Suomi kärsi EHT-turnauksen päätöspelissä tappion Ruotsille maalein 2–4.
9.11. 20:32
Aamulehti
Leijonat juhlisti isänpäivää sunnuntaina perinteikkäällä ottelulla Ruotsia vastaan.
Tre Kronor ei suomalaisten juhlatunnelmasta piitannut. Lähes täydessä Nokia-areenassa kaikkiaan 10 857 katsojaa todisti Leijonien tappiota, joka tuli maalein 2–4 (1–2, 1–0, 0–2).
Samalla Tre Kronor varmisti Suomen EHT-turnauksen voiton puhtaalla pelillä. Muut joukkueet pelasivat ristiin ja voittivat kukin yhden ottelun.
”Harmittaa. Pääsimme kolmannessa erässä vielä pelaamaan voitosta, mutta emme saaneet käännettyä peliä”, Leijonien tamperelaispuolustaja Oskari Laaksonen totesi.
Lue lisää: Antti Pennanen matkaa pian Pohjois-Amerikkaan – näin hän kommentoi olympiavalintoja
Leijonat veti areenaan peräkkäisinä iltoina yli 10 000 katsojaa. Osa välitti myös terveisiä. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti
Toni Rajala teki 1–2-kavennuksen Sami Vatasen loistavasta esityöstä. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti
Ottelun alku sujui keltapaitojen komennossa. Laaksonen istui kiinnipitämisen vuoksi jäähyaitiossa, kun kiekko kimposi Emil Larmin torjunnasta takatolpalle Jesper Frödénille. Tämä iski paluukiekon maaliin ja paukautti samalla Larmin juomapullon palasiksi.
Juuso Mäenpää haluaa varmasti unohtaa Ruotsin 2–0-maalin. Marcus Sörensen ryösti häneltä Suomen puolustusalueella luvattoman helposti kiekon ja kävi laittamassa sen yläkulmaan.
Avauserän viimeisellä minuutilla Suomi onnistui kaventamaan. Sami Vatanen väläytti osaamistaan ja sai laukaisuharhautuksellaan pihalle niin puolustajat kuin maalivahti Arvid Holmin. Toni Rajalalle jäi helppo työ laittaa kiekko tyhjiin.
Toisessa erässä Suomi sai pelistä paremmin otetta, ja kamppailun puolivälissä Laaksonen oli rakentelemassa tasoitusta. Tamperelainen sai siniviivalla pakkipariltaan Rasmus Rissaselta poikittaissyötön ja antoi kiekon heti takaisin. Rissasen rannelaukaus upposi suoraan maalin yläkulmaan.
Päätöserässä Ruotsi ratkaisi ottelun edukseen. Erän alussa Rasmus Asplund jatkoi takatolpalta kovan syötön kohti maalia, ja kiekko ylitti todella täpärästi maaliviivan.
Puolitoista minuuttia ennen loppua Fredrik Olofsson teki Ruotsin neljännen tyhjiin, kun Suomi haki tasoitusta kuudella kenttäpelaajalla.
Mitä tapahtui?
Suomi–Ruotsi 2–4
Eemil Erholtz teki ensiluokkaisen maskin Leijonien 2–2-tasoitukseen. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti
1. erä: 0–1 Jesper Frödén (de la Rose, Asplund) 5.58 yv, 2–0 Marcus Sörensen 13.07, 1–2 Toni Rajala (Vatanen, Hatakka) 19.39.
2. erä: 2–2 Rasmus Rissanen (Laaksonen, Erholtz) 30.40.
3. erä: 2–3 Rasmus Asplund (Hedqvist, Brännström) 44.37 vt, 2–4 Fredrik Olofsson (Ryfors) 58.37 tm.
Rasmus Asplundin 3–2-maalia tarkisteltiin pitkään kuvanauhalta. Tuomaristo sai taustatukea. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti
Jesse Puljujärvi oli turnauksen seuratuin suomalaispelaaja. Tähtihyökkääjä jäi yhteen syöttöpisteeseen. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti
Viideltä alkuillasta alkava ottelu ja siihen valmistautuminen vei valtaosan Leijonien pelaajien isänpäivästä. Ottelun jälkeen jäi kuitenkin aikaa vielä pienelle juhlinnalle.
”Nyt näen isää ja ukkia, ehkä kummisetääkin. Menemme onnittelujen jälkeen syömään”, Laaksonen kertoi.
Laaksosten perheessä isä lienee kotimaassa vielä poikaansakin tunnetumpi. Jyrki Laaksonen on viihdyttänyt suomalaislapsia vuosikymmenien ajan jo instituution asemaan nousseessa Pikku Kakkosessa.
Harvempi tietää isän olevan myös salibandyn MM-mitalisti ja Euroopan mestari.
Tuleeko isältä palautetta maalisyötöstä vai kahdesta jäähystä?
”Varmaankin jäähyistä”, Laaksonen naurahti.
Reissut Tampereelle ovat Laaksosella kiekkokauden aikana harvassa. Nokia-areenassakin hän pelasi vasta toista kertaa.
”On tämä hieno halli, siitä ei pääse mihinkään. Kivahan täällä Tampereella oli olla tämä viikko ja nähdä perhettä sekä kavereita samalla.”
Oskari Laaksosella riitti Tampereella tuttuja niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Isac Hedqvistin kanssa hän pelasi Luulajassa kaksi kautta joukkuekavereina. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti
Maanantaina Keski-Eurooppa kutsuu jälleen. Täksi kaudeksi Laaksonen siirtyi Ruotsista sveitsiläiseen Biel-Bienneen – samaan joukkueeseen, jossa Toni Rajala on pelannut jo kymmenen vuotta.
”Hän on superstara siellä. Kaikki tuntevat Tonin.”
”Itselläni on mennyt vaihtelevasti. Alussa pieni loukkaantuminen rikkoi rytmiä, ja meillä joutuu ulkomaalaispelaajista yksi aina huilaamaan kiintiön vuoksi. Jos hyökkäyspäässä on poissaoloja, pakit joutuvat herkemmin istumaan. Se on siellä pelin henki”, Laaksonen totesi.
Vuodet ovat koulineet Laaksosta. Uran alkuaikojen hullunrohkeasta kuljettelijasta on kasvanut paljon kokonaisvaltaisempi puolustaja.
Tämänkertaisessa leijonaryhmässä Laaksonen saikin vastuuta alivoimalla eikä ylivoimalla. Sami Vatasta ja Mikko Lehtosta on lähes mahdotonta syrjäyttää yv-viisikoista.
”Yritän oppia heiltä, mitä he tekevät. Molemmat kun ovat Euroopan kärkipakkeja.”
Laaksonen kuuluu siihen suomalaispelaajien joukkoon, jolle olympiakisat on utopiaa mutta MM-turnaus realistinen tavoite. Nuorten maailmanmestari ei ole pelannut aikuisten arvokisoissa vielä kertaakaan.
”MM-kisatkin ovat niin kaukana vielä. Olen huomannut, että tässä voi tapahtua mitä vaan, loukkaantumisia sun muuta. On parempi miettiä vain ensi viikkoa.”