Markus tunsi selässään ennennäkemätöntä kipua.
14.11. 7:03
Kymenlaaksolainen Markus Orell oli palaamassa iltatöistään syyskuussa 2024. Alla oli vain noin vuosi sitten ostettu, 60 000 kilometriä ajettu ja juuri viimeisen päälle huollettu Volkswagen Up.
– Normaalia nopeutta ajelin, Orell muistelee.
Yhtäkkiä Elimäen ja Anjalan välillä rysähti.
– Sellainen muistikuva on, että näin 30 sentin päässä tuulilasista hirven mahaa.
– Sitten kun olin seuraavan kerran jonkinlaisessa tolkussa, yritin katsoa, että mihin risukkoon olen oikein parkkeerannut.
Pieni Volkkari meni täysin rusinaksi. Edestä paistoi jäähdytin, tuulilasi oli säpäleinä ja katto oli painunut edestä kasaan. Tästä huolimatta Orell muistelee, että auto oli hirvikolarin jälkeen vielä käynnissä ja hän yritti laittaa vaihdetta silmään.
– Kuului vain rutinaa ja sitten nousin sieltä pois.
Oven aukaistuaan Orell huomasi, että hänen päänsä vapautui puristuksista.
– Nousin sieltä ylös, ja sitten selkä vihlaisi sillä lailla, ettei ikinä ennen ollut. Nojasin kattoon, kun selkä ei kestänyt yhtään.
Mies havahtui metsästä kuuluvaan naisääneen, joka puhui kaiuttimella hätäkeskukseen. Paikalle saapui pelastuslaitos, ambulanssi ja poliisi.
– Lanssissa he poistivat lasinsiruja silmistä, suusta ja missä kaikkialla niitä olikaan.
Poliisi puolestaan puhallutti. Alkometri näytti nollaa.
Orellin alla oli ambulanssissa tyhjiöpatja, sillä miehellä epäiltiin selkämurtumaa. Yllätykseksi murtumaa ei kuitenkaan havaittu sairaalassa otetuissa kuvissa.
Miehelle määrättiin omien sanojensa mukaan vain kaksi päivää sairaslomaa. Selkä ja myös oikea jalka olivat kipeitä.
– Ei minulle ollut koskaan sattunut tällaista, niin en edes arvannut kysyä enempää. Ajattelin, että kai tämä tästä menee ohi. Jouduin keppien kanssa linkkaamaan töissä.
Aikaa kului, mutta kipu ei hellittänyt. Selällä ei kärsinyt nostaa, eikä mies pystynyt kumartumaan. Lopulta selkä kuvattiin uudelleen tammikuussa – kolme kuukautta kolarin jälkeen.
Silloin ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri löysi selästä murtuman. IS on nähnyt lääkärin lausunnon, joka tukee Orellin kertomusta.
Nykyään Orell on entistä valppaampi, kun hän näkee hirvivaarakyltin. Kuva: Tero-Mikko Talaslahti
Murtumalle ei kuitenkaan enää ryhdytty tekemään mitään, sillä selkä oli jo ehtinyt luutua.
– Olen sellaisessa kumarassa, että jos esimerkiksi ajan Helsinkiin, vähintään kerran pitää pysähtyä jaloittelemaan, Orell kertoo noin parin tunnin pituisesta matkasta.
– Ennen pystyi vaikka Lappiin ajamaan yhdellä istumalla, jos ei kusettanut.
Reilussa vuodessa selkä on jo parantunut merkittävästi, sillä Orell pystyy jo kävelemään lähes normaalisti ja myös nostamaan suht raskaita taakkoja.
– Olen saanut jo pihasta kaadetun puunkin pilkottua. Menihän siihen toki aikaa melkein kolme kuukautta.
Autolla ajo kuitenkin edelleen väsyttää selkää, sillä se on kaarella eteenpäin.
Vaarallisinta hirvikolariaikaa on tunti ennen auringonnousua ja tunti auringonlaskun jälkeen. Kuva ei liity jutun tapaukseen. Kuva: Mika Peltotalo
Tämän syksyn Orell on ollut työttömänä kotosalla, sillä hän ei saanut jatkoa vuosittain uusittavalle sopimukselleen. Entisenä vapaapalokuntalaisena palokuntaankaan ei ole asiaa, sillä kaikkea selällä ei pysty tekemään.
Kaikesta huolimatta mies ei ole jäänyt vellomaan kolarin aiheuttamaan vammaan.
– Tietysti hyvällä sitä muistelen, kun henki säilyi. Ei täällä pärjää, jos murehtii kaikesta.
Kolari ei ole myöskään jättänyt ajopelkoa Orellille, mutta onnettomuuspaikan ohi ajaessa hänellä on uusi tapa.
– Siinä kohtaa hiljennän parikymmentä kilometriä. Toki aina, kun on hirvivaaran merkki, olen koko ajan valmiina.
Vuonna 2024 Manner-Suomen tieliikenteessä sattui 12 864 riistaonnettomuutta. Eniten riistan kanssa kolaroidaan loka-marraskuussa sekä touko- ja syyskuussa.
Liikenneturvan mukaan vaarallisinta hirvikolariaikaa on tunti ennen auringonnousua ja tunti auringonlaskun jälkeen.
Hirvi kannattaa väistää Liikenneturvan mukaan takapuolelta, jos mahdollista, sillä se yleensä jatkaa päättäväisesti tien yli.