Perturbatorin kuudennella albumilla vierailee upeasti biiseihin sopivia laulajia. Mukana ovat muun muassa Ulverin Kristoffer ”Garm” Rygg ja Alcestin Stéphane ”Neige” Paut.
Avausraita Apocalypse Now tuntuu utuisenlämpimään veteen astumiselta. Sitä seuraava Lunacy on odottamani Perturbator-biili. Sen ratin takana istuu kyytiin käskevä meemikani, jolla ei todellakaan ole aikaa selittää. Pian kaahataankin jo tukka suorana kaupungin neonvalojen läpi – tai ehkä kurvailemme sittenkin teollisuusalueella, sillä ote on varhaisten levyjen auringonlaskutunnelmia raskaampi ja verkkaisempi, industrialistisempi.
Albumin nimibiisiltä toivoin enemmän, koska sillä laulaa Neige ja rakastan vanhaa Alcestia. Kappale kyllä paranee loppua kohden, kun ääntä ryhdytään avaamaan kunnolla, mutta valitettavasti lopputulos jää jotenkin vaillinaiseksi.
Lunacyn lisäksi The Art of War on kelpo rynkytystä, mutta kokonaisuutena levy tuntuu vähän puuroiselta. Se ei tempaa mukaansa samalla tavalla kuin aktin alkupään tuotanto. Synthwaven värikirjo on pikkuhiljaa haalistunut ja kauhuleffakoukut korvautuneet toisenlaisella tunnelmoinnilla, josta en saa kiinni aivan samalla lailla. On kolkkoa, muttei tarpeeksi.
Ikävä sanoa, mutta muutamaa välähdystä lukuun ottamatta albumi jää keskinkertaiseksi.