oksentaa
hallitsemattomasti sängyssään ja sai kovan ripulin.
– Meillä oli pyyhkeitä ja kulhoja hänen ympärillään,
mutta oksentaminen oli täysin hallitsematonta ja hän oksensi koko yön, Gemma muistelee.
Kun oireet pahenivat, Gemma ja Tom veivät tytön uudelleen päivystykseen. Gemma huomasi Oliven jalassa sinertäviä ja laikukkaita alueita,
mikä viittasi verenkierron häiriöihin. Pian tyttö alkoi yskiä verta, ja
vanhemmat joutuivat katsomaan vierestä, kuinka hänen tilansa romahti.
– Olive oli täysin rokotettu, joten tämä oli varmasti vain huonoa onnea, Gemma miettii.
MV PHOTOS
Elämän ja kuoleman rajalla
Olive siirrettiin tehostettuun hoitoon, mutta suonten
löytäminen tiputusta varten oli vaikeaa.
Kuuden tunnin jälkeen lääkärit onnistuivat vakauttamaan
tytön, mutta vanhemmille sanottiin, että heidän tulisi varautua pahimpaan.
Tuolloin Gemma oli raskaana 20. viikolla. Hän yritti
pysyä rauhallisena suojellakseen syntymätöntä lastaan.
Olive siirrettiin ambulanssilla toiseen sairaalaan, jossa hänet kytkettiin hengityskoneeseen. Tutkimuksissa selvisi, että hänellä oli rotavirus, streptokokki A, MRSA-bakteeri keuhkoissa ja lisäksi sepsis, joka syntyi elimistön ylireaktiosta infektioon.
Vakava sepsis ja kudoskuolio
Sepsiksen oireita lapsilla voivat olla
sinertävä tai laikukas iho, kuume, vaikeutunut hengitys ja poikkeava väsymys.
Hoitoon kuului useiden antibioottien ja lääkkeiden
yhdistelmä, mutta infektiot olivat jo ehtineet aiheuttaa kudoskuoliota. Oliven
sormet ja varpaat alkoivat mustua, ja lääkärit varoittivat, että osa niistä
menetettäisiin.
Pitkä toipuminen ja uusi alku
Olive vietti yhdeksän päivää teho-osastolla ja yhteensä 35
päivää sairaalassa, ennen kuin pääsi kotiin huhtikuussa 2024.
– Olive oli kuin vastasyntynyt
uudelleen. Meidän piti opettaa hänelle syöminen, juominen ja käveleminen
alusta, Tom sanoo.
Vain kaksi päivää sen jälkeen, kun Olive otti ensimmäiset
askeleensa, Gemma synnytti poikansa .
Samaan aikaan Oliven sormet ja varpaat alkoivat irrota itsestään kudosten
kuolioiduttua.
– Kuulostaa oudolta sanoa ääneen, mutta hän saattoi
tulla luokseni sormi tai varvas kädessään, koska se oli irronnut. Joskus ne irtosivat, kun hän satutti itseään, ja se oli todella kivuliasta, Gemma
kertoo hiljaa.
Kesäkuussa 2024 Olive leikattiin, ja loput sormien ja varpaiden osat poistettiin. Hänen peukalonsa säilyivät ehjinä.
Olive ihmettelee pikkuveljensä pikkuisia varpaita.
MV PHOTOS
Elämä ilman sormia ja varpaita
Olive on toipunut vähitellen, mutta arki ei ole helppoa. Hän
kävelee ja juoksee, mutta tasapaino ei ole paras ja hän kaatuilee usein.
– Hän rakastaa lukemista, mutta sivujen kääntäminen on
hänelle vaikeaa. Hanskoja pitää muokata sopiviksi, ja kenkien löytäminen on
hankalaa, koska jalat ovat eri kokoiset, Gemma kertoo.
Toivo ja rohkaisu muille vanhemmille
Nykyään Gemma jakaa tarinansa ja tavoitteena on lisätä tietoisuutta siitä, miten vauvoja ja pieniä
lapsia voidaan suojella infektioilta.
Teemana on rohkaista vanhempia puhumaan huolistaan ja
luottamaan omaan vaistoonsa.
– Jos tiedät, että jokin on vialla, älä epäröi. Ole
sinnikäs ja puolusta lastasi, sillä tunnet hänet paremmin kuin kukaan muu, Gemma neuvoo.
Oliven vanhemmat eivät koskaan unohda sitä, mitä tapahtui, mutta sanovat oppineensa arvostamaan jokaista päivää. Vaikka Olive toipuu, perhe kantaa yhä kokemuksen jälkiä.
MV PHOTOS