Marraskuuta voi myös lähestyä eräänlaisena henkisenä välitilana, jolloin on oikeasti lupa olla loppu ja väsynyt, kirjoittaa Tomi Nordlund kolumnissaan.
14.11. 19:30
Toisin kuin jo T.S Eliot Autio maa -runoelmassaan (1922) väitti, huhtikuu ei ole kuukausista julmin. Pahin on tietysti pimeistä pimein ja märistä märin marraskuu, jonka puolivälissä vasta rämmimme. Kuun nimikin tulee kuollutta merkitsevästä marras-sanasta. Kyllähän se lannistaa.
Sohvatyynyjen sekaan hautautumisen sijaan olen yrittänyt keksiä virikkeitä, joilla vuoden karuin kuukausi taittuisi sujuvammin kohti helpottavaa joulukuuta. On bändikeikkaa, festivaalikaronkkaa, luokkakokousta ja perhereissua Etelä-Pohjanmaalle. Se auttaa, että viikonloput on tullut täytettyä menoilla ja ihmiskohtaamisilla.
Tankkaan luonnollisesti D-vitamiinia, minkä lisäksi aloitin marraskuussa lenkkeilyn pitkän tauon jälkeen. Kun jalat ovat liikkeessä ja hapenottokykyä koetellaan, myös pää pelittää ja sielunmaisema avautuu eteen vähemmän synkkänä. Avantouinnilla voi kuulemma karkottaa alavireisyyttä, mutta se jäänee vielä kokeilematta.
Marraskuuta voi myös lähestyä eräänlaisena henkisenä välitilana, jolloin on oikeasti lupa olla loppu ja väsynyt. Kun kurimuksesta ilmoittaa kaverille, hän luultavasti jakaa kokemuksen sen sijaan, että hehkuttaa, kuinka hänen energiatasonsa ovat tapissa ja elämä parhaimmillaan. Marraskuinen murehtija saa helpommin vertaistukea kuin kesäkuinen kitisijä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen toteaa, että kaamosväsymyksestä kärsii noin 25 prosenttia suomalaisista. Pitkät unetkaan eivät usein tunnu virkistävän tarpeeksi.
Oireilu ei katso ikää. Kysyinkin fiksuilta lukiolaisnuorilta vinkkejä kaamosväsymyksen selättämiseen. “Älä jää koulun jälkeen sänkyyn makaamaan vaan lähde vaikka treenaamaan. Äläkä ota päikkäreitä vaikka kuinka väsyttäisi”, ohjeisti eräs tyttö.
Toinen nuori suositteli ulkomaille muuttamista, kolmas korvapuusteja ja neljäs vähintään kuuttatoista kirkasvalolamppua.
Valo tekee tosiaan terää. Rahaa ei tarvitse välttämättä hassata kausilamppuihin, sillä Teksti-tv:n sivulta 579 löytyy oma “kirkasvalolamppunsa”, jonka voi asettaa televisiosta päälle luomaan kotiin energisoivaa valohehkua.
Liikennekin tuntuu olevan kaamoskaaoksessa. Kun ajoin perheineni Tampereelta Etelä-Pohjanmaalle säkkipimeässä kaatosateessa, tuli mieleen pieni muistutus autoilijoille: ota toisen nelipyöräisen vastaan tullessa kirkkaat kaukovalosi pois päältä riittävän ajoissa. Sokaisevaa valohoitoa en kaipaa edes kaamosaikana.
Lopulta harmauteenkin pitäisi suhtautua kiitollisuudella, sillä tilanteet voivat muuttua nopeasti ja itsestäänselvyytenä pitämämme asiat kadota. On ainutlaatuisen hienoa, että saamme olla elossa ja herätä joka aamu uuteen päivään – jopa marraskuussa.
Kirjoittaja on lukion opettaja ja levy-yhtiön perustaja.