Katsoin Apple TV:n uutuussarjan Pluribusin ensimmäiset kaksi jaksoa. Mukavan oloista scifiä, jonka tyylilaji ei ole ihan minulle tehty, mutta kyllähän tuossa kiinnostaa, miten tarina jatkuu.
Sarjan käsikirjoittaja Vince Gilligan on sanonut, että hänen suunnitelmissaan Pluribus kestäisi ainakin neljä kautta, ”jos pääosaa esittävä Rhea Seehorn siihen vain suostuu”. Sarjan toinen kausi on jo varmistettu Apple TV:n puolelta.
Tämä kuitenkin vesittää omaa innostustani sarjaa kohtaan. Eräs kaikkien aikojen parhaiten tv-sarjoja itselleni on nerokas brittiläinen scifisarja Utopia. Sitä tehtiin kaksi tuotantokautta, ja kolmas kausi oli suunnitelmissa, mutta surkeiden katsojalukujen takia sitä ei koskaan tullut. Kahdessa kaudessa se silti kulki tarinakaaren läpi niin, ettei oikeastaan mitään jäänyt auki.
En yksinkertaisesti jaksa katsoa tätä nykyä sarjoja, joita selvästi tehdään niin, ettei loppua ole millään tavalla suunniteltu. Severancen ensimmäinen kausi oli parasta televisiota vuosikausiin, mutta toisen kauden loppu vesitti innostustani melkoisesti: jäi tunne, että sarjaa tehdään eteenpäin sitä mukaa kun uusia kausia tulee, eikä kukaan ole tehnyt suunnitelmaa siitä, miten tarina tulee päätökseensä.
Lue myös: ”Vuoden televisiotapaus” – Breaking Badin tekijän uusi sarja kerää hehkutusta
Etenkin tieteissarjoissa tarina on itselleni ylivoimaisesti tärkein. Nykyinen tv-sarjamalli, jossa tarinaa jatketaan sitä mukaa kun katsojaluvut antavat myöten ja rahaa tulee suoratoistopalvelun tilausmallin ansiosta ei kiinnosta. Missä vaiheessa tarinankerronnasta tuli sellaista, että siinä on alku, keskiosa ja savolainen saattaapi olla saattaapi olla katsotaan miten tämä kerää meillä tilaajia -loppu? Kirjoitusmallista tulee mieleen omat piirustukset ala-asteella, kun raapusteli paperille aluksi mökkimaiseman ja auringon sinne oikeaan yläkulmaan, mutta lopulta paperi oli täynnä kaikkea mahdollista avaruusaluksista jalkapalloihin ja hämähäkkeihin väärin päin. Lopputulos oli aina sekasotku, kun sitä ei ollut mietitty etukäteen.
Tässä onkin yksi syy, miksi olen vuoden tauon jälkeen innostunut jälleen animesarjoista. Toki niistäkin löytyy 20 kautta sisältäviä eepoksia, joita tehdään eteenpäin sitä mukaa kun katsojaluvut niin käskevät, mutta esimerkiksi Steins;Gate ja Serial Experiments Lain (molemmat mestariteoksia muuten, aloita näistä jos haluat syvälliseen animeen tutustua) on alusta asti kirjoitettu niin, että… no, niissä on alku, keskikohta ja loppu.
Pluribusin tapauksessa toivoa herättää se, että Vince Gilliganin kynästä ovat lähteneet sarjat kuten Better Call Saul ja Breaking Bad, joissa oli kokonainen, loppuun asti mietitty tarina. Toivotaan, että myös Pluribusin tarina saadaan loppuun kunnialla.
Jarkko Fräntilä
Kirjoittaja on Rumban verkkotuottaja ja 48-vuotiaana itsestään sisäisen otakunsa löytänyt.