Inka Saarikkoa, 19, häiritsee hänen kasvojensa epäsymmetria. Selatessaan kuvia ja videoita puhelimestaan hän miettii, voisiko niitä korjata.
Kasvot voisivat olla kapeammat, mikäli muokkaaminen onnistuisi pistoshoidoilla. Leukaluiden hiominen kuulostaa Saarikosta liian rajulta.
Huulet voisivat näyttää tasapainoisemmilta. Ei liian suurilta, sillä se ei sovi korealaiseen kauneusihanteeseen.
Saarikko on eteläkorealaisen popmusiikin, k-popin fani. K-pop on osa maailmalle levinnyttä eteläkorealaista viihdeteollisuutta, jossa ulkonäkö on erittäin tärkeää.
Avaa kuvien katselu
K-pop -yhtye Loona on Inkan suosikki. Kuva: EPA-EFE
Noin joka kymmenes eteläkorealainen on käynyt plastiikkakirurgilla, tilastotietoa keräävä Statista kertoo. Nuorten osuus on vieläkin suurempi. Lisäksi operaatioita tehdään selkeästi enemmän naisille.
– Etelä-Koreassa se, että kaiken pitää olla kaunista ja täydellistä on niin normalisoitunutta, Saarikko kuvailee.
Saarikko on kuullut lukioikäisestä korealaisnuoresta, joka sai nenäleikkauksen lahjaksi vanhemmiltaan. Tapaus ei ole poikkeuksellinen maassa, jonka pääkaupunkia kutsutaan myös maailman esteettisen kirurgian pääkaupungiksi.
Tavoitteena parempi versio itsestä
Saarikon kauneusihanne tulee Etelä-Koreasta, mutta esteettisen kirurgian ja siihen liittyvien kauneusihanteiden ensimmäiset esimerkit saapuivat Suomeen Yhdysvalloista.
Esteettisen kirurgian suosion kasvua tutkineen kulttuuriantropologi Taina Kinnusen mukaan amerikkalainen populaarikulttuuri alkoi tulla Suomeen 1990-luvulla. Amerikkalaisjulkkisten elämäntyyliin kuului myös plastiikkakirurgia.
Mediassa korostettiin räikeimpiä esimerkkejä, kuten laulaja Michael Jacksonin lukuisia nenäleikkauksia tai malli Pamela Andersonin silikonirintoja.
Kinnusen mukaan myös 2000-luvun alussa televisiossa esitetty Muodon vuoksi -draamasarja normalisoi kauneuskirurgiaa. Sarja kertoi kahden plastiikkakirurgin yksityiselämän käänteistä ja työstä kauneusklinikalla.
Avaa kuvien katselu
Muun muassa aikuisviihdelehti Playboyssa poseerannut Pamela Anderson nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen Baywatch-sarjan myötä. Hän esiintyi sarjassa ensimmäisen kerran vuonna 1992. Viime vuosina Anderson on tuonut esiin meikitöntä ja luonnollisempaa tyyliä. Kuva: All Over Press/Wenn Ltd
Plastiikkakirurgi Heikki Kupi on työskennellyt esteettisen kirurgian parissa yli kolmekymmentä vuotta.
Hän muistelee, että 1990-luvun alussa ulkonäköä parantelevaan kirurgiaan suhtauduttiin lääkäreiden keskuudessa epäilevästi. Sitä pidettiin tarpeettomana ja turhamaisena.
Kupi myöntää, että hän oli itsekin aluksi epäluuloinen. Hänen mukaansa syynä oli tietämättömyys.
Työuran edetessä hän ymmärsi kuinka se voi auttaa ulkonäköön liittyvissä epävarmuuksissa ja nostaa esimerkiksi itsetuntoa.
Alla olevalla videolla näet, miten kauneuden tavoittelusta puhuttiin vuonna 1992 esitetyssä Raportti kauneusleikkauksista -ohjelmassa. Siinä kuvailtiin, miten kovalla työllä saavutettu ulkonäkö oli helpompi hyväksyä kuin kirurgisten keinojen käyttö.
Raportissa kuvailtiin, että virheetöntä ulkonäköä odotetaan sekä opettajilta, esiintyjiltä että huippupoliitikoilta. Ote ohjelmasta Raportti kauneusleikkauksista (10.11.1992)
Häpeä hiljensi kauneusleikkauksissa käyneitä
Varautuneessa suhtautumisessa ilmeni monenlaisia sävyjä.
– Sitä ei katsota enää ainakaan kaikkialla Suomessa synniksi, plastiikkakirurgi Matti Pakkanen pohti haastattelussa vuonna 1994.
Matti Pakkanen kertoi, että ihmisiltä vaaditaan hyvää ulkonäköä. Kauneusleikkauksessa käynyt nainen kuvaili, että kauneus on edellytys joukkoon kuulumiselle. Ote dokumentista Viilletty kauneus (4.12.1994)
Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen kertoo, että historian kuluessa hiusten värjäämistäkin on pidetty syntinä.
– Ylipäätään naisten ehostautumiseen liittyvää moraalin rajaa on vedetty aina uusiksi, Kinnunen kuvailee.
Kinnunen haastatteli kauneusleikkauksessa käyneitä ihmisiä vuonna 2008 julkaistuun tutkimukseensa Lihaan leikattu kauneus. Osa kertoi kauneusoperaatioistaan hänelle ensimmäistä kertaa, sillä ne oli salattu jopa läheisiltä perheenjäseniltä.
Myös Heikki Kupi on huomannut työssään, ettei oman ulkonäön muokkaamisesta haluttu puhua.
– Toki jo 1990-luvulla oli joitain rohkeita, jotka puhuivat toimenpiteistä avoimesti, mutta se oli vielä harvinaista.
K-popista kiinnostunut Saarikko ei häpeäisi kertoa mahdollisista toimenpiteistään, mutta hän ei myöskään halua korostaa niitä. Se voisi normalisoida niitä ankaria kauneusihanteita, joiden keskellä hän itse elää.
– Naisen tulisi olla viehättävä ja ilo silmälle, muuten et kuulu joukkoon. Siitä pitäisi pyrkiä irti, Saarikko sanoo.
Botoxia ja huulitäytteitä osamaksulla
Täyteaineista tuli trendi 2010-luvulla, kun amerikkalainen mediapersoona Kylie Jenner alkoi korostaa huuliaan voimakkaasti. Muhkeiden, runsaasti täytettyjen ”ankkahuulien” ihanne levisi Instagram-selfieiden myötä.
Avaa kuvien katselu
Kylie Jenner vuonna 2016. Kuva: STELLA Pictures/ddp socialmediaservice
Täyteaineiden rinnalle tuli myös aine, jolla rypyt sai sileämmäksi ilman kirurgista leikkausta. Botuliinitoksiini, kauppanimeltään tutummin Botox on hermomyrkky, joka estää lihaksen supistumista.
Sillä hoidettiin alunperin neurologisia sairauksia. Sitä käytettiin 1990-luvulla myös kauneudenhoidossa, vaikkei sille ollut virallista lupaa: esteettisiin hoitoihin tarkoitettu versio tuli markkinoille vasta vuonna 2002. Nykyisin Botox maailman suosituin pistoshoito.
Neurologian dosentti Seppo Jaakkola ja plastiikkakirurgi Juha Piironen keskustelivat botuliinin käytöstä. Ote ohjelmasta Ekoisti (4.12.1998). Toimittaja Ami Assulin.
Pistoshoidot olivat kaiken kaikkiaan kevyempiä ja edullisempia vaihtoehtoja pitkiä toipumisaikoja vaativille kauneusleikkauksille.
– Ne madalsivat kynnystä käydä ulkonäköön liittyvissä hoidoissa ja niiden suosio kasvoi nopeasti, Heikki Kupi kertoo.
Osamaksu- ja luottosopimukset vauhdittivat pistoshoitojen suosiota.
– Esteettisistä toimenpiteistä ei koskaan olisi tullut niin yleisiä, jos niihin hakeutuminen olisi pelkästään pankkilainojen tai säästöjen varassa, Taina Kinnunen kertoo.
Suomessa puhtaasti esteettistä kirurgiaa tehdään ainoastaan yksityisellä sektorilla, missä asiakkaat maksavat toimenpiteet omasta pussistaan.
Puutteellinen valvonta lisää riskejä
Heikki Kupin mukaan Ruotsissa varataan aikoja esteettisiin toimenpiteisiin samalla tavalla kuin kampaajalle. Suomessa ei olla vielä samassa pisteessä, mutta hyvin lähellä.
Se houkuttelee alalle toimijoita, joilla ei ole tarvittavaa osaamista.
– Suomessa kuka tahansa voi ilman minkäänlaista koulutusta pistää ihmisille aineita, jotka voivat aiheuttaa katastrofaalisia ongelmia, Kupi kertoo.
Lainsäädäntötarve on kirjattu nykyisen hallituksen ohjelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriöstä arvioidaan Ylelle, että lakimuutos tulee eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2026.
Inka Saarikko kertoo, että komplikaatiot pelottavat häntä.
Mikäli hän päätyy pistoshoitoihin, hän haluaisi teettää ne Etelä-Koreassa. Saarikko uskoo, että paikallisilla lääkäreillä on enemmän kokemusta niistä toimenpiteistä, joita hän pohtii.
Hän luottaa myös siihen, että he ymmärtävät paremmin hänen toivomaansa estetiikkaa.
Esteettisen kirurgian pääkaupunkiin matkustaminen vaatisi kuitenkin paljon rahaa. Samalla hän pohtii, tekisivätkö toimenpiteet sittenkään onnellisemmaksi.
Lopullista päätöstä Saarikko ei ole vielä tehnyt.
Miten suhtaudut ulkonäköpaineisiin ja esteettiseen kirurgiaan? Osallistu keskusteluun kommenteissa.
Onko sinulla juttuvinkki Elävälle arkistolle? Lähetä se sähköpostitse osoitteeseen elava.arkisto@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta. Yhteydenotot ovat luottamuksellisia, emmekä julkaise tietojasi ilman lupaasi.