Muistat varmasti, miltä tuntuu menettää hajuaisti esimerkiksi flunssan yhteydessä. Yleensä tunne on epämukava.
Ruoka ei maistu, kun sitä ei maista. Hajuton elämä vie maun kulinaristisista nautinnoista. Jos on koko ikänsä juonut kahvia eikä se yllättäen enää maistu, kokemus voi säikäyttää.
Useimmiten hajuaisti palautuu, mutta joskus se voi hävitä pidemmäksi aikaa.
– On tärkeää, että maistamme ja haistamme. Näihin aisteihin yhdistyy paljon mielihyvää. Ei vain ruokaan, vaan myös muistoihin liittyen. Lääketieteessä tiedetään, että masentuneilla on huonompi hajuaisti, HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan erikoislääkäri Johanna Wikstén sanoo.
Hän tapaa työssään potilaita, jotka kärsivät muun muassa nenän sivuonteloiden ongelmista, nenän pitkittyneestä tukkoisuudesta ja nenän alueen kasvaimista. Yleensä puutteellinen hajuaisti on häirinnyt vastaanotolle tulevaa asiakasta jo pidemmän aikaa.
– Siihen on voinut liittyä nenän tukkoisuutta ja kasvojen paineoiretta. On saatettu kärsiä joitakin kuukausia tai jopa vuosia, eikä ongelman syytä ole selvitetty. Ihminen on voinut tottua siihen, ettei hän haista, eikä ongelmaa ole pidetty niin akuuttina.
Alzheimer-potilaiden kertomuksista tiedetään, että yksi varhaisista oireista on heikentynyt kyky haistaa asioita.
– Tämä ilmenee jopa ennen kuin varsinaista diagnoosia on tehty. Tutkimme, miksi näin on, kertoo soluneurobiologian professori Katja Kanninen, joka johtaa tutkimusryhmää Kuopiossa.
Tutkimuksesta kerrotaan lisää jutun lopussa.
Huono hajuaisti voi aiheuttaa konkreettisia vaaratilanteita esimerkiksi silloin, jos ihminen ei haista pilaantunutta ruokaa, savua tai ilmassa olevaa kaasua. Hän on saattanut opetella kysymään apua toisilta ihmisiltä samaan tapaan kuin esimerkiksi värisokea.
– Jotkut saattavat olla jopa tyytyväisiä siihen, että he eivät haista sitä mitä muut, erikoislääkäri Wikstén sanoo.
Haju ja maku yhteydessä
Tavallisesti hajuaistin ongelmat ovat yhteydessä makuaistiin ja päinvastoin, koska makuaistimus perustuu pääosin hajuaistiin.
– Ihminen maistaa vain hapanta, makeaa, karvasta ja suolaista. Muut aistimukset tulevat hajuaistista, erikoislääkäri Wikstén kertoo.
Joskus nenässä oleva polyyppi tai kasvain voi estää hajun pääsyn nenän yläosiin.
Kuva: Lennart Holmberg
Lähetettä erikoislääkärin vastaanotolle ei yleensä tarvita, jos potilaalla on ennen hajuaistin ongelmia todettu virusinfektio. Jos sen sijaan selvää infektiota ei ole todettu, lisätutkimukset voivat olla tarpeen.
– Silloin tutkitaan nenätähystyksellä, onko nenässä polyyppi tai kasvain, joka estää hajun pääsyn nenän yläosiin. Jos tutkimuksissa ei selviä mitään, vaihtoehtona voi olla kuvantaminen, Wikstén kertoo.
Nenäpolyyppitauti on melko yleinen vaiva. Siinä limakalvo vaurioituu, alkaa turvota ja pullistella, minkä seurauksena syntyy ulokkeita eli polyyppeja.
Ne hoidetaan yleensä nenäkortisolisuihkeella, joka kutistaa polyypit. Tarvittaessa polyyppeja voidaan kirurgisesti pienentää, mutta ne kasvavat useimmiten takaisin.
Hajuaisti on herkkä vaurioille
Kun ihminen hengittää ilmaa, siitä siirtyy pieniä partikkeleja nenän hajuepiteelille, joka sijaitsee hajukäämien päässä. Sieltä signaali siirtyy aivoihin, joissa syntyy hajuaistimus.
Joskus tutkimuksissa todetaan, että potilaan hajuaisti on puuttunut syntymästä asti.
– Jos ihminen on syntynyt ilman hajuaistia, hän ei välttämättä tiedä, että se puuttuu. Asia voi selvitä hänelle vasta aikuisena.
Tavallinen nuha vie hajuaistin useimmiten silloin, kun limakalvot turpoavat eivätkä hajut pääse perille. Yleensä syynä on virus, joka voi myös hävittää hajuaistimuksen hetkellisesti ilman voimakasta turvotusta.
Lääkärit eivät Wiksténin mukaan ole täysin varmoja siitä, tapahtuuko ihmisen hajuhermosoluissa jotain vai onko kyse esimerkiksi tukisolujen häiriöstä.
– Hajuaisti on herkästi muuntuva. Perifeerisen sijainnin vuoksi hermon solut vaurioituvat helposti, mutta korjaantuvat myös nopeasti.
– Leikkausta ei koskaan tehdä hajuaistin takia vaan muista syistä, erikoislääkäri Johanna Wikstén kertoo.
Kuva: HUS
Jos hajuaisti heikkenee nopeasti, se voi myös palautua nopeasti. Sen sijaan hitaasti heikkenevä hajuaisti voi ennakoida sitä, ettei se välttämättä palaudu lainkaan.
Tämän takia hajuaistin äkillisiä muutoksia ei yleensä tutkita heti oireen ilmestyttyä, ellei potilaalla epäillä kasvainta. Jotkin harvinaiset kasvaimet voivat viedä hajuaistin mennessään äkillisesti.
Wiksténin mukaan näissä tapauksissa oireisiin liittyy usein myös näköhäiriöitä, särkyä, verenvuotoa ja toisen sieraimen tukkoisuutta.
Hajuaisti voi hävitä äkillisesti myös, jos ihminen kaatuu ja lyö takaraivonsa. Tärähdys vaurioittaa nenän tukirakenteita, mutta tätäkään mekanismia ei tunneta lääketieteessä kovin tarkasti.
Hajuharjoittelua ja A-vitamiinia
Wikstén kertoo, että nenän paikallishoidoista voi olla apua hajuaistin huoltamisessa. Ensisijaisesti hoito on limakalvojen puhdistusta ja huuhtelua suolavedellä nenähuuhtelukannun avulla.
– Nenäkortisonisuihkeesta, A-vitamiinista ja Omega 3 -kalaöljyvalmisteista voi myös olla apua. Kortisonia suositellaan käytettäväksi parin kuukauden ajan, jotta se ehtii kunnolla rauhoittaa nenän limakalvoa.
Hajuaistia on hyvä ”kouluttaa” haistelemalla esimerkiksi erilaisia ruoka-aineita. Jos nenäänsä ei käytä aktiivisesti, se saattaa passivoitua. Ihminen ei välttämättä huomaa hajuaistin heikkenemistä. Hajuharjoittelun tulisi kestää useamman kuukauden.
Hajuaistia voi ”kouluttaa” haistelemalla säännöllisesti erilaisia tuoksuja useiden kuukausien ajan.
Kuva: Vesa-Matti Väärä
– Harjoittelun aikana haistellaan tuttuja hajuja 10–20 sekuntia kerrallaan monta kertaa päivässä. Siten hajuaisti voi elpyä esimerkiksi viruksen jälkeen. Hajujen on oltava selkeästi eroteltavissa toisistaan.
Omilla elämäntavoilla voi vaikuttaa hajuaistin toimivuuteen, sillä esimerkiksi tupakointi heikentää haistamiskykyä. Hyvää ei tee myöskään säännöllinen oleskelu pölyisessä ympäristössä.
Koronainfektio voi heikentää hajuaistia
Koronapandemian jälkeen on havaittu, että koronan sairastaneet voivat kärsiä pitkiäkin aikoja heikentyneestä tai kokonaan hävinneestä hajuaistista.
Äskettäin kerrottiin laajasta Yhdysvaltain terveysinstituutin johdolla toteutetusta tutkimuksesta, jonka mukaan merkittävä osa ihmisistä kärsii ongelmasta jopa tietämättään.
”Jo pidempään on ollut tiedossa, että virukset voivat viedä hajuaistin jopa pysyvästi. Näitä tapauksia tulee tietooni useita vuodessa.”
Johanna Wikstén
Erikoislääkäri
Tutkimuksessa havaittiin, että 80 prosenttia niistä, jotka olivat kertoneet hajuaistinsa muuttuneen koronainfektion jälkeen, sai heikon tuloksen kliinisessä hajutestissä vielä kahden vuoden jälkeen. Tästä ryhmästä 23 prosenttia oli menettänyt hajuaistinsa joko kokonaan tai lähes täysin.
Yllättäen 66 prosenttia niistä koronan sairastaneista, jotka eivät olleet huomanneet muutoksia hajuaistissaan, saivat normaalia huonommat tulokset testissä.
Korona ja muut virukset voivat viedä hajuaistin pitkäksi aikaa. Pikatesteistä tuli arkipäivää pandemian aikana.
Kuva: Matti Posio
HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan erikoislääkäri Johanna Wikstén huomauttaa, että muutkin ylähengitystievirukset kuin korona aiheuttavat hajuaistin menetystä.
– Jo pidempään on ollut tiedossa, että virukset voivat viedä hajuaistin jopa pysyvästi. Näitä tapauksia tulee tietooni useita vuodessa. Perusflunssakin voi aiheuttaa hajuaistin menetyksen jopa vuosiksi, Wikstén sanoo.
Kuitenkin tutkimuksissa on havaittu, että hajuaisti voi palautua jopa kolmeen vuoteen asti, kun nenää hoidetaan huolellisesti.
Nenä voi paljastaa Alzheimer-riskin
Pauli Reinikainen
Professori Katja Kanninen johtaa soluneurobiologiaan keskittynyttä tutkimusryhmää Kuopiossa sijaitsevassa A.I. Virtanen -instituutissa. Hänelle hajuaistin ongelmat ovat osa tutkimusta, jossa perehdytään solu- ja molekyylitasolla Alzheimerin taudin oireisiin.
Tutkimusryhmä toivoo, että tulevaisuudessa hajuaistin oireita voisi käyttää yhtenä Alzheimerin taudin varhaisen diagnosoinnin työkaluna. Työssä hyödynnetään Kuopion yliopistolliselta sairaalalta saatavia, vapaaehtoisilta potilailta kerättäviä näytteitä, jotka analysoidaan laboratorio-olosuhteissa.
Näytteet ovat paikallispuudutuksessa otettuja pieniä koepaloja nenäontelon yläosan hajuepiteelistä. Terveitä soluja verrataan Alzheimer-potilaiden vastaaviin.
Professori Katja Kanninen toivoo, että jatkossa tutkijoilla olisi enemmän tietoa siitä, millaisia varhaisia muutoksia kudoksissa tapahtuu. Hajuaistin muutokset on liitetty Alzheimerin tautiin jo useiden vuosien ajan.
Kuva: Itä-Suomen yliopiston kuvapankki
– Muutokset liittyvät myös muihin neurologisiin sairauksiin kuten Parkinsonin tautiin. Syytä ei edelleenkään tiedetä, eli emme ymmärrä, miksi hajuaistin ongelmat ilmenevät ennen muistioireita.
Se tiedetään, että hajuaisti heikkenee ihmisen ikääntyessä, mutta Kannisen tutkimuksessa se ei ole relevantti tieto.
– Olemme havainneet, että Alzheimer-potilaiden kohdalla tiettyjen hajujen tunnistaminen vaikeutuu. Annamme potilaille tehtävän nimetä tiettyjä hajuja.
– On mielenkiintoista, että esimerkiksi sitruunan ja kalan hajut ovat sellaisia, joita ihminen ei välttämättä kykene tunnistamaan. Voi olla mahdollista, että kyse on siitä, ettei ihminen pysty yhdistämään hajua sen lähteen nimeen.
Tietyt proteiinit muuttuvat
Joitakin yksittäisiä aiheeseen liittyviä tutkimuksia on jo julkaistu. Tutkijat ovat esimerkiksi havainneet, että kun tietyt proteiinit osallistuvat ihmisen energia-aineenvaihduntaan solutasolla, ne muuttuvat, ja tämä näkyy osaltaan hajutestituloksissa.
Nämä proteiinit voivat olla ratkaisevassa asemassa tulevaisuudessa, jos ja kun hajuaistista voisi ennakoida tulevaa Alzheimerin taudin ja muiden neurologisten sairauksien riskiä. Kannisen mukaan tämä voisi onnistua nenästä otetulla näytteellä.
– Kyse voisi olla samankaltaisesta nenätestistä kuin mihin totuimme korona-aikana. Nenänäyte on mahdollista tutkia hyvin yksinkertaisilla laboratoriomenetelmillä, ja näytteen voisi ottaa kotioloissa.
Tähän tilanteeseen pääseminen voi kestää vielä kymmenisen vuotta, sillä tutkimukset ovat alkuvaiheessa.
Hajuilla on tärkeä rooli myös muistin kannalta. Jos ihminen ei haista, hän ei osaa yhdistää hajua vaaratilanteeseen kuten tulipaloon.
Kuva: Jane Iltanen
Hiljattain on alkanut uusi yksittäinen tutkimus, jossa verrataan nuorehkojen 30–40-vuotiaiden aikuisten näytteitä 70-vuotiaisiin terveisiin henkilöihin. Tarkoituksena on selvittää, missä iässä hajuaistin muutoksia pystytään havaitsemaan.
Kannisen mukaan tutkimus on tärkeää siksikin, että hajuaistilla on iso merkitys ihmisen hyvinvoinnin kannalta.
– Jos ihminen ei haista kunnolla, ruokaan liittyvä makunautinto vähenee ja ruokahalu heikkenee. Silloin ruokailutottumukset muuttuvat.
– Siitä alkaa kierre, joka johtaa kokonaishyvinvoinnin huononemiseen. Jos pystyisimme estämään hajuaistin muutoksia, se vaikuttaisi myönteisesti ihmisen hyvinvointiin.
Kanninen myöntää ongelmat, jotka liittyvät hajuaistin parantamiseen.
– Siksi olisi tärkeää pystyä suojaamaan ihmisen hajuaistia, että estämme tulevat ongelmat.