Kielipolitiikka|Tuoreessa selvityksessä kehotetaan valppauteen suomen kielen aseman puolesta, mutta suoraa uhkaa ei ole, sanoo Tampereen yliopiston suomen kielen professori Johanna Vaattovaara.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Englannin kieli ei uhkaa suomen asemaa, sanoo Tampereen yliopiston suomen kielen professori Johanna Vaattovaara.
Vaattovaara viittaa oikeusministeriön vuoden 2024 selvitykseen, joka kehottaa valppauteen suomen kielen aseman puolesta.
Professori kannattaa kielten rinnakkaisuutta ja varoittaa englannin virallistamisesta tai korkeakoulujen hallintokielen muuttamisesta englanniksi.
Vaattovaaran mukaan nuorten englannin käyttö ei ole uusi ilmiö, eikä se uhkaa suomen kielen asemaa.
Englannin kieli ei uhkaa suomen kielen asemaa, sanoo Tampereen yliopiston suomen kielen professori Johanna Vaattovaara.
Hän kommentoi perussuomalaisten esittämää huolta englannin kielen levinneisyydestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuten Hufvudstadsbladet tiistaina uutisoi, perussuomalaiset ovat päivittämässä kielistrategiaansa ja vaihtamassa kritiikkinsä kohdetta ruotsin kielestä englantiin.
”Kuolettava uhka kohdistuu äidinkieleemme. Taistelemme englannin herruutta vastaan”, strategiassa sanotaan. Sitä ei ole vielä julkaistu eikä sillä myöskään ole vielä puoluejohdon hyväksyntää.
Englannin kieli tosiaan on hyvin vahvasti läsnä suomalaisessa yhteiskunnassa yhtäältä kulttuurituotteiden kautta, toisaalta esimerkiksi maahanmuuttajien kautta. Onko suomen kieli siis musertumassa englannin luoman paineen alla?
”Englannin kieli ei tällä hetkellä ole uhka suomelle”, Vaattovaara vastaa.
Hän viittaa oikeusministeriön vuonna 2024 julkaisemaan selvitykseen Suomi osallisuuden kielenä: Selvitys suomen kielen tilasta Suomessa 2020-luvun puolimaissa, jonka teki Helsingin yliopiston suomen kielen professori Tiina Onikki-Rantajääskö.
Selvityksessä kyllä kehotetaan valppauteen suomen kielen aseman puolesta, Johanna Vaattovaara huomauttaa.
”Meidän ei tule lipsua siihen, että vaihtaisimme viranomaistoimintojen kieltä englanniksi, vaikka tietysti rinnakkaiskielisyys on suotavaa. Mutta ei olisi viisas liike, jos esimerkiksi englannille annettaisiin virallinen asema Suomessa. Tai jos muutettaisiin vaikkapa korkeakoulujen hallintokieli englanniksi, niin kuin on tehty esimerkiksi Hollannissa. Sitä on kaduttu jälkeenpäin.”
Vaattovaara kannattaakin ajatusta eri kielten rinnakkaisuudesta.
”Meillä Suomessa on semmoinen hieman vanhanaikainen ajatus, että kielet ovat aina joko tai: että meillä on joko suomi tai englanti, kun meillä voisi paljon enemmän olla rinnakkaiskielistä toimintaa. Ja hyvin toimivissa työ- ja opiskeluyhteisöissä toimitaankin joustavasti eri kielillä. Kaikki asianosaiset siinä ympäristössä myös oppivat kieliä toisiltaan.”
Englannista on tullut tieteen kansainvälinen valtakieli, mistä johtuen korkeakouluissakin käytetään sitä paljon.
”Korkeakouluissa englannin käyttö on arkipäivää, koska ne ovat kansainvälisiä toimintayhteisöjä ja on ihan sanomattakin selvää, etteivät tiede ja tutkimus – ja sen myötä tutkimuspohjainen opetus – kehity täällä omissa liemissään”, Vaattovaara sanoo.
Englantia käytetään Suomessa laajasti myös työ- ja korkeakouluyhteisöjen ulkopuolella. Suurissa kaupungeissa esimerkiksi vastaan voi tulla tilanteita, joissa asiakaspalvelija ei osaa suomea vaan kommunikointi tapahtuu englanniksi. Maahanmuuttajien lisäksi myös kantasuomalaiset nuoret viljelevät puheessaan runsaasti englanninkielisiä sanoja ja ilmauksia.
Tätä olisi helppo käyttää argumenttina nuorten suomen kielen taitojen heikentymisestä, mutta silloin myös helposti sekoitetaan asioita, Vaattovaara toteaa.
”Tietysti yksi asia on se, että lukutaito on heikentynyt ja mitä vähemmän luetaan, sitä vaikeampaa se on. Mutta se, että nuoret käyttävät omassa päivittäisessä vuorovaikutuksessaan tosi paljon lainoja englannista, se ei totisesti ole mikään uusi ilmiö. Eikä sekään ole uusi ilmiö, että huolestutaan siitä, että nyt nuoriso ei enää osaa suomea”, Vaattovaara sanoo.
”Tämä huoli on ikiaikainen: se on ollut aina, se varmaan tulee aina olemaan ja silti täällä edelleen porskutetaan suomen kielellä, uhkakuvasta toiseen.”