Kolumni|Maailmaa ei ehkä voi pelastaa, mutta jokainen meistä voi kieltäytyä tekemästä sitä pahemmaksi. Ja nyt siinä hommassa on jo ihan hullu kiire.
Kirjoittaja on HS:n toimittaja.
Poikani totesi jo muutamia vuosia sitten: isä, ei sinun sukupolvesi pysty tätä maailmaa pelastamaan.
Tämä tapahtui ennen Ukrainan sotaa, mutta aikana, jolloin ilmastonmuutoksen eteneminen oli jo niin kovassa vauhdissa, että vain pahimman lajin denialistit kykenivät sen kieltämään.
Lapseni oli oikeassa. Emme ole onnistuneet. Vieläkään.
Esimerkiksi Suomessa tosiasioiden kieltäjiä saattaa olla nyt vähemmän kuin ennen, mutta kriisin vähättelijöitä ja ilmastotoimien viivyttäjiä sitäkin enemmän. Edessä on katastrofi.
Silti haluaisin uskoa.
YK:n ilmastokokous alkaa maanantaina Belémissä Brasiliassa. Donald Trumpin Yhdysvallat ei lähetä merkittävää edustusta kokoukseen, ja kamppailu ilmastokriisiä vastaan on muutenkin riittämätöntä.
YK:n raportin mukaan maailman hallitusten nykyiset ohjelmat johtavat noin 2,5 asteen lämpenemiseen, kun tarkoituksena olisi pyrkiä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti alle 1,5 asteen nousuun esiteolliseen aikaan verrattuna.
Kiivaampi kuumeneminen saattaisi tietää pohjoista pallonpuoliskoa lämmittävien merivirtojen pysähtymistä, mannerjäätiköiden sulamista ja merenpinnan nousua, jota mitattaisiin metreissä.
Silti haluaisin toivoa.
Ilmastotutkijoiden Climate Analytics -ryhmä julkaisi vastikään raportin, jonka keinoilla ilmaston lämpeneminen voisi pysähtyä 1,7 asteeseen vuoteen 2050 mennessä ja alkaa sen jälkeen laskea kohti 1,5 astetta tai jopa sen alle.
Ryhmän esittämiä keinoja ovat erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian radikaali lisääminen, nopea luopuminen fossiilisista polttoaineista, hiilidioksidia ilmakehästä poistavien tekniikoiden ripeä käyttöönotto sekä maatalouden metaanipäästöjen pysyvä vähentäminen.
”
Silti haluaisin toivoa.
Listaan ei sisälly mitään, mitä valtiot ja yritykset eivät voisi tehdä tai mihin kuluttajat eivät voisi valinnoillaan vaikuttaa. Ja nuorempiani lainatakseni – nyt on jo ihan hullu kiire.
Kriisin hillitsemiseksi lähes jokainen voi tehdä jotain. Kirjailija Albert Camus’ta mukaillen: maailmaa ei ehkä voi pelastaa, mutta jokainen meistä voi kieltäytyä tekemästä sitä pahemmaksi. Kyse on käytännöllisistä valinnoista, pohjimmiltaan hyvin arkisesta hiljaisesta työstä, moraalista.
Ennen kaikkea voisimme opetella kuuntelemaan lapsiamme. Heille ja heidän jälkeläisilleen maailma jää.