Kirjoittajat toteavat, että kuntien kulttuuripalveluista käytetyin on kirjastolaitos. Lainausmäärät ovat kasvussa ja kirjojen varausjonot venyvät.
Kuva: Liubov Alekseeva
Mediassa julkaistaan kesällä suosituksia mökki- ja matkalukemiseksi. Dekkareita, klassikkoromaaneja, bestsellereiden käännöksiä, joskus jopa tietokirjoja. Se on hieno asia, mutta lukuharrastusta voi hillitä fyysisten kirjojen alati heikkenevä saatavuus.
Suomessa on kirjakauppoja entistä harvemmassa. Kun 1980-luvulla yleiskirjakauppoja oli noin 400, ja vielä 2000-luvun alussakin kolmisen sataa, nyt niitä on enää vähän toistasataa. Yhä useampi paikkakunta on kokonaan vailla kirjakauppaa.
”Painettujen kirjojen jakelun näivettymistä ei voida korvata luku- ja kuunteluaikapalveluilla.”
Kirjakauppojen vähenemisen lisäksi lukuharrastusta vaikeuttaa se, että myös kirjakauppojen valikoimat supistuvat. Kirjojen elinkaari on entistä lyhyempi, teos kuin teos tuntuu vanhenevan viimeistään seuraavan sesongin kirjojen tullessa painosta. Ainokaisen myyntikappaleen käytyä kaupaksi uutta kirjaa ei välttämättä tilata, koska niukka hyllytila varataan jo seuraavalle uutuudelle – hetkeksi.
Painettujen kirjojen laajoja valikoimia ylläpitävien kirjakauppojen katoaminen uhkaa kaventaa koko lukemisen kulttuuria. Tällaisten kauppojen hyllyistä voi sen sijaan tehdä maailmankuvaa avartavia yllättäviä löytöjä, kun kirjan voi ottaa käsiinsä ja sitä pystyy selailemaan. Näin siitä saa täysin toisenlaisen käsityksen kuin tietokoneen tai älykännykän ruudulla näkyvästä kansikuvasta ja tuotetiedoista.
Painettujen kirjojen jakelun näivettymistä ei voida korvata luku- ja kuunteluaikapalveluilla. Vaikka kirjojen kuuntelu on hyvä harrastus sekin, varsinkin haastavan tietokirjallisuuden syvällinen omaksuminen edellyttää sitä, että lukija voi itse määrätä tekstin etenemisen tempon ja halutessaan palata aiempiin kohtiin käsityksensä tarkistamiseksi. Tässä painettu kirja on ylivertainen formaatti muihin verrattuna.
Kaikesta huolimatta suomalaiset ovat edelleen ahkeria lukijoita, keskimäärin luemme 16 kirjaa vuodessa. Kuntien kulttuuripalveluista käytetyin onkin kirjastolaitos. Lainausmäärät ovat kasvussa ja kirjojen varausjonot venyvät.
”Päätös vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen leikkaamisesta vaikuttaa suoraan kirjastojen valikoimiin.”
Kirja-alan yleinen ahdinko koskettaa silti myös kirjastoja. Esimerkiksi hallituksen päätös vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen leikkaamisesta vaikuttaa suoraan kirjastojen valikoimiin eivätkä hankintoihin varatut määrärahat ole muutenkaan ylenpalttisia.
On suuri paine käyttää niukat resurssit bestseller-teoksiin sen sijaan, että hankittaisiin esimerkiksi marginaalisempaa mutta yhteiskunnan kannalta tärkeiden erityisalojen osaamista palvelevaa tietokirjallisuutta.
Edellä kuvattu kehitys johtaa ikävään kierteeseen: myös kirjojen kustantajien on pärjätäkseen keskityttävä entistä enemmän suuren yleisön maun mukaisiin teoksiin. Kirja-alaa uudistavia ja lukijoita hyvällä tavalla haastavia kirjaideoita jää toteutumatta, koska ne eivät sovi muutaman kuukauden elinkaaren mukaiseen kustannusohjelmaan.
Kirjakauppojen väheneminen ja niiden sekä kirjastojen valikoimien kaventuminen näkyvät suoraan myös kirjailijoiden kutistuvina tuloina.
Kirjojen lainaamisesta maksetaan lainauskorvausta. Sen suuruus lasketaan kirjojen lainausmääristä. Yhtä lainausta kohden se on vain noin kymmenesosa myydyn kirjan tekijänpalkkiosta, joka sekään ei ole kuin kolmisen euroa. Kumpikin roponen jää saamatta, jos kirjaa ei myydä eikä sitä voi lainata.
Timo Tossavainen
Markus Hotakainen
Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja