Eilen alkanut geomagneettinen myrsky synnyttää revontulia, jotka jäävät Suomessa pilvipeiton taakse.
Avaa kuvien katselu
Auringon pinnalla vaeltavat auringonpilkkujen ryhmät ovat viime päivinä tuottaneet koko joukon rajuja purkauksia. Kuva: NASA / SDO
Voimakas aurinkomyrsky on iskenyt Maahan.
Auringon keskiviikkoisen massapurkauksen synnyttämä shokki saapui Maahan eilen torstaina alkuillasta, ja siitä asti geomagneettinen myrsky on puhaltanut Maan päällä. Voimakkain vaihe ajoittui viime yöhön, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Petri Koskimaa.
– Mutta vielä ensi yönä saattaa esiintyä myrskyjaksoja, Koskimaa kertoo.
Tämä tarkoittaa, että ensi yönä esiintyy revontulia laajalla alueella. Suomen yllä oleva pilvipeite estää kuitenkin niiden ihailemisen. Pieni mahdollisuus revontulien näkemiseen voi olla lännessä, jos taivas selkenee yöllä.
Aurinko on vaiheessa, jossa voimakkaat roihut yleisiä
Koskimaa kertoo, että nyt käynnissä oleva myrsky on Dst-indeksin mukaan 16. voimakkain myrsky 67 vuoteen. Dst-indeksi kuvaa geomagneettisten myrskyjen voimakkuutta.
Hieman voimakkaampi myrsky kaatoi Malmön sähköverkon syksyllä 2003.
Eilen alkanut geomagneettinen myrsky ei kuitenkaan ole tämän vuoden voimakkain myrsky. Keväällä äitienpäivän aikana tapahtunut roihupurkaus synnytti tätäkin voimakkaamman geomagneettisen myrskyn.
Suurimmat aurinkomyrskyt ovat yleensä tapahtuneet auringonpilkkumaksimin molemmin puolin. Nykyisen aurinkosyklin pilkkuminimi oli vuonna 2019 ja maksimi on vuoden 2026 tienoilla.
– Tällaiset isot geomagneettiset myrskyt ja muut ilmiöt ovat paljon todennäköisempiä tällä hetkellä, Koskimaa toteaa.
Geomagneettinen myrsky kuluttaa satelliitteja
Keskiviikkoinen massapurkaus synnytti runsaasti suurienergiaisia protoneja. Nämä protonit kuluttavat Maata matalalla kiertäviä satelliitteja. Maanpinnalle asti suurienergiset protonit eivät pääse ilmakehän ansiosta.
Viime vuonna julkistetun suomalaistutkimuksen mukaan voimakkaan auringonpurkauksen aiheuttama säteily voi sotkea satelliittien sähkölaitteet ja vanhentaa niiden järjestelmiä vuosilla. Tämä vaatisi kuitenkin poikkeuksellisen voimakkaan purkauksen.
Purkausten synnyttämät geomagneettiset myrskyt puolestaan kasvattavat satelliittien kohtaamaa ilmanvastusta.
– Yläilmakehän tiheys kasvaa kiertoradalla, ja satelliitit putoavat sieltä nopeammin, Koskimaa sanoo.