Tämä haastattelu on Antti Tuiskun ensimmäinen moneen kuukauteen. Näinkin pitkän tauon syynä on se, että miehen arkea on nykyisin istua espanjalaisessa toimistossa näyttöpäätteen ääressä ja miettiä omistamansa kiinteistöfirman isoja linjoja – eikä pitää esillä brändiä nimeltä Antti Tuisku.
Ja juuri se Anttia hänen nykyisessä työssään viehättää.
”On virkistävää olla normaalissa kahdeksasta neljään -työssä. Maailma ei enää pyöri minun ympärilläni”, hän sanoo.
Vaikka elämänmuutos on artistiuran jälkeen ollut valtaisa, tietyt piirteet hänessä itsessään eivät ole kadonneet minnekään.
”Aina välillä jään töissä itselleni kiinni sellaisesta ajatuksesta, että apua, pitäisi olla tekemässä jotain eikä keittää kahvia. Pitäisi osata kaikki heti ja olla mahdollisimman tehokas.”
Teki hän mitä tahansa, vaatimukset ovat aina korkealla.
Vuoden ihmiskoe
Neljä kuukautta. Niin kauan Antti Tuisku malttoi huilata sen jälkeen, kun lopetti artistiuransa Ruisrockin keikkaan 2023. Hänellä oli kiire siirtyä toisen intohimonsa pariin: hiihtämiseen.
Ura hiihdon parissa oli kytenyt Antin mielessä jo pidemmän aikaa. Siemen lähti itämään vuonna 2015 Falunin MM-hiihtokisoissa, joita Antti seurasi ystäviensä kanssa paikan päällä. Falunissa Antti pääsi hiihtäjä Sami Jauhojärven kanssa tutustumaan kisojen varikkoon, jossa hänen fanittamansa hiihtäjät taustajoukkoineen työskentelivät. Näyssä oli jotain selittämätöntä taikaa.
”Sanoin Samille, että täällä minä itseni näen. Täällä minunkin pitäisi olla töissä. Halusin oppia, millaista on olla huippu-urheilija.”
Antti palasi Suomeen. Vain muutama viikko myöhemmin hänen musiikkiuransa ampaisi todelliseen nousuun. En kommentoi -levy julkaistiin, ja se myi hetkessä platinaa, poiki useita radiohittejä ja täytti Hartwall Areenan kaksi kertaa keväällä 2016. Myöhemmin tuli lisää hittilevyjä ja yhä isompia lavoja, mutta hiihto ei unohtunut.
Nyt Antilla on oma hiihtojoukkue, AT Ski Team, jonka henkisenä valmentajana hän toimii.
Samassa porukassa hän harjoitteli ja toteutti pähkähullun unelmansa tulla SM-tason kilpahiihtäjäksi nelikymppisenä. Antti treenasi vuoden päivät tiukan harjoitusohjelman ja valmentaja Reijo Jylhän otteessa. Urakka päättyi viime talvena. Ei palkintopalleille, mutta kuitenkin sillä tavalla, että Antti tunsi saavuttaneensa jotain todella merkittävää.
”Olen päässyt tosi syvälle hiihtomaailmaan, ja se on antanut minulle ihan hirveästi.”
Tuisku toisin silmin
Hiihtääkö Antti Tuisku jotain kohti vai pakoon? Tätä kysyy Antista tehty, juuri ilmestynyt kolmiosainen Ylen Kuolemattomuusprojekti-dokumenttisarja, jossa seurataan Antin elämää useamman vuoden ajan.
Ohjelma on läpileikkaus paitsi Antti Tuiskun uskomattomaan hiihtourakkaan, myös hänen taaksejääneeseen artistiuraansa. Dokumentissa vieraillaan huippuhetkissä olympiastadionilla mutta puhutaan sellaisestakin ajanjaksosta, jolloin Antti joutui suosionsa notkahdettua 2008–2009 luopumaan asunnostaan Helsingin arvoalueella Ullanlinnassa ja muuttamaan rahapulassa managerinsa luokse.
”Se tuntui nöyryyttävältä mutta oli toisaalta myös tärkeä hetki tutkia sitä, mitkä olivat syvimmät motiivini musiikin tekemiseen. Kokemuksesta oli lopulta hyötyä artistiksi kasvamisessa.”
Antti ei ollut vaikuttamassa dokumentin prosessiin millään tavalla vaan oli täysin muiden armoilla. Antti kertoo, että ensin kontrollista luopuminen jännitti. Sitten hän teki rauhan asian kanssa.
”Päätin, että elän elämääni ja puhun sellaisia ajatuksia, jotka koen siinä hetkessä tärkeiksi. Ja sitten sen jälkeen come what may, tulkoon, mitä tulee.”
Antti on nähnyt valmiin ohjelman kaksi kertaa. Häntä pelotti etukäteen, paljastuuko hänelle hänestä itsestään uusia, yllättäviä puolia.
”Siitäkin huolimatta, että tiedostan omat epävarmuuteni ja traumani aika hyvin.”
Ja paljastuihan sieltä, kaikenlaista. Kun Antti katseli itseään, hän näki ruudulla ristiriitaisen hahmon.
”Huomasin, että olen tosi epävarma edelleen. Ja välillä taas hyvin itsevarma. Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin peilasin itseäni sen kautta, mitä muut minusta ajattelivat.”
Väsymyksen verho
Kuvausten aikana Antti havahtui siihenkin tosiasiaan, että artistiuran lopettaminen herättää hänessä edelleen hankalia tunteita. Ei ole vieläkään helppoa pukea sanoiksi, mitä kaikkea päätöksen takana on lopulta ollut, vaikka syiden jäljille hän kertoo jo osin päässeensäkin.
”Olin ehkä vähän naiivi ajatellessani, että kun hyppään suoraan artistiuran jälkeen hiihtoprojektiin, syyt lopettamiseen aukeavat minulle. Mutta asia on edelleen hähmäinen.”
Antilla on aina ollut kova palo esiintymiseen. Pikkupoikana hän ihaili Madonnaa ja Celine Dionia. Kuunteli näitä korvalappustereoista omassa sängyssään rivitalokodissa Rovaniemellä ja itki liikutuksesta. Karaokelaitteillaan hän hoilasi Kaija Koota.
Tähtäin oli korkealla jo hänen uransa alkuvaiheessa Idols-laulukilpailun jälkeen. Oli tultava Suomen kovimmaksi ja kovakuntoisimmaksi poptähdeksi. Ja kun hän monien vaiheiden jälkeen saavutti kaiken, mistä oli unelmoinut, hän halusikin lopettaa. Eikä oikein vieläkään tiedä, miksi.
Uran lopettamisesta puhuminen tuntuu Antista vaikealta.
”Melkein alkaa itkettää”, hän myöntää. ”Ehkä vuosien myötä selviää, miksi näin kävi.”
Yhdestä asiasta Antti on varma. Itsensä promoamista hän ei ole ikävöinyt ollenkaan. Se on sosiaalisen median myötä nykyisin iso osa artistin työtä.
Hän pohtii, että taustalla oli varmasti myös ”totaalista väsymistä”.
”Väsyin loputtomiin paineisiin. Kun oli kiertue päällä, oli pakko pysyä terveenä. Piti sopeutua alaan, joka muuttui koko ajan.”
Yksinäinen outolintu
Antille kaiken on aina pitänyt olla vähän suurempaa, varsinkin musiikin. Kun uutta levyä tehtiin, sillä piti olla jokin teema tai syvempi sanoma. Show’n tuli olla mahdollisimman iso ja näyttävä.
Artistina hänen tuli toimia tunteiden tulkkina – auttaa ihmisiä reflektoimaan heidän omaa elämäänsä hänen musiikkinsa kautta. Antti valmistui ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi kolmisen vuotta sitten ja tekee asiakastyötä yhä.
Musiikkia ja terapiatyötä määrittävät samat arvot.
”Oli vieras ja hankala ajatus, että julkaisisin musiikkia neljän kuukauden välein vain, jotta pysyisin pinnalla suoratoistopalveluissa. Tuntui, että aloin olla siinä maailmassa yksinäinen outolintu. Kun aiemmin musiikkimaailma veti mukaansa ja inspiroi, tulikin olo, että piti päästä kauemmaksi.”
Sitten Antti toteaa, että hän pelkää, että nyt ihmiset saavat käsityksen, että hän on katkera, kiittämätön ja vihainen. Ei hän ole.
”Olen aina mennyt sinne, minne mieli on vienyt. Opiskellut terapeutiksi, hiihtänyt kilpaa. Yhtä hyvin voi vielä tulla päivä, jolloin haluan taas tehdä musiikkia.”
Yksin vuoristossa
Luovuuttaan voi onneksi kanavoida muillakin tavoin kuin elämällä kuluttavaa pop-artistin elämää. Viime kesänä Antti Tuisku muutti kahdeksi kuukaudeksi hellepakolaiseksi Pohjois-Espanjan vuoristoon kahden koiransa kanssa kylään, jossa asuu 33 ihmistä. Hän huomasi, että päivät vilisivät ohi eikä hänellä ollut pätkääkään tylsää.
”Kirjoitin fiktiivistä tarinaa, josta ei ehkä koskaan tule yhtään mitään. Vaelsin vuorilla, juttelin ääneen koirien ja itseni kanssa ja lauleskelin. Olin superonnellinen.”
Maastopalot kuitenkin pakottivat palaamaan kotiin kaakkoisrannikolle Torreviejaan kaksi viikkoa suunniteltua aikaisemmin.
Yksin olemisen autuus ei ole Antille missään nimessä itsestään selvä asia. Hän kertoo, että on entinen läheisriippuvainen, jolle yksinolo tarkoitti vielä pari-kolmekymppisenä paniikkikohtausta. Taustalla oli koulukiusaamista ja sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa parisuhteessa.
”Kun vetäydyin korona-aikana yksin Saariselälle kirjoittamaan Menesty!-kirjaani, äiti soitti ja ihmetteli, että vieläkö sie oot siellä. Ethän sie osaa olla yksin.”
Luovuus ja kunnianhimo yhä läsnä
Antti on oivaltanut, että todellinen menestys ja hyvinvointi kumpuavat itsensä löytämisestä. Hän on vasta hiljattain ymmärtänyt, että vaikka hän tykkää ihmisistä, hän tarvitsee yksinoloa palautuakseen.
Senkin hän on ymmärtänyt, että tekemisessä pitää olla mukana sisäinen motiivi, jokin omiin arvoihin nojaava syy. Uran alkuvaiheessa Anttia ajoi ulkoinen motiivi, näyttämisen halu. Hän halusi näyttää kiusaajilleen, mihin hänestä oli.
”Näyttämisen halusta en varmaan pääse koskaan täysin eroon.”
Antti kertoo, että syksyinen Suomen-vierailu dokumentin tiimoilta on viimeinen, jolla hän edustaa Antti Tuiskua. Sitten hän vetäytyy takaisin Espanjan auringon alle elämään uutta kahdeksasta neljään -arkeaan.
Riittääkö kiinteistövälitysfirman, hiihtojoukkueen pyöritys ja pöytälaatikkoon kirjoittaminen todella ison show’n Antille?
”Luomisen tarve, taiteilijuus ja herkkyys eivät ole kadonneet sisältäni mihinkään”, hän myöntää.
Mutta toisaalta ei yletön kunnianhimokaan. Sen vuoksi paluu artistin saappaisiin tuntuu ainakin juuri nyt Antista ajatuksena mahdottomalta.
”Koska kuitenkin haluaisin olla taas Suomen kovin poptähti.”
Antti Tuisku
Syntynyt: Rovaniemellä 1984
Asuu: Torreviejassa, Espanjassa
Perhe: Kaksi koiraa
Ura: Yli 20-vuotinen ura laulajana. Markkinointivastaava osaomistamassaan kiinteistövälitysfirmassa, AT Ski Teamin perustaja, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti.
Ajankohtaista: Kuolemattomuus-projekti –dokumenttisarja Yle Areenassa.