Tänä syksynä voimaan tullut uudistettu perusopetuslaki ja sen mukanaan tuomat kännykkärajoitukset ovat vaikuttaneet positiivisesti salolaisten yläkoulujen arkeen. Näin sanovat kaikki salolaisten yläkoulujen rehtorit.

Lain mukaan puhelimen käyttö oppitunneilla on kielletty muuten kuin oppimiseen tai terveydellisten syiden takia opettajan antamalla luvalla. Lisäksi koulujen täytyy määrittää, missä mobiililaitteet säilytetään oppitunneilla ja muuna kouluaikana. Halikkolaisessa Armfeltin koulussa ja Perniön yhtenäiskoulussa on siirrytty nyt uutena käyttämään tuntien aikana puhelinparkkia.

– Vaikutukset ovat olleet tosi hyvät. Sitä ovat sanoneet sekä opettajat että nuoret itse. Nuoret ovat sanoneet, että on hyvä, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, pitäisikö kännykkää vilkaista. Uudistus on vaikuttanut tuntityöskentelyn rauhaan, kertoo Armfeltin koulun rehtori Jaana Talvitie.

Sama kokemus on Perniön yhtenäiskoulun rehtorilla Juha Vuoristolla.

– Hyvä juttu tämä on ollut. Nyt on ollut rauhallisempaa. Osa nuorista ehkä ajattelee, että muutos ei ollut hyvä, mutta veikkaan, että hekin huomaavat vaikutuksen oppitunteihin.

Salon linjauksen mukaan kaikissa kouluissa puhelimet säilytetään oppituntien aikana häiriöttömässä tilassa opettajan osoittamassa paikassa. Alakouluissa puhelinkielto kattaa koko koulupäivän, ja yläkouluissa puhelimen saa ottaa käyttöön välitunnilla.

Armfeltin yläkoululaisten tuli aiemmin pitää kännykkänsä oppitunneilla repussa tai taskussa. Silloin oppilailla tuli kuitenkin helposti houkutus ottaa puhelin esiin, joten tänä syksynä on otettu käyttöön kännykkäparkki, johon puhelimet kerätään tunnin ajaksi. Parkkina toimivat muoviset pakit.

– Mietimme ensin, että tuleeko siitä vääntöä, mutta ei ole tullut. Joskus on jopa käynyt niin, että puhelin on jäänyt oppilaalta parkkiin tunnin jälkeen, Talvitie naurahtaa.

Myös Perniön yhtenäiskoulun yläluokilla puhelin sai ennen olla repussa tai taskussa. Nyt ne ovat luokan edessä erillisessä parkissa.

– Nyt kun parkista on yhteisesti sovittu, se toimii hyvin. Kun kukaan mukaan ei viestittele oppituntien aikana, ei tule tarvettakaan päästä puhelimelle, Vuoristo sanoo.

– Muutos tapahtui hyvin kivuttomasti, ja se auttoi, että asia tuli lakiin, eikä ole vain rehtorin päähänpisto. Uudistusta myös rummutettiin kesän ajan, joten nuoret tiesivät valmistautua siihen, hän jatkaa.

Armfeltin koulussa ja Perniön yhteiskoulussa on myös alakoululaisia, mutta heidän puhelimiaan ei ole katsottu tarpeelliseksi kerätä puhelinparkkiin. Alakoululaisilla on ollut koko ajan koulussa kännykkäkielto, ja heidän puhelimensa ja kellopuhelimensa pysyvät hyvin repussa, rehtorit sanovat.

Puhelinparkit on otettu tänä syksynä käyttöön kaikissa Salon yläkouluissa. Osassa niitä on käytetty jo ennenkin. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Hermannin koulussa lakiuudistus toi hyvin vähän muutoksia, sillä siellä on käytetty jo ennenkin kännykkäparkkia. Oppilaat ovat laittaneet kännykkänsä tunnin ajaksi häiriöttömässä tilassa opettajan pöydällä olevaan laatikkoon.

– Oppilaat toivat todella hyvin puhelimensa parkkiin jo ennen lakiuudistusta. Vain joidenkin kanssa on pitänyt keskustella asiasta. Jos ei kännykkää saatu parkkiin, silloin puhelimen oli oltava repussa. Taskussa se ei voi olla, koska silloin oppilas huomaa puhelimen värinän ja vain odottaa, milloin saa tilaisuuden katsoa sitä, kuvailee Hermannin koulun rehtori Juhani Metsäpelto.

Lakiuudistuksen ansiosta näitä harvojakaan keskusteluja ei tarvitse enää käydä.

– Kun sanoo oppilaalle, että tämä asia on laissa, se on selvä. Enää oppilaille ei tarvitse erikseen perustella tätä rajoitusta, ja se on heille helpompi ymmärtää, Metsäpelto sanoo.

Myös Moision koulussa on ollut kännykkäparkki jo useamman vuoden ajan. Kännykkää oli kehotettu pitämään tuntien ajan parkissa tai taskussa.

– Jos kännykkä vilahti tunnilla, se otettiin parkkiin, kertoo Moision koulun rehtori Jari Kuusisto.

– Nyt puhelin on pidettävä opettajan osoittamassa paikassa eli käytännössä parkissa tai esimerkiksi laukun vetoketjutaskussa. Muutos entiseen ei ole suuri, mutta oppilaiden on nyt helpompi hyväksyä käytäntö, kun kaikissa kouluissa toimitaan samalla tavalla.

Kuusiston mukaan puhelimet eivät häirinneet tunnilla paljoa aiemminkaan.

– Mutta ehkä oppilaiden ajatuksissa on nyt seesteisempää, kun ei tarvitse miettiä, pitäisikö katsoa puhelinta.

Myös ruokailun ajan puhelimet ovat Salon kouluissa poissa käsistä.

– Mielestäni on hyvä linjaus, että yläkoulussa ollaan ilman puhelinta myös ruokailussa, jotta siellä on mahdollisuus keskustella kavereiden kanssa. Kyllä somemaailmassa ehtii olla muutenkin, Jari Kuusisto sanoo.

Välitunneilla puhelimet ovat Salon kaikissa yläkouluissa ahkerassa käytössä.

– Eivät kaikki oppilaat tietenkään ole välitunnilla kännykällä, mutta kyllä niitä paljon käytetään, Talvitie myöntää.

– Osalle se on myös turvahetki. Se ei tarkoita, että koulussa olisi vaarallista, mutta toiset tarvitsevat koulupäivän aikana myös omaa aikaa ja puhelimella olo on mahdollisuus olla hetki itsensä kanssa, hän kuvailee.

Jari Kuusisto toteaa, että kännykän ylle kumartuneet oppilaat ovat ikävä kyllä yleinen näky välitunnilla, mutta puhelimen täyskieltokaan ei olisi yläkoulussa hyvä ratkaisu.

– Monella on paljon kontakteja koulun ulkopuolella, ja yhteydenpito heihin vähentää yksinäisyyden tunnetta. Lisäksi lukujärjestykset ovat Wilmassa, joten puhelinta on voitava katsoa jo sen takia.

– Mutta ehkä meidän pitäisi keksiä välitunneille jotakin sellaista, mikä houkuttelisi enemmän kuin puhelin, Kuusisto ehdottaa.

Uutena puhelinten välituntikäyttöä rajoittaa kaikissa Salon yläkouluissa järjestyssääntö, jonka mukaan mitään ei saa koulupäivän aikana kuvata.

– Kuvaaminen mahdollistaa niin paljon kaikenlaista kiusantekoa. Jokaisen pitää saada olla koulussa turvallisesti oma itsensä, ilman pelkoa siitä, että joku kuvaa, Metsäpelto kiteyttää.

Moision koulun oppilaat Liisa Mäntylä (vas.), Iiris Laine ja Matias Päiviö kertovat, että puhelinta ei tule oppitunnilla ikävä. Välituntisin puhelin on kaikilla käytössä. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Välitunnilla ollaan puhelimella, mutta samalla yhdessä

Moision koulun oppilaat, kahdeksasluokkalainen Liisa Mäntylä ja ysiluokkalaiset Iiris Laine ja Matias Päiviö, pitävät kännykänkäytön rajoittamista oppitunneilla hyvänä sääntönä. Tosin lakimuutos toi hyvin vähän muutoksia heidän kouluarkeensa, koska Moision koulussa on täytynyt ennenkin pitää puhelin tunneilla puhelinparkissa tai vaikka repussa.

– Riippuu opettajasta, missä puhelinta tunnilla pidetään. Jotkut haluavat, että se on nimenomaan parkissa. Joitakin opettajia ei kiinnosta missä puhelin on, kunhan se ei ole käytössä, he kuvailevat.

Entä tuleeko puhelinta oppitunnilla ikävä? Kaikki vakuuttavat, että ei tule.

Liisa, Iiris ja Matias pitävät toimivana sääntönä myös sitä, että ruokalassa ei saa käyttää kännykkää.

– Silloin voi olla sosiaalisempi ja kysellä kaverilta vaikka, että miten koe meni, Liisa kuvailee.

– Välitunnilla käytän yleensä puhelinta, mutta ruokalassa tulee juteltua enemmän kavereiden kanssa, Iiris komppaa.

Välitunnilla kaikki kolme käyttävät puhelinta, mutta he tekevät sen niin, että se on samalla yhdessäoloa kavereiden kanssa.

– Välitunnilla pelaan yleensä puhelimella kaverin kanssa. Tai jos on koe, katsotaan vaikka ruotsin sanoja, Matias kertoo.

– Me jutellaan kavereiden kanssa ja voidaan näyttää jotain puhelimelta, mutta se ei ole pelkkää ruutua, Liisa sanoo.

– Me pelataan puhelimella samoja pelejä kavereiden kanssa tai skrollataan Instaa ja lähetetään toiselle niitä, että kato tätä, Iiris kertoo.