Lahdessa seitsemäsluokkalaiset eivät opi biologiaa pelkästään kirjoista – he tutkivat vesistöjä luonnossa.
Tämä ei ole sattumaa, vaan osa Lahden perusopetuksen uutta ympäristökasvatusohjelmaa. Tutkimusvälineet tulevat paikalle Luontokoulu Kaislan luotsaamalla Ekopakulla, joka on suunniteltu koulujen ulko-opetukseen.
Toiminta on valtakunnallisestikin huomionarvoista, sillä muualla kuntien ja kaupunkien säästötoimet ovat jo vaikuttaneet luontokoulujen toimintaan.
Monet oppilaat ovat vieraantuneet luonnosta.
Lahdessa Luontokoulu Kaislan toimintaa rahoittaa kaupunki, mikä tarkoittaa kiertävän ympäristökasvatusauto Ekopakun ylläpitoa ja kahden ympäristökasvattajan palkkojen maksua. Muualla Suomessa vastaavia pakuja ei ole edes pystytty hankkimaan.
Lahden autohanke sai kymmenen vuotta sitten valtiolta erillisen rahoituksen, 100 000 euroa, mikä mahdollisti sen toteutumisen.
Ulkona luonnossa tapahtuvan opetuksen tavoitteena on lasten ja nuorten luontosuhteen ja kestävän elämäntavan edistäminen. Aikaisemmin Ekopakua käyttivät pääasissa nuoremmat lapset ja alakoululaiset. Uutta on se, että työtä tehdään nyt myös yläkouluikäisten kanssa.
Biologian ja maantiedon opettaja Jussi Räsänen muistuttaa, ettei luontoa voi oppia pelkästään kirjoista vaan se pitää kokea. Monet oppilaat ovat vieraantuneet luonnosta, eikä kasveja, kaloja ja eläimiä enää tunnisteta. Lahdessa luonto – lähimetsät, lammet ja järvet – ovat poikkeuksellisen lähellä kaikkia.
Ulkona oppiminen vaatii kouluilta aikaa ja resursseja. Luontoon lähtiessä yksi oppitunti ei riitä, vaikka opetus tapahtuisikin aivan koulun lähiluonnossa. Opettajien pitää oikeasti haluta lähteä luokkansa kanssa ulos ja yleensä koululle tarvitaan vielä sijainen aineopintoja pitämään. Toivottavasti rehtoreilla riittää ymmärrystä tukea ympäristökasvatusta.
Räsänen antaa Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa vinkin paikasta, jossa jokaisen oppilaan pitäisi käydä. Salpakierron jätteenkäsittelylaitokseen tutustuminen sopii myös aivan jokaiselle lahtelaiselle, sillä se avaa silmät sille, mihin omat roskat ja jätteet päätyvät tai mihin niiden ainakin pitäisi päätyä.
Luontokoulu Kaisla toimii hyvänä lahtelaisena esimerkkinä, sillä muualla Suomessa luontokouluja lakkautetaan säästösyistä. Jyväskylän ja Ylöjärven luontokoulut ovat jo sulkeneet ovensa, ja Janakkalassa taistellaan toiminnan jatkumisen puolesta. Metsähallituksen luontokeskuksissa opastustoiminta on ulkoistettu tai lopetettu. Vain Haltian luontokeskus toimii entiseen tapaan.